Rikki mikä rikki
Kurkkudirektiivin muistavat varmaankin monet. Sehän sai melkoisen suuret mittasuhteet aikanaan. Älytön direktiivi, mutta tuskin nyt sentään niin merkittävä, että jokapäiväinen elämämme siitä olisi häiriintynyt kovinkaan merkittävällä tavalla.
S-kirjain tarkoittaa kemiassa rikkiä(sulphur). Rikki, kuten monet muutkin aineet ovat elämälle välttämättömiä, sopivassa suhteessa kuitenkin. Rikkiä esiintyy luonnossa monena yhdisteenä ja rikkiä käytetään teollisuudessa mm. lannoitteissa. Rikki on hyödyllisyytensä lisäksi myös haitallista ja vaarallista.
(Rikki)happosateet ovat aiheuttaneet monenmoista haittaa luonnolle mm. havupuiden neulasille.
No miksi tämä todella lyhyt kemian oppimäärä tähän alkuun? Rikki on ajankohtainen aine ja aihe. Euroopan Unionin kautta tulee jatkuvasti Suomen lainsäädäntöön direktiivejä, joita on sitten lakiimme istutettava. Rikkidirektiivi on yksi tällaisista direktiiveistä.
Ja tämä direktiivi on merkittävä. Se tulee varmuudella vaikuttamaan elämäämme. Kun elinkeino ja ympäristönsuojelu ovat vastakkain, niin liian usein tilanteesta tulee jokotai-tilanne. Ei osata tai ei haluta etsiä molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Rikkidirektiivin kohdalla on käymässä juuri näin. Suurin kärsijä taloudellisesti on Suomi. Suomen vientiteollisuus on todella riippuvainen Itämeren laivaliikenteestä.
Mistä on sitte kyse? Tästä(lainaus teollisuuden etujärjestöjen kannanotosta lokakuulta 2011:
Teknologia-, kemian- ja metsäteollisuuden etujärjestöjen toimitusjohtajien esittämän arvion mukaan direktiivi, joka rajoittaa terveydelle haitallisia laivojen rikkipäästöjä Itämerellä vuoden 2015 alusta, uhkaa vientiteollisuudessa jopa 24 000 työpaikkaa.
Kustannuksia aiheuttaa joko vähärikkiseen polttoaineeseen siirtyminen tai uuden teknologian käyttöönotto, kuten rikkipesurien asentaminen nykyisiin laivoihin tai vanhan aluskannan korvaaminen nestemäistä maakaasua käyttävillä laivoilla.
Tätä ollaan tuomassa voimaan jo vuoden 2015 alusta. Suomi vetosi pidempään siirtymäaikaan.
Tässä sitten ote tuosta EU:n ympäristövaliokunnan päätöstekstistä, jossa esittelijänä toimi suomalainen MEP Satu Hassi(vihr):
Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta päätyi torstaina tukemaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn jo vuonna 2008 päättämää 0,1 prosentin rikkirajaa laivapolttoaineille Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa. Rajoitus tulee voimaan 2015.
Tämän lisäksi valiokunta haluaa tiukentaa rikkirajaa samaan aikaan myös muilla Euroopan merialueilla. Niillä polttoaineen rikkiraja olisi vuodesta 2015 0,5 prosenttia ja vuodesta 2020 0,1 prosenttia.
IMOn päätöksen mukaan tiukennetut rikkirajat tulisivat voimaan muilla Euroopan merillä vasta 2020-2025.
Eli lisäaikaa ei tule. Ainoastaan epäreiluksi koettuun epätasa-arvoon eri merialueiden välillä oltaisiin esittämässä korjausta. Suomen kannalta tämä on joka tapauksessa suuri tappio. En kiistä rikin terveydellisiä haittoja, mutta kohtuuden nimissä olisin toivonut Suomelle pidempää siirtymäaikaa. Tämän hintana tulee olemaan suomalaisten työpaikkojen väheneminen vientiteollisuudesta. Ja vaikka rikkipesureiden valmistaminen tuokin työtä, epäilen silti niiden työpaikkojen olevan murto-osa nyt vaarassa oleviin työpaikkoihin verrattuna. Todistakaa epäilykseni vääräksi.
Mitä eduskunta asialle sitten teki? Ympäristövaliokunta, jossa itsekin istun, esitti tiukkäsävyisen kannanoton vedoten siirtymäajan puolesta, turhaan. Me , perussuomalaiset jätimme vielä tiukemman, eriävän mielipiteen joka keskittyi kolmeen kohtaan. Aikataulu on liian tiukka, direktiivi kohtelee eri Euroopan maita epäoikedenmukaisesti ja sen hinta suomalaiselle teollisuudelle on liian korkea, kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta. Ei tälläkään mitään vaikutusta ollut. Itse asiassa koko asiahan oli jo päätettynä IMON eli kansainvälisen merenkulun järjestön päätöksellä. Näin se homma etenee...
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Rikkihappokin on luonnollinen yhdiste, joka saattaa olla jopa välttämätön ilmakehän nykyisen kaltaiselle toiminnalle. Niin ettei sitä hengittäessään pidä heti panikoida, vaan ottaa rauhallisesti. Sitä siis on joka hengenvedossa kumminkin. Jos alkaa yskittämään, niin silloin voi olla jo liikaa rikkihappoa hengitysilmassa.
Direktiivin kiirehtijät näyttivät vetoavan mm. suuriin kuolleisuuslukuihin, joita seuraa laivojen pakokaasupäästöistä. Kumminkaan laivahenkilöstöä ei tiettävästi ole kuollut näihin päästöihin, joten kyse on myös laskennallisesta käsitteestä. Vanhakin ihminen aina johonkin syyhyn kuolee nykylääketieteen valossa. Jos tämä rikkisyy poistetaan, aivan samat ihmiset kuolevat samaan aikaan tai vähän myöhemmin joihinkin toisiin syihin, joita sitten voi innokkaasti alkaa jahtaamaan. Lopputulos on kumminkin se, ettei ihmisten keskikuolleisuusikä olennaisesti kohoa ja pitemmällä tarkasteluvälillä yksilöiden kuolleisuus on 100%.
Niin olisihan tuota voinut Itämeren osalta senverran lykätäkin, että olisi samaan tahtiin muiden merialuiden kanssa vähennetty niitä päästöjä. Kun vielä vähän epäilen, että huolettomammat varustajat asentavat pesurit, mutta ne sitten käytössä laskevat läpi sen mitä ennenkin. Tai jos koko ajan ollaan mittaamassa päästöjä Itämerelle, niin johan siihen tarvitaan yksi helikopterilentue näytteiden ottoon? Aika kallista.
Onkos tässä direktiiviasiassa yleisimminkin päätösvalta siirretty maamme rajojen ulkopuolelle? Myyty kalliisti ostettua itsenäisyyttämme halvalla kaiken maailman puliveivareille ja haitantekijöille? Eli onko EU:sta eroaminen ainoa keino välttää tämä rikkidirektiivi tässä vaiheessa?
Direktiivi on suomeksi toimintaohje, eikä laki, kuten monet tuntuvat käsittävän. Meillä ei käsittääkseni ole mitään pakkoa tehdä direktiivien perusteella uusia lakeja ja viranomaisten on täällä turha vedota joihinkin direktiiveihin kansalaisia ahdistellessaan. Minä hen.kohtaisesti noudatan ainoastaan itsenäisen Suomen lakia soveltuvin osin, ei direktiivejä.
Ikävää on se, että Suomi tuntuu ottavan nämä toimintaohjeet kirjaimellisesti ja niiden noudattamisen ylpeyden aiheena.
Ne nenää kauemmas näkemisen estävät likinäkölasit kannattaa nyt ottaa pois nenältä, ja katsoa maailmaa realistisesti.
On tieteellisen todistettavsti havaittu ns. kylmäfuusioilmiöitä, jotka ovat 'täysin' ympäristöä kuormittamattomia.
Näiden havaintojen teollinen hyödyntäminen on ihan huulilla.
Jos olisimme järkeviä, ottaisimme kansalliseen strategiaamme uuden energian hyödyntämisen haltuunoton.
No mennään vaan vaikka minkä direktiivin mukaan, turha ajeatella ite.
Ne on likinäkölasit! Hyvin huomattu;)
Olen aivan samaa mieltä uuden energian potentiaalista. Aivan samaa mieltä. Siinä paljon uutta ja vielä hyödyntämätöntä tekemistä. Ei se sulje pois omaa ajattelua eikä maltillisempaa toimintaa tämän direktiivin käyttöönotossa. Kehitellään ja innovoidaan uutta, se on järkevää ja vastuullista.
Mutta otetaan nyt hyvänen aika myös huomioon olemassa olevien työpaikkojen kohtalo. Vaikeiden aikojen ylitse ei mennä puita halailemalla vaan tarvitsemme teollisuutta. Suomalainen teollisuus on vastuullista ympäristön kannalta, ainakin pääosin. Poikkeuksia on, mutta suurempi ongelma lienee kuitenkin nousevien talousmahtien ympäristösuojelussa kuin Suomen. Me teemme osamme, mutta olisi toivottavaa, että Suomen erityisolosuhteet otettaisiin paremmin huomioon. Ymmärrystä ei vain tunnu tälle toiveelle olevan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 5 kommenttia