*

Jarpan blogi Ajatuksia ja kommentteja elämästä

Ei saa kiusaa

Ei saa kiusaa

On se väärin kirjoitettu. Otsikko meinaan. Ihan tahallaan ja tarkoituksella. 

Tuo teema oli perussuomalaisten vaaliohjelmassa. Juurikin noin kirjoitettuna.

Kiusaamista on ollut aina. Koulussa kiusataan, työpaikoilla kiusataan, harrastusten parissa kiusataan ja netissä kiusataan jne.....Miksi?

En ole mikään asiantuntija, paitsi ehkä omissa asioissani. Olen itse entinen koulukiusattu. Kiusaaminen alkoi koulun vaihdon yhteydessä. Kansakoulu vaihtui peruskouluun ja uuteen luokkaan. En tuntenut ketään ennestään. Kiusaaminen alkoi aika lailla heti.

Miten siihen sitten reagoin? Tappelemalla vastaan ja saamalla, suomeksi sanottuna, turpaan. Joka kerta. Silti, se oli itselleni ainoa tapa reagoida kiusaamiseen. Kaikki eivät tietenkään tappele vastaan. He reagoivat jotenkin muuten. Alistuvat. Syrjäytyvät. Heistä tulee ulkopuolisia. He voivat reagoida myös äärimmäisillä tavoilla. Tekemällä jotain lopullista itselleen tai muille.

Maailma ei ole täydellinen paikka, kaikkein vähiten me ihmiset olemme täydellisiä. Onko kiusaaminen oman itsetunnon pönkittämistä? Vai mistä se kumpuaa? 

Kiusaamiseni loppui vuosien helvetin jälkeen. Se loppui yläasteikäisenä. Syytä en sillekään osaa sanoa. Se jätti kuitenkin jälkensä itsetuntoon. Siitä selviämiseen meni todella kauan aikaa. Kiusaaminen ei unohdu koskaan. En ikinä unohda kiusaajiani. En ikinä. 

Aina kun luen kiusaamisesta, muistan omat kokemukseni. Siksi väitän siitä jotain tietäväni. Jokaisella on oma kokemusmaailmansa ja oma ainutlaatuinen historiansa. Kukaan ei voi täysin toisen asemaan asettua. 

Minua puhuttelevat sellaiset ihmiset, jotka uskaltavat puuttua kiusaamiseen. Se vaatii suurta rohkeutta. Esimerkkinä nyt vaikkapa tämä http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016032321315293_uu.shtml

Miten kiusaamiseen sitten tulisi puuttua ja kenen toimesta? Mielestäni se on kaikkien vastuulla, ennen kaikkea tietenkin aikuisten. On esimerkkejä siitä, että lapsi, itsekin vasta koululainen, on uskaltanut puuttua koulukiusaamiseen. Tuossa mallia meille kaikille! 

Pitäisikö kiusaaminen sitten kriminalisoida? Ruotsissa ja Norjassa on käsittääkseni sellainen laki käytössä. Mitä laissa voitaisiin säätää? Puuttumisen velvoittavuudesta ehkä? Tätä asiaa pohdin itse. Siis pohdin. Ja käyn keskustelua asiantuntijoiden kanssa. Joka tapauksessa moni vaatii kiusaamisen kriminalisoimista ja otan tämän vaatimuksen vakavasti. Oli kiusaaminen sitten koulu-tai työpaikka- tai muualla tapahtuvaa. Pidän edustajakollega Tiina Elovaaran(ps) lakialoitetta myös hyvänä ja rohkeana avauksena tähän keskusteluun. 

Otan yhden esimerkin. Alkoholin käyttö eli suomeksi juovuksissa ei saanut ennenkään esiintyä työpaikalla. Silti sitä katsottiin hyin pitkään läpi sormien. Suojeltiin työkaveria ja tehtiin hänen työnsä. Tänä päivänä vastuu on kaikilla. Puuttuminen ei ole vain työnjohdon tehtävä vaan yhteisvastuullinen työturvallisuusasia. Eikö työpaikoilla tapahtuvaan kiusaamiseenkin puuttumisen pitäisi olla työturvallisuusasia? Ja näin ollen kaikkien vastuulla. 

Toivottavasti ette ymmärrä tätä puheenvuoroa moralisoivana. Olen itsekin syyllistynyt kiusaamiseen vaikka olen ollut myös kiusattu. En ole siis syytön minäkään. Pyrin kuitenkin joka päivä siihen että en kiusaa ketään. En tarkoituksella ainakaan. Kukaan ei ole siis täydellinen. Maailma on sellainen miksi me sen teemme. Jos saamme kiusaamisen vähenemään, on maailma himpun verran parempi paikka. 

Palaan otsikkoon. Ei saa kiusaa. Se oli kuulemani mukaan edesmenneen Tony Halmeen lanseeraama lause. Ketään ei saa kiusaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Jukka Laine

Kiusaaja voi purkaa omaa pahaa oloaan. Ja usein kiusaajat toimivat porukalla heikompiaan vastaan. Siksi kiusaamiseen on vaikea puuttua.

Perussuomalaiset ovat olleet positiivinen yllätys hallitusvastuussa. Yhteistyökykyinen. Kiusaamisen sijasta on tehty töitä. Hienoa.

Politiikka on varmasti aina ollut raadollista, jossa vahvimmat raatelevat heikommat. Nykyinen tiedonvälitys on lisännyt mediapeliä ja kiusaamista myös politiikassa. Yhdysvalloissa on presidentinvaalit, jossa mennään rankasti henkilöön. Venäjän presidenttiä on myös mustamaalattu ja kiusattu. Toki venäläinen media vastannut samalla mitalla.

Suomessakin patologiset narsistit voivat edetä kuulemma aina huipulle saakka. Kiusaamisen aika ei taida olla ohitse. Valitettavasti. Vastuuton politiikko lupaa velkaelvyttää ja saa palkkoviran Brysselissä. Kotimaahan jää ongelmat.

Käyttäjän saanalehto kuva
Saana Lehto

Erinomainen kirjoitus!
T: Itsekin päiväkoti-, koulu- ja (entisessä elämässä) työpaikkakiusattu.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Hyvä Jari,,erittäin tärkeä kirjoitus tähän päivään.

Aina henkilökohtaisuuksiin meneminen on kiusaamista jos pilkka mielessä sitä tekee.
Joku voi kuvitella olevansa hauska tällaisessa, mutta ei ole ajatellu asiaa yhtään pidemmälle.

Juhani Pitkänen

Kiitos tästä avauksesta. (piti oikein kirjautua)

Asemasi ja poliittisen viestinnän suodatettuani, luulen ymmärtäväni mitä haluat sanoa. Arvostan.

Olen itse koulukiusaaja, tai olin. Peiliin katsomisen kautta minusta tuli taas heikompien puolustaja. Sekään ei oikein mennyt nappiin kun puolustuksesta tuli oikeutus syyttää, loukata ja hyökätä. Vasta kun opin, tai opittiin mustelmien ja kyyneleiden jälkeen hyväksyä ja toimia yhdessä alkoi hommat edetä.

Nuoruusvuosiltani jäi oppi, että sääli on sairautta ja viha vie väärille teille. Auktoriteettien vastuulla on paljon. Kiitos että ministeri viitoittaa tietä.

Hyvää pääsiäistä!

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Itse olin lapsena yleensä se luokan kiusatuin. Tai melkein – parina kertana oli joku vieläkin kiusatumpi, jolle myös itse näytin paikkaansa. Erilaisuus antaa aina jotain mihin tarttua, kun halutaan löytää joku kiusattava. Fyysinen puolustuskyvyttömyys on toinen edellytys. Itse kiusasin siksi vain vammaisia. Itsessäni nuo kriteerit toteutuivat aina lukioon saakka. Kiusaaminen loppui myös minulla siihen, että aloin vetämään kiusaajia turpiin.

Sikäli kun olen ymmärtänyt, kiusaaminen on lasten ryhmän sosiaalisen hierarkian keskiportaan kamppailua suosiosta. Heikoimmille näytetään paikkansa hierarkian alapäässä. Kiusaaminen on keskeisesti alistamista. Kiusaajan motiivina on vahvistaa omaa paikkaansa valtahierarkiassa ja samalla saada toisten kiitollisuus kurinpidosta, ilman että näiden itsensä täytyy tehdä mitään.

Tavallisimpana uhkana ryhmälle on yhden erilaisuus, joka myös tarjoaa kiusaajalle jotain mihin tarttua. Useimmat lapset haluavat siksi olla kuin rasvattuja teflonlampaita. Erilaisuus myös aina heikentää ryhmän identiteettiä suhteessa toisiin ryhmiin ja sen karsiminen on osa ryhmän vahvistamista.

Erilaisuutta voivat olla lihavuus, rumuus, köyhyys, likaisuus ja muut sellaiset asiat, joihin voi jossain määrin itse vaikuttaa. Sekä sellaiset, joihin ei voi, kuten tällä viikolla julkisuuteen tulleella Valtterilla.

Usein tartutaan sellaiseen, mikä aiheuttaa ryhmässä kollektiivista kateutta. Näin tapahtuu usein, jos hierarkian alapäässä olevalla on jotain, mikä parantaa hänen asemaansa ryhmän sosiaalisessa ympäristössä, kuten on vaikkapa älykäs. Kyse tällaisessa kateudessa lienee riskistä valtahierarkian keikahtamisesta nurin. Kouluosaamisella ei ole merkitystä lasten maailmassa, mutta koulussa aikuiset nostavat osaavammat palkintosijoille. Ryhmän sisäisen valtahierarkian yläpäässä olevat urheilija- ja rokkaripojat, joiden käytössä on suurempi väkivaltapotentiaali, eivät hevillä siedä sellaista uhkaa asemalleen.

Lasten tavallaan tragedia on siinä, että nykymaailmassa heidän yhteiskuntansa hajoaa viimeistään lukion viimeisellä luokalla. Sen jälkeen alistetut astuvat aikuisten maailmaan, jossa kamppailu alkaa uusilla säännöillä. Joskus siinäkin maailmassa valtahierarkian huipulle pääsevät ne kiusaajapojat, mutta kiusatuilla on yhtäläinen mahdollisuus.

Mutta mitä sitten kiusaamiselle voisi tehdä, jos se on näin keskeinen osa ihmisen peräti luontaista toimintaa ryhminä? Jos kiusaajat, joiden käsissä on ryhmän väkivaltapotentiaali, rankaisuin syrjäytetään hierarkian alapäähän, he helposti omaksuvat epäsosiaaliset keinot (ja jopa persoonallisuuden), joka yhdessä väkivaltapotentiaalin kanssa on vaarallinen yhdistelmä.

Itse en ole vielä keksinyt hyviä ratkaisuja tähän vaikeaan ongelmaan, mutta asiaa täytyy miettiä.

Aloin tässä pohtimaan, haluaisinko oman lapseni olevan kiusaaja vai kiusattu. Luulen, että ehdottomasti on parempi olla kiusattu. Kiusaaja joutuu aina oikeuttamaan tekonsa rationalisoinnilla, mikä muuttaa hänen maailmankuvansa pysyvästi. Lähes yhtä huonoa on päätyä yhdeksi niistä lampaista, jotka kiittävät kiusaajaa ja kiltisti sopeutuvat ryhmäpaineisiin.

Käyttäjän HannuTaskinen kuva
Hannu Taskinen

Vanhempi konstaapeli Timo Härkönen on kirjoittanut tästä samasta asiasta seuraavasti:
"Jos pesäpallomailalla lyödään koulussa - onko se koulukiusaamista? Jos välitunnilla saa turpiinsa - onko se koulukiusaamista? Jos fillarin renkaat on taas puhkottu - onko se koulukiusaamista? Jos kaverin mopoa rikotaan - onko se koulukiusaamista? Jos takki on sotattu tusseilla ja hihat revitty - onko se koulukiusaamista? Jos välitunnilla uhkaillaan ja pakotetaan tekemään asioita väkivallan pelossa - onko se koulukiusaamista? Ei ole!
Jokainen edellä mainittu teko voidaan Härkösen mukaan eritellä yksittäiseksi rikosnimikkeekseen. "
Siis kysymys kuuluu millaista kiusaamista kouluissa tapahtuu jota ei jo nyt ole kriminalisoitu?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Poliisille tai edes aikuiselle ilmoittaminen on lapselle tietenkin usein vaikeaa jos ei mahdotonta. Lapsi ei kantelemisella yleensä pääse eroon kiusaajasta, joten seurauksena voi olla kosto. Koulukiusaaminen on myös ryhmän sisäistä nokkimisjärjestyksen asettamista, mutta ulkopuolisille kantelu on ryhmäpetturuutta. Se on vielä pahempi asia kuin ryhmän sisäisen hierarkian pohjalla oleminen. Yhteistyö aikuisten ryhmän kanssa omia vastaan on petturuutta ryhmää vastaan ja kaikille uhka.

Kantelupukki ei siksi vain joudu ryhmän pohjasakaksi, vaan suorastaan poistetaan siitä, sikäli kun se on mahdollista. Jos ryhmä on aikuisten määrittämä, yksi tapa poistaa joku ryhmästä on kiusaaminen, kunnes tämä lähtee itse. Vaikka tappamalla itsensä, jos ei muuten pääse – elämällä osana ryhmää ei muutenkaan ole tässä vaiheessa edellytyksiä, ja oma koululuokka on lapsien näkökulmasta usein kaikki.

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström

#6 Hyvää pohdiskelua. Entä jos se ongelma onkin puuttumisen kynnys? Syystä tai toisesta kiusaamiseen ei puututa.

Käyttäjän veksi kuva
veikko kärkkäinen

" Syystä tai toisesta kiusaamiseen ei puututa"

Suurin syy on koulun maine. Kun ei puututa, niin koulussa ei ole näennäisesti kiusaamista ollenkaan. Pitkäaikaisesta kokemuksesta tiedän, että meidänkin kotikaupungissa, Kouvolassa, joissakin kouluissa sovitellaan kiusaamisia, toisissa ei koskaan. Kummassako luulet olevan tilastoituja kiusaamistapauksia?

Suuri osa kiusaamisista on luokiteltavissa pahoinpitelyiksi ym. rikoksiksi tai rikkeiksi, jotka olisivat poliisille kuuluvia asioita. Nyt vain törmätään nuoren ikään. Lähes aina puhutaan alle 15 vuotiaista, jotka eivät vielä ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Poliisi on lopulta aika voimaton.

Kiusaamisten estäminen on melkein taidetta. Jossakin koulussa se osataan, jossakin ei. On muistettava muun muassa, että viime vuonna vietettiin valtakunnallista kiusaamisen vastaista vuotta. Sillä oli selvää vaikutusta, muun muassa edustamaltamme Seiskan Sovittelijat ry:ltä vähenivät työt selvästi. Kiusaaminen ei kuitenkaan ole loppunut, kun mennään vuosi -pari, niin kaikki palaa ennalleen. Valitettavasti.

Käyttäjän veksi kuva
veikko kärkkäinen Vastaus kommenttiin #17

Tässä vie Wikipedian määrittelemänä 15 vuotiaan oikeuksia ja velvollisuksia. 15 vuoden ikäraja on nuoren kannalta tärkein, se tuo paljon velvollisuuksia, oikeutta määrätä tekemisistään ja myös velvoitteen vastata tekemisestään lain edessä.

Viisitoista vuotta (15) täyttänyt:
Hallintoasiassa ”viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäisen henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta.”
Riita- ja rikosasiassa ”alaikäinen käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella itsenäisesti puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa, jos hän on täyttänyt 15 vuotta.”
”Testamentin saa tehdä [kahdeksaatoista vuotta] nuorempikin, jos hän on tai on ollut naimisissa, ja viisitoista vuotta täyttänyt muutoinkin siitä omaisuudesta, jota hänellä on oikeus itse hallita.”
Oikeus liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä huoltajan suostumuksella.
Rikosoikeudellinen vastuunalaisuus alkaa, mutta rangaistukset tuomitaan lievennetyltä asteikolta Voidaan tuomita myös vankeusrangaistukseen, mutta aikaistettu mahdollisuus päästä ehdonalaiseen vapauteen.
Saa tehdä kokopäivätyötä normaalin säännöllisen työajan puitteissa enintään yhdeksän tuntia vuorokaudessa ja 48 tuntia viikossa, edellyttäen suoritettua oppivelvollisuutta. Saa tehdä ylityötä enintään 80 tuntia kalenterivuodessa. Voidaan osoittaa hätätyöhön, mikäli 18 vuotta täyttänyttä työntekijää ei ole käytettävissä.
Saa työntekijänä itsenäisesti solmia ja purkaa työsopimuksen. Huoltajalla on kuitenkin tietyin edellytyksin oikeus purkaa alle 18-vuotiaan työsopimus.
Voi itsenäisesti perustaa yhdistyksen, liittyä yhdistykseen ja erota siitä. Voidaan nimittää yhdistyksen hallituksen jäseneksi.
Äänioikeutettu yhdistyksen kokouksessa, jollei yhdistyksen säännöissä ole toisin määrätty.
Voi suorittaa mopon, mopoauton, traktorin, traktorimönkijän ja moottorikelkan kuljettamiseen vaadittavan ajo-oikeuden (ajokorttiluokat AM ja T).
Saa kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa, kuten moottorikelkkaa tai mönkijää maastossa.
Saa kuljettaa rekisteröintivelvollisuuden piiriin kuuluvaa yli 5,5 metriä pitkää tai teholtaan yli 15 kW / 20 hv venettä, vesiskootteria tai muuta alusta.
Saa kyyditä kaksipyöräisellä polkupyörällä tai polkupyörän perävaunulla yhtä enintään 10-vuotiasta lasta.
Voi aloittaa yksityislentäjän lupakirjan saamiseksi vaadittujen kurssien suorittamisen.
Voi saada poliisin myöntämän aseluvan.
Voi suorittaa rippikoulun ja ryhtyä lapsen kummiksi.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos Vastaus kommenttiin #24

Tämä on sikäli hyvä kommentti, että se tuo esiin yhden tärkeän asian: vasta 15-ikävuodesta eteenpäin monet kiusaamisen teot ovat rikoksia. Sitä ennen teot ovat vanhempien vastuulla. Eli ei kenenkään. Ehkä ne ovat lastenpsykologin asia. Psykologi tai psykiatri saattaa määrätä ongelmatapaukset tarkkailukouluun tai lasten psykiatriselle osastolle.

En muista, että itsellänikään olisi ollut mitään ymmärrystä tästä lakiteknisestä asemanmuutoksesta 15-vuotiaana. Että opettajan sijaan olisin voinut kannella poliisille. Onneksi kiusaajani eivät valittaneet siitä, että vedin heitä tuolloin sanallisen kiusaamisen vuoksi turpaan (ja kuristin yhtä nimittelijää – sain nimityksen Rillingtonin kuristaja). Ja siihen se loppui.

Ainakaan aiemmin ei koulussa siten taidettu tuota muutosta juuri käsitellä. No kyllähän siitä kerrottiin, mutta sisäistäminen jäi vajaaksi. Yhden syntymäpäivä oli toisena kuin toisen.

Ehkä meiltä puuttuu seremonia, jossa lapselle tulevat aikuisen velvollisuudet?

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Hyvä esimerkki puuttumattomuudesta oli lasteni koulun entisen rehtorin kommentti. Kysyin vanhempainillassa koulun suhtautumisesta kiusaamiseen, rehtori vastasi: "Koulussamme on kiusaamisen suhteen nollatoleranssi. Koulussamme ei kiusata ketään."

Asuimme koulun vastapäätä ja katselimme usein ikkunasta, kuinka välituntivalvojat siirtyivät aina kauemmas nujakoivan poikajoukon luota. Näin tuo nollatoleranssi toimi monia vuosia.

No, onneksi rehtori jäi eläkkeelle ja uudet tuulet puhalsivat. Koulu osallistuu nykyisin Kiva koulu -projektiin ja kiusaamisiin alettiin oikeasti puuttua. Pienessä koulussa muutokset tapahtuivat ja alkoivat myös vaikuttaa nopeasti.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto Vastaus kommenttiin #20

Kiva koulu-prjokti on keino olla puuttumatta ja näyttää, että jotain olevinaan tehdään. Suomalaisesta koulusta on muutenkin tullut aivan pas.....

Naapurin penskaa kiusasi lähikoulussamme erään opettajan poika. Mitään ilmoituksia ei tullut. Kun asia vihdoin vanhemmille selvisi ja asiasta pakosta keskustelu tilaisuus järjestettiin. Opettajan selitys oli, kun teidän poika kerjää sitä kiusaamista. Rehtori oli ynissyt jotain, että kyllä tää on kiva koulu, kun ollaan siinä projektissakin ja katsellut ikkunasta. Kiusaaminen loppui kun poika pääsi pois koulusta.

Koulu on vähätöisten ihmisten viihdyttämiseen tähtäävä laitos.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #28

Jp, olet sikäli oikeassa, ettei Kiva koulu tai mikään muukaan projekti tuota tuloksia, jos koulu ei sitoudu tekemiseen.

Kiva koulu antaa välineitä kohdata kiusaajia ja kiusattuja ja havaita kiusaamista. Kiusaamisen torjunnan on oltava koulussa joka päiväistä toimintaa. Aikuisten on osattava ryhmädynamiikassa löytää kiusaamisen kohteet.

Ilman aikuisten sitoutumista Kiva koulu on vain kaksi irrallista sanaa.

Koulun merkityksen olisi oltava jotain ihan muuta kuin viihdyttämis- tai viihtymislaitos.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Monesta kiusatusta valitettavasti kasvaa aikanaan kiusaaja, mistähän syystä sillä hyvitetään kiusattuna olemista ?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Jari, pitääkö mielestäsi yhdistyksissä noudattaa yhdistyksen sääntöjä ja yhdistyslakia ?

Käyttäjän HannuTaskinen kuva
Hannu Taskinen Vastaus kommenttiin #34

Ainakin yhdistyksissä toimivien tulisi ymmärtää että jos jotain yhdessä päätetään niin niillä mennään, eikä ruveta huutelemaan julkisuuteen jotain muuta.
En ymmärrä ihmisiä jotka suunnilleen kerran viikossa haukkuvat julkisuudessa oman puolueensa, tai eivät kestä neljää vuotta omassa valtuustoryhmässä, vaan loikkivat kuka minnekin. Vaalien välillä luulisi oleva tarpeeksi tilaisuutta loikkia mihin huvittaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #35

Toiminnantarkastaja Taskinen, onko mielestäsi oikein, että enenmmistöpäätökset, vaikka ne olisivat yhdistyksensääntöjen- ja yhdistyslainvastaisia ovat oikeita, kun niitä ei voi purkaa, kuin käräjäoikeudessa ?

Käyttäjän HannuTaskinen kuva
Hannu Taskinen Vastaus kommenttiin #36

En ole minkään yhdistyksen toiminnantarkastaja ja tästä olemme ennenkin puhuneet.
Kokouksen lainvoimaisuus tarkastetaan kokouksen alussa. Silloin on syytä olla hereillä jos on jotain valittamista. Jokainen valveutunut kokousedustaja tämän tietää. Jälkikäteen on varmaan niitä vaikeuksia josta puhut.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Sana 'kiusaaminen', on kyvytön kuvaamaan riittävän vahvasti tunnealueita, jotka raskaasti vaikuttavat lapsen, nuoren tai työpaikallaan työskentelevän aikuisen selviytymiskeinoihin.

Sisarusparvessa eläneet lapset ymmärtävät hyvin, että sisäistä kilpailua käydään aina, vaikkapa vanhempien huomiosta.

Sama malli toimii myös kouluyhteisöissä. Aina tarvitaan se heikompi, jonka syyksi voi kaataa omaa pärjäämättömyyttään. Lapset ja nuoret ovat näistä hyvin tietoisia. Taistelu paikasta elämässä on rankkaa työtä. On hyvä palata jopa alkumetreille, joissa vahvemmat selviytyivät.

Minua häiritsee se tosiasia, että kiusaamisen mielikuvaa ylläpidetään, mutta keinot sen ymmärrykseen puuttuvat.

Kukaan ei kiusaa ketään tarkoitushakuisesti. Kuitenkin, ryhmissä syntynyt, jonkun vahvan johtajan roolin saanut yksilö, voi hyvinkin toimia niin, että koko seuraajalauma toteuttaa hänen ajatusmallejaan.

Jos puhutaan vaikkapa kouluyhteisöistä, joissa nyt suurimmat syrjinnät ovat todellisuutta, ainoa keino on, niin opettajien, kuin vanhempainyhteisöjen tehtävänä selvittää porukoiden johtajuus.

Jokaisessa yhteisössä toimii johtaja, joka joko mahdollistaa tai sallii. Yksittäisiä tai yksin toimivia kiusaajia on harvoin.

Kiusaamisen dilemma on rikottava. Koska kyse on joka tapauksessa useimmiten vakavasta henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta, on tehtävä niin koulu- kuin työyhteisöissäkin selväksi, että kyse on rikoksesta. Rikoksesta, josta seuraamukset näkyvät, mitä tahansa tehtävää olet hakemassa. Rikoksesta, josta ei selviä olankohautuksella.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Johtajien huomiointi voi tarjota hyviä ratkaisukeinoja. Käsittääkseni johtajat itse eivät yleensä kiusaa, vaan sitä tekevät asemaltaan vähän alempana olevat "kurinpitäjät". Kuten sanoit, johtaja mahdollistaa tai sallii, tai odottaa kurinpitäjien pitävän muut ruodussa.

Hankaluutena taitaa olla se, että johtajilla ei ole mitään muodollista valta-asemaa, joten suoran vastuun asettaminen voi olla vaikeaa. He vain ovat "pidetyimpiä".

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on monissa kouluissa käytössä muodollinen "luokan presidentti"-järjestelmä – monista luokan presidenteistä on myöhemmin tullut maansa presidenttejä. En tiedä onko tuolla järjestelmällä vaikutusta kiusaamiseen, mutta se mahdollistaisi vastuun asettamisen ja voisi osittain viedä pohjaa siltä, että hierarkia muodostuisi väkivallan käytöllä. Tämänkaltaisessa järjestelmässä olisi ehkä mahdollista suunnitella vaalijärjestelmä sellaiseksi, että kukaan ei voisi päästä presidentiksi huomioimatta "vähäosaisimpien" asemaa.

Presidenttijärjestelmä kyllä saattaisi vahvistaa luokkien hierarkisuutta, mikä nähdäkseni taas korreloi kiusaamisen kanssa – lasten tasa-arvoisemmissa ryhmissä on vähemmän kiusaamista.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Voi kun teidän puolueennekin ymmärtäisi tämän kokonaisuudessaan. Mä olen ainakin saanut tarpeekseni puolueenne jäsenten mukahumoristisista heitoista.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1458795640244?jako=b1403... Tässä on tiedettävästi ja todistettavasti puolueenne varavaltuutettu Jani Salomaa joka on kunnostautunut ennenkin ihmisten vainoamisessa. Harjaatteko huolella?

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Minäkin olen erittäin pahasti koulukiusattu ja hyvin moneen kertaan isompien karjujen pieksämä. Kerran välitunnilla sain niin pahasti turpiini yhdeltä isolta korstolta, että taju lähti.

Minuun eikä minun itsetuntooni kiusaaminen ei kuitenkaan mitenkään negatiivisesti ole vaikuttanut. Jossain vaiheessa huomasin, että se asia, josta minua kiusattiin, oli minun vahvuuteni.

Minusta sen Valtterinkin pitäisi yrittää ymmärtää oma tilanteensa siten, että hänen ihonvärinsä onkin hänen vahvuutensa. Silloin on kiusaajilta aseet otettu pois.

Kiusaamista ei saa olla, mutta mielestäni sitä myös liioitellaan ja siihen suhtautumista herkistellään liikaa. Hertti huumori ja huulenheitto tulkitaan hyvin usein kiusaamiseksi työpaikoilla. Ihmiset ovat alkaneet tutkia toistensa sanomisia herkällä korvalla ja asioita halutaan jopa tarkoituksenhakuisesti aina tulkita kiusaamiseksi.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Jaakko O., ei ole helppoa olla karjujen alistama, erityisesti, kun tajukin lähti.

Jokainen meistä tunnistaa, milloin huumori sivuaa kenties omaa tunneherkkää aluetta.

Lopettaisin kuitenkin jo 'kiusaamis- puheen', sillä se vapauttaa tietoisesti ja johdonmukaisesti julman kohtelun.

Epäinhimillinen ja tietoinen fyysinen- ja henkinen loukkaaminen on otettava lakisääteisenä rikoksena.

Lapset tulevat kouluihin hyvinkin erilaisista lähtökohdista. On tehtävä selväksi, että jokainen lapsi tai nuori on arvokas ja opettajien on joka ikinen päivä vahvistettava heikoimpien arvoa. Helppoa se ei ole, mutta ainoa mahdollisuus.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tuossa edellä viittasin älykkyyteen ja koulupärjäämiseen, joka on yksi uhka kiusaamista eniten harjoittaville urheilija- ja rokkaripojille. Aikuisten maailmassa valta-asema määräytyy ensisijaisesti henkisin perustein, ei fyysisin, jolloin fyysisesti heikot älyköt kannattaa polkea hierarkian pohjalle.

Lopulta kyse on kilpailussa seksistä. Älyköt ja osaajat kykenevät keräämään resursseja ja ovat parempia pitkäkestoisia parisuhteita ajatellen. Tämä pariutumismarkkinoiden akseli on aina uhka niille, jotka pärjäävät vain sillä toisella.

Toisenrotuisten kohdalla saattaa myös olla geneettisesti erilaisuudesta aiheutuva seksuaalisen kilpailun aspekti. Se toisenlaisuus myös aiheuttaa "vieras mies tuli kylään"-skenaarion, vaikka toisrotuinen olisi kulttuurisesti yhtä suomalainen kuin muut. Nämä saattavat yleisemminkin olla keskeisiä rasismin syitä. Tosin tämä ei juuri selitä sitä, miksi tytöt kiusasivat Valtteria (vai oliko se nyt jotakuta toista).

Käyttäjän jarilindstrom kuva
Jari Lindström

#11 Jokaiselle kiusaamisen kokeminen on omanlaisensa. Minä selvisin, sinä selvisit, mutta osa ei selviä. Ei minulle jäänyt vaikkapa armeijan simputuksesta pahoja muistoja, otin ihan huumorilla sen.

Huumoria olla pitää ja joskus se voi olla rajuakin. Mutta pitää osata myös lopettaa ajoissa. Kiusaaminen ja "jäynän tekeminen" - joskus voi olla vaikeata vetää rajaa.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Jari, L. oikeusministerin tehtävässäsi, Sinulla on nyt mahdollisuus vaihtaa sana 'kiusaaminen' sanaan 'rikos'! Kiusaamisella päästään pälkähästä, mutta kovemmilla panoksilla, ymmärretään, miksi syrjinnällä on seurauksia.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

http://www.hs.fi/kotimaa/a1458795640244?jako=b1403...

Eli ei mitään jakoa tällä? Oman puolueenne varavaltuutettu Jani Salomaa kiusaa ihmisiä ympäri ämpäri
nettiä. Harjaatteko huolella vai annatteko olla?

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Kun tarpeeksi kerää huomoita ja kirjoittaa monta kertaa saman asian, niin siitä varmasti itsetunto nousee.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Ei nouse. Vaan huomiota harjoitan politiikkaan.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

T.E:"jotain uskomatonta.."

Siis nauroin kippurassa, kunnes tuli sellainen hirveä epäilys että olitkin tosissasi.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Kuten aikaisemmin on todettu, useat koulukiusaamistavat täyttävät jo nyt rikoksen tunnusmerkit.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/183919-poliisi-rai...

Tässä kohtaa on kuitenkin nykyinen suvakkiyhteiskunta astunut esiin ja painottaa ns "sopimista", eli vakavan asian maton alle lakaisua.
Kiusatun vanhempien tulee pitää tiukasti kiinni jo nykyisenkin lain antamista sanktiomahdollisuuksista. Jos poliisi ei suorita asianmukaista tutkimusta, on seuraava porras poliisitoimen tarkastaja.
Kuntien vätysvirkamisten toimintaan tehoaa ko koulun, rehtorin ja sivistystoimen johtajan nimen saattaminen julkisuuteen. Virkamiehet ja luottamuselimet eivät pelkää mitään niin paljon kuin kielteistä julkisuutta. Valituksen ja kyselyn voi toiminnasta aina tehdä kirjallisena kyseiseen luottamuselimeen ja luottamushenkilöille, esim kunnanhallituksen puheenjohtajalle ja sivsityslautakunnalle. Jos kyseisten instanssien vastaus ei tyydytä, tai ei johda toimenpiteisiin, seuraava porras on aluehallintovirasto ja siellä opetustoimen ylitarkastaja.
Kannattaa jo heti alussa tehdä selväksi, että tämä käsittelyporras tullaan käymään loppuun saakka, mikäli tilanne ei parane. Kiusaamistapauksissa yleensä edes salassapito ei auta virkakoneistoa kasvojen menetyksessä, etenkään jos asianosaisten nimiä ei tule julkisuuteen, jolloin asia on julkaisukelpoinen.

Siihen että lakia muutettaisiin kiusatun oppilaan parhaaksi suhtaudun todella skeptisesti. Tiukennukset lakiin tarkoittaisivat nykyisessä tilanteessa entistä enemmän poliisitutkintoja kiusaamitapauksissa, ja nykyisillä resursseilla se on mahdotonta.
Sama linja ja syy pätee muuhunkin lainsäädäntöön.

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Kiusaamisen kriminalisointi onnistusi esimerkiksi siten että rikosvastuun alaikärajaa laskettaisiin.

Kiusaaminen on tosiasiassa koodisana erilaisille rikoksille: pahoinpitelyille, kiristykselle, ryöstämiselle, laittomille uhkauksille muutamia mainitakseni. Jos kuka tahansa käyttäytyisi duunipaikallaan kuten koulukiusaaja, ei sitä katseltaisi kovinkaan kauaa.

Jos vaikkapa jo kymmenvuotias voisi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen pahoinpitelystä, se antaisi mahdollisuuden puuttua tehokkaalla tavalla tavalla tähän kouluterroriin.

Käyttäjän veksi kuva
veikko kärkkäinen

Kymmenvuotias on lapsi, eikä ymmärrä vielä tekemisiään. Jos aletaan tuomita niin nuoria, siirrytään takaisin kivikauteen.
Muita ratkaisuja on löydyttävä.

Hyvä ratkaisu olisi sovittelu, vaikka tuossa yllä sitä epäilläänkin. Seiskan Sovittelijat ry on sovitellut koulukiusaamisia pitkään ja hyvällä menestyksellä. Se lopettaa kiusaamisen ja koulutyö voi jatkua jälleen normaalisti.

Sovittelu vain on niin spesialihommaa, että siihen on vaikeaa rekrytoida motivoitunutta väkeä. Lisäksi jotkut koulut (rehtorit ) välttelevät sovitteluja koska "koulun maine voi siitä kärsiä".
Tulokset vain ovat niin hyviä, että suosittelisin sitä koko maahan.

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Kyllä ymmärtää, eikä siirrytä.

Onhan se toki oikeusvaltion periaatteen mukaista, että ajatellaan rikollistakin jonkin verran, mutta tästäkin tulee mieleen se nykykäytäntö, että kiusaamisrikoksen uhri on se, joka joutuu esimerkiksi vaihtamaan koulua tai muuttumaan jottei jäisi uhriksi. Sen lisäksi siis että tulee pahoinpidellyksi tai kunnianloukatuksi.

Öykkäririkollinen sen kun porskuttaa.

Käyttäjän veksi kuva
veikko kärkkäinen Vastaus kommenttiin #31

Kaikkea tapahtuu. Pahin mitä on kohdalle sattunut oli, molemmat vanhemmat irtisanoutuivat työstään, möivät talonsa ja muuttivat toiselle puolelle maata.
Näin tytär pääsi kiusaamisvapaaseen kouluun. Pahempaakin olen kuullut sattuneen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset