Jarpan blogi Ajatuksia ja kommentteja elämästä

Tingitään

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ilmoitus tai vaatimus oman palkkionsa alentamisesta viidenneksellä on saanut aikaiseksi melkoisen keskusteluvyöryn. Ihan aiheesta tosin.

Niinistön täkyyn tarttui myös eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma. Blogissaan hän toteaakin: "Kansanedustajilta tulleen palautteen vuoksi pidän selvänä, että eduskunta seuraa ministereiden ja presidentin linjaa palkkioiden määräytymisessä."

Olen itsekin jo monelle tiedotusvälineen edustajalle saanut kommentoida asiaa.

Kansanedustajien palkkioita voidaan mielestäni tarkastella ja alaspäin. Eli suomeksi laskea niitä. Eihän näillä toimilla valtion taloutta pelasteta, kyse on enemmänkin esimerkistä. Ja niiden joilla on varaa, on näytettävä mallia.

Kaiken kaikkiaan keskustelu kansanedustajien palkkioista ja työmäärästä on tervetullutta. Molempien osalta on tarkasteltavaa. Kun kokoomuksen Markku Eestilä esitti lyhyempiä "lomia" eli istuntotaukoja, niin itse lähtisin ensin parantamaan eduskunnan työkulttuuria. Kovin monesti kuluneen syksyn aikana oli tilanteita, jossa valiokuntatyössä tuli ongelmia päätösvallan kanssa.

Onkin syytä kysyä kuinka monesta eri tehtävästä pystyy selviämään niin, että pystyy työnsä myös tekemään. Ei ole siis syytä haalia itselleen liikaa tehtäviä eikä toisaalta niitä kenellekään tuputtaa määräänsä enempää.

Sitten vielä tuosta palkka-alekeskustelusta. Vaikka presidentin avaus olikin hyvä ja kannatettava, niin se ei saa johtaa huutokauppaan. Jos nyt sillä, että vaikkapa EK:n johtajat laskevat omia palkkojaan, ryhdytäään vaatimaan yleistä palkka-alea kaikilta, mennään metsään että rytisee.Jo nyt monella on tekemistä jokapäiväisen elämänsä kanssa ja kaikki tulot kuluvat suoraan menoihin.

Olisinkin ennemmin taipuvainen siihen, että Suomessa ryhdytään keskustelemaan ja ennen kaikkea tekemään päätöksiä elämisen kustannusten alentamisen keinoista. Ei  siis yksiulottteisesti palkankorotuksista vaan ostovoimasta.

Tässä palkkakeskustelussa ökyrikkaat ja hyvätuloiset näyttävät siis esimerkkiä tinkimällä suurista tuloistaan.Odottelen vastaavia elämisen kuluja alentavia linjauksia  alan toimijoilta vaikkapa ruoan ja sähkön hintoihin. Esimerkkihän kannustaa, eikö niin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Hyvä Jari!
Toivottavasti tässä ei käy niin, että ruvetaan työehtoneuvotteluissa kiristämään tavallisia pienituloisia ihmisiä tuohon palkka-aleen mukaan.

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström

Seppo, sitä huolta tuossa kannan. Uskonpa että varsinkin EK:n suunnalta tuulee vielä kovaa...

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström

Kun presidentti näytti mallia, niin saas nähdä koska paikallinen sähköfirma ilmoittaa sähkön hinnan alennuksesta ja alakerran kauppa ruoan hinnan 20% pudotuksesta. Sitä odotellessa...

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Niinpä sitä odotellessa. Minäkin voisin hyväksyä pienehköstä eläkkeestäni 5 prosentin alennuksen, jos hinnat pysyisivät kurissa, eikä niitä joka vuosi nostettaisi. Tosin meikäläisen eläke on pienentynyt usean vuoden ajan iflaation ollessa nollassa. Nyt on kahtena vuonna tullut sellainen reilun kahden prosentin korotus.

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström

Keskimäärin paperimiehenä työpäiviä oli noin 200 vuodessa. Siis vuoron mukaisia.

Paperimiehenä lomilla ja vapailla on irti työstä, nyt ei saa. Paperimiehenä työ jäi kun jätti portin taakseen. Nyt työt kulkevat mukana lähes jatkuvasti.

Kahden täysin erilaisen työn vertaileminen tyyliin, löysempi tai tiukempi työtahti, on mielestäni aivan turhaa.

Molemmissa töissä on sekä hyvät että huonot puolensa. Kumpikin rasittaa, mutta eri tavoin. Vuorotöissä valvominen oli rankkaa ja työn fyysinen puoli joskus. Nyt rankkuus on enemmän henkisellä puolella.

En siis lähde vertailemaan näitä tämän enempiä...

Käyttäjän MinnaHietanen kuva
Minna Hietanen

tuohon Heikki Mäntysen kommentiin:

Eiköhän kaikkien työ ole omalla tavallaan rankkaa aina joskus. Olit sitten paperimies, kansanedustaja, siivooja tai mikätahansa. Kaikki työ on arvokasta ja jokainen työntekijä palkkansa ansainnut, toiset enemmän, toiset vähemmän.
Ammatinvalintakysymys on sitten siinä, minkälaista palkkaa saat, kuinka pitkät lomat työstään saa ja minkälaisen arvostuksen saat. Toiset ammatit kun jää ilman asianmukaista tunnustustaan, sen huomaa vasta jos työt on tehty huonosti (esim siivooja).

Joten annetaan kaikkien tehdä oma leipänsä ilman turhia vertailuja :)

Käyttäjän jormah56 kuva
Jorma Härkönen

Hyvä kirjoitus, Lindström. Tuulet taitavat nyt puhaltaa niin, että kansanedustajienkin on pakko tarkistaa palkkaa alspäin, vaikkein sillä kyllä ole mitään muuta merkitystä todellakaan kuin (ehkä) esimerkin voima.

Jos "palkka-alella" halutaan saada aikaan todellisia kansantaloudellisia vaikutuksia, ainoa todellinen keino taitaa olla kuitenkin verotus. Jos raja asetetaan oikein ja kiristys koskee myös pääomatuloja, niin jonkinasteinen solidaarisuusvero varmaan saisi ihmisten tuen. Myös niiden, joita se koskee. Pienituloisia,olivatpa töissä tai eläkkeellä, tällaiset toimet eivät missään tapauksessa saa koskea.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset