Jarpan blogi Ajatuksia ja kommentteja elämästä

Työ muuttuu, minkä muun pitää muuttua?

Työmarkkinajärjestöt vetävät henkeä viikonlopun yli. Eläkeratkaisua saamme siis odottaa ensi viikkoon.

http://yle.fi/uutiset/elakeneuvotteluissa_aikalisa_viikonlopun_yli/7467896

Mikään varsinainen uutinenhan tämä siirto ei ollut, sen verran vaikea asia on kyseessä. Vaikka osapuolet eli partit ovat antaneet väliaikatietoja, jossa on ollut jopa toiveikkuutta ilmassa, niin melkoisen usein se on osa "näytelmää". Näytelmää, joka usein päättyy "yllätyssopuun" suurista erimielisyyksistä huolimatta.

Jos ja todennäköisesti kun eläkeikää päädytään nostamaan, niin en pidä sitä kannatettavana asiana. Miksen?

1. Pelkkä kategorinen eläkeiän nostaminen ei auta nostamaan todellista eläkkeelle siirtymisen ikää, koska ongelma ei ole nykyinen eläkeikä 63-68 vuotta

2. Ongelma ovat liian aikaisin työelämästä poistuvat. Syitä on useita, mutta suurimpana tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden ongelmat. Ihmiset palavat loppuun. Työelämässä on siis jotain pahasti pielessä. 

3. Suomalainen työelämä vaatii korjauksia nimenomaan siinä jaksamiseen, työhyvinvointiin, johtamiseen, työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen, mahdollisuuteen vaikuttaa itse omaan työhönsä jne. Ollaanko tähän valmiita? Saadaanko hyviä käytäntöjä kaikille työpaikoille? Ei helppoja kysymyksiä, mutta mielestäni nuo on ratkaistava. Muuten on aivan turhaa haaveilla pitkistä työurista. 

4. Jos eläkeikä nousee ja siihen siis työntekijäpuolikin sitoutuu, niin mikähän mahtaa olla työnantajan sitoutumisen aste siihen, että he pitävät ikääntyneistä, yli 50 vuotiasta työntekijöistään kiinni? Mitä auttaa eläkeiän nostaminen jollei ole työtä? Ei mitään. Eläkesumma pienenee ja saamme aikaiseksi paarialuokan. Eläkettä ei kerry jollei ole työtä joka sitä kerryttää. Simple.

Torstain kyselytunnilla peräsin tätä viimeistä työministeri Lauri Ihalaiselta(sd.):

Jari Lindström/ps:  Arvoisa herra puhemies! Työttömien määrä on todellakin 350 000, ja jos sinne lasketaan lisäksi piilotyöttömät, niin se määrä nousee vielä järkyttävämmäksi. On pitkäaikaistyöttömiä, on nuorisotyöttömiä, ja sitten on yli 50-vuotiaita työttömiä. Nyt parasta aikaa työmarkkinajärjestöt keskustelevat tästä eläkeikäratkaisusta. Olisin ministeriltä kysynyt, että kun tätä eläkeikää nyt halutaan väkisin sorvata ylöspäin, niin mikä on se keino, jolla ne ikääntyneet työntekijät pidetään siellä sitten kiinni siellä työpaikalla. Eihän tässä ole mitään järkeä, että nostetaan eläkeikää ja potkitaan yli viiskymppiset pihalle. Tämä on semmoinen ongelma, mihinkä en usko, että ministerillä on tyhjentävää vastausta, mutta jonkunlainen visio varmaan löytyy.

Työministeri Lauri Ihalainen:  Arvoisa puhemies! Tässä tartuttiin toiseen syvälliseen ongelmaan. Minä äsken kerroin, että nuorten työttömyyden kesto on erittäin lyhytkestoista, hyvä näin. Keskimäärin 42 viikkoa. Mutta kun ihminen on 55 plus, niin se kesto työttömyyden jälkeen saada uusi työpaikka on keskimäärin 84 viikkoa. 84 viikkoa! Eli kynnys kasvaa hyvässä työiässä oleville ihmisille saadakseen työpaikan. Ja tässä on jotakin tässä yhteiskunnassa vähän pielessä, jos me asennoidumme niin, että nämä parhaassa työssä olevat ihmiset, kynnys nostetaan tässä vaiheessa.

Sen eteen hallitus on tekemässä erittäin paljon töitä. Me tuomme tänne eduskuntaan lakipaketin, joka nimenomaan tämän pitkittyvän työttömyyden suhteen tuo uuden konseptin, työvoimapalvelukeskusverkoston lakipohjalle, jossa sosiaalipalvelut, TM-palvelut, kunnalliset palvelut, Kelan palvelut ovat yhtä aikaa, ja rupeamme rakentamaan sitä polkua myös vaikeimmin työllistettävien pääsyksi takaisin työmarkkinoille.

Työuraneuvotteluissa minä toivon, että siellä ei ole pelkästään kysymys siitä, mitä tapahtui tässä eläkkeitten ikäkeskustelussa (Puhemies koputtaa) ja elinajanodotteessa, vaan että sitä työelämää laadullisesti parannetaan niin, että ihmiset todellisuudessa pystyvät olemaan pidempään.

Kyse ei ole tosiaankaan pelkästä eläkeiästä, se on yksi merkittävä osa neuvotteluja. Jos Suomeen halutaan Euroopan tai peräti maailman paras työelämä, vaatii se paljon toimenpiteitä. Muutaman tuossa toin esille, mutta paljon jäi vielä mainitsematta. Miten vastaamme uusiin tapoihin tehdä työtä, miten robotisaatio muuttaa työelämää ja mistä saamme uusia vientituotteita? Mikä on asenne työntekemiseen ylipäätään, onko työ koko elämä vai osa muuta elämää?

Haastavaa pohdittavaa. Auttakaa ja kertokaa ideoitanne.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Kuuden tunnin (tai 6+6-tunnin limittäisiin) työpäiviin siirtymisellä voi olettaa olevan työllisyyttä, työhyvinvointia ja siten myös tuottavuutta parantavia vaikutuksia. Cleantech-tuotteille on kasvava kysyntä.

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström

Entä palkka? Kuudesta tunnista..

Tuossa on siis takana ajatus työn jakamisesta tasaisemmin...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Lähtökohtaisesti kuudesta tunnista palkkaa, mutta tuottavuuden noustessa työnantajan maksuvarakin paranee, minkä hyödyn voi siirtää palkkoihin suoraan tai maksaa tuloksesta laatupalkkioina.

Toki perustulo tai vastaava kompensaatio yhdistettynä osa-aikatyöhön vastaa myös erilaistuviin tarpeisiin jakaa aika työhön ja vapaa-aikaan joustavasti.

Kehityssuunta työmarkkinoilla on kaiketi se, että työn määrä kokonaisuutena vähenee edelleen (ennusteiden mukaan jo piankin vuotuiset tuntimäärät kansantalouden tilinpidossa jäävät pysyvästi alle 4 miljardin tunnin) automatisaation myötä etenkin tavarantuotannosta, joten on loogista työllisyydenkin kannalta jakaa työtä tasaisemmin.

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström Vastaus kommenttiin #3

Juuri tätä työn uudelleen jakamista olen pohtinut jo vuosia. On ihmisiä, joilla on töitä enemmän kuin tarpeeksi ja sitten niitä, joilla ei ole kuin muutamia tunteja viikossa tai ei työtä lainkaan.

Suomessa tehdään paljon ylitöitä ja niiden määrähän on määritelty sopimalla. En kieltäisi ylitöitä, koska ne ovat joskus jopa ihan perusteltuja. Niiden tekemisen määrää ja perusteita voisi kuitenkin mietttiä tarkemmin.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #7

Saksa ja Ruotsi ovat ratkoneet työllisyysongelman työtä jakamalla, niinpä kummassakin osa-aikaisten osuus työllisistä on korkea 25 % luokkaa

Suomi on ratkaissut työajan lyhentämisen työttömyyden kautta

Työaikaa on lyhennettiin koko 1900-luvun ajan ja näin huolehdittiin työllisyydestä.
Työajan lyhentäminen loppui Suomessa 1990-luvun lamaan

Pekka Heliste

Saksassa valtio korvaa 80 % työajan lyhennyksestä

Pekka Heliste

Työttömien määrä on 485000. Työnhakijoita on 585000 ja heistä töissä on noin 100000. Loputen kirjoittelevat työtön-työtön-lorua vaikka jotain temputusta onkin tarjolla. Nykyään päätyy myös helposti työvoiman ukopuoliseksi vaikka kirjoitteleekin työtön-työtön-lorua.

Nykyinen työttömyyden tilastointi on enemmänkin Potemkinin kulissi

Pekka Pylkkönen

Riittävä mutta matalahko perustulo voisi hyvinkin auttaa. Parlamentissa ei suostuta näkemään nykypäivää vaan vanhasta, tehdastyömaailmasta halutaan kovasti pitää kiinni. Työtä on tarjolla nytkin aivan jokaiselle, siellä täällä ja silloin tällöin. Tekijöitä on vaikea saada kun sosiaaliturva ei tähän päivään taivu.

Silpputyöelämä ei ole pelkästään kouluttamattomien nuorten todellisuutta. Työt ovat nykyään projekteissa jotka jo määritelmllisesti kestävät tietyn ajan.

Tämä ei ole hyvä tai paha asia, vaan tosiasia. Se vain edellyttää että kansanedustuslaitos tekee työnsä eikä sählää ja lomaile. Sipilä sentään jo tuli järkiinsä ja ehdotti perustulokokeiluja. Se onkin hyvä tapa pienentää riskiä suurissa muutoksissa.

Perustulo ratkaisee monta ongelmaa, jopa terveydenhuoltojärjestelmä kuormituksen. Puolet potilaista katoaa kun lääkärinpaperilla ei saakaan taloudellista etua.

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström

Perustulosta puhutaan paljon. Mitä se maksaa ja korvaisiko se koko tukiviidakon?

Pekka Pylkkönen

Kukaan ei tiedä mitä se maksaa. Siksi sitä pitäisikin kokeilla. 3-5 vuoden kokeiluun meillä kyllä olisi varaa. Tasosta voi aina kiistellä, mutta itse lähtisin noin 700e summasta. Puhdas hintalappu on tietenkin koko maan kohdalla kymmeniä miljardeja vuosittain mutta niinhän sitä ei voi laskea. Käytännössä suurimmalta osalta työntekijöistä verotusta korotettaisiin perustulon verran.

Jos sanottaisiin että 20% Suomen bktstä jaettaisiin tasan noin neljälle miljoonalle ihmiselle, Päästäisiin liki 800e perustuloon.

Mielestäni perustuloon tulisi sisällyttää kaikki kelan ja sosiaalitoimen säännönmukaisesti maksamat etuudet, asumistukea ja eläkettä myöten. Luonnollisesti lääkkeet ja muut tarvittavat palvelut tulisi taata perustulon ulkopuolelta.

Mutta hei. Jos asia ratkeaisi puhumalla, se olisi jo valmis. Testatkaa miten se toimii niin voidaan sitten tehdä ihan järkiperusteiset ratkaisut. Minun ei tarvitse olla mukana kokeilualueilla, kunhan näen tulokset :)

Pekka Heliste

Perustuo edellyttäisi korkean veroasteen eli jotain 40 %, silloin kustannukset ovat nykyisen sosiaaliturvan tasoa. Todellinen varoaste perustulon vuoksi olisi kuitenkin alempi, nykyista tasoa

Meiris Suominen

Todellisuus on, että perusteollisuudestamme hävinneet työpaikat eivät tule koskaan palaamaan. Työ automatisoituu ja viedään halvemman kustannusten maihin. Silti Suomessa on paljon osaamista, joka pitäisi ottaa hyötykäyttöön ja jalostaa uuteen malliin. Meillä on valtiontalouden tasapainottamisessa suuria ongelmia, jotka kytkeytyvät kiinteästi sekä yhteiskuntarakenteen että sosiaalitukien jähmeyteen, mutta yhtä ratkaisevasti omistamisen rankaisemiseen. Vastaus ongelmiimme ei löydy verottamalla ja syyttämällä omia rikkaitamme raskaammin. Ei se löydy myöskään kaivamalla ay-liikkeen lakkopoteroita syvemmälle. Näin vain syventäisimme ongelmia. Valtiontaloutta on ehdottomasti tehostettava ja automatisoitava, koska se ei nyt vastaa nykypäivää. Käytännössä yksityinen Suomi maksaa julkisen sektorin palkankorotukset, ja julkinen sektori on ollut palkkajohtaja jo pitkään. Yksin kunta-alan palkkasumma oli henkilösivukuluineen viime vuonna lähes 22 miljardia euroa, ja kunta on suurin työllistäjä suurimmassa osassa Suomen paikkakuntia. Koska Suomeen ei synny yksityisen sektorin työtä, maamme köyhtyy. Omistamisesta on tehty "peikko" ja pääomapako Suomesta vain vauhdittuu. Vähänkin varakkaammat kansalaiset miettivät parhaillaan, kuinka rahat (myös itsensä ja yrityksensä) saisi siististi ja laillisesti uitettua pois Suomesta, kun pitäisi miettiä kuinka voisi investoida Suomeen luoden uusia työpaikkoja. Pitäisi muistaa, että vain nämä omistajat luovat uusia työpaikkoja Suomeen eikä niidä luoda missään valiokunnissa tai hallituksen työryhmissä. Suomea ei tehdä kilpailukykyisemmäksi kiristämällä sääntelyä ja nostamalla jo nyt maailman korkeimpiin kuuluvaa kokonaisveroastetta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset