Oppositio http://maarittuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134285/all Wed, 19 Sep 2018 22:54:37 +0300 fi Kaikki puolueet hallitukseen? http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261223-kaikki-puolueet-hallitukseen <p><strong>Olen viime päivinä ajatellut isoja asioita. Norsujen ja kerrostalojen lisäksi ovat ajatukseni viipyneet Suomen poliittisessa järjestelmässä ja siinä, kuinka siitä voisi tulla parempi. Hyvää hyvyyttäni kerron teillekin ratkaisuni, joka puhdistaa tahrat ja poistaa lian.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Suomen poliittisessa järjestelmässä on yksi perustavaa laatua oleva vika: se nojaa enemmistöhallituksiin. En toki tarkoita, että sen pitäisi vähemmistöhallituksiin nojata ja hallitusten kaatuilla. Enemmistöhallitusjärjestelmästä sikiää kuitenkin koko joukko uusia ongelmia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kukaan ei tiedä, mitkä puolueet hallituksen muodostavat. </strong>Vaalien alla äänestäjällä ei ole mitään takeita siitä, millainen on tuleva hallituspohja ja näin ollen Suomen poliittinen suunta seuraavan neljän vuoden ajan. Räikein esimerkki tällä vaalikaudella tästä oli Perussuomalaiset. Heidän äänestäjäkuntansa oli heterogeenistä, vasemmalta ja oikealta tullutta väkeä. Asettuminen porvarihallitukseen ei varmasti miellyttänyt SDP:stä muuttaneita perussuomalaisten äänestäjiä. Itse asiassa nykyinen hallituspohja muokkasi jopa Perussuomalaisista irrottautunutta Sinistä Tulevaisuutta &ndash; lyön vaikka vetoa, että punamultahallitukseen jäävä Siniset ei olisi yrittänytkään profiloitua verokapinapuolueeksi. Puolueen idea keksittiin hallitusratkaisun pönkittämiseksi, ei päinvastoin.</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsissa asia hoidetaan blokeilla. Puolueet ovat liittoutuneet jo etukäteen, ja äänestäjät äänestävätkin hallitusohjelmien välillä. Nyt kuitenkin näemme, että tämäkään malli ei kanna, kun Ruotsidemokraatit aivan oikeutetusti ovat vallanneet tilan blokkien välillä, ja kumpikaan leiri ei saavuta enää enemmistöasemaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hallitusohjelma lukitsee politiikan. </strong>Kun osa puolueista tekee naimakaupat, he laativat hallitusohjelmaksi kutsutun asiakirjan. Ohjelma on tietysti oltava, ja kuten edellä sanottu, kukaan ei ennen vaaleja tiedä sen sisältöä. Hallitusohjelmasta tulee kuitenkin pakkopaita, koska hallituspuolueilla on poliittinen pakko pitää siitä kiinni ja vaatia muiltakin sen pilkuntarkkaa noudattamista. Me olemme hyväksyneet viime vuonna tuon joten teidän on nyt pakko hyväksyä tämä, vaikka hallituskauden aikana on tilanne jo elänyt. Lisäksi tulkinnat hallitusohjelman sisällöstä aiheuttavat skismaa puolueiden välille.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Puoluekuri tappaa persoonat. </strong>Kun hallituksen ja opposition välinen kuilu on syvä ja kaikki päätöksenteko perustuu joskus niukkaankin enemmistöön, on puolueissa pakko harjoittaa tiukkaa puoluekuria. Tällöin yksittäisten kansanedustajien persoonallisia, jopa mielikuvituksellisia ideoita suitsitaan ja toisaalta sitovan hallitusohjelman ulkopuolisia ratkaisuja ei juuri näy. Puoluekuri toimii molempaan suuntaan, oppositiossakin on vähän pakko olla hallitusta vastaan. Hyvällekään idealle ei saa kannatusta hallitus-oppositio-rintaman yli.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Oppositio on merkityksetön. </strong>Pienpuolueissa toimineena olen kuullut moneen kertaan lauseen, kuinka eduskunnan ulkopuolisia puolueita äänestäessä ääni menee hukkaan. Noh, hukkaan on mennyt nytkin lähes puolet suomalaisten antamista äänistä &ndash; oppositio kun ei tietystikään saa mitään esityksiään läpi. Tämä johtaa myös Suomen politiikan surullisimpaan ilmiöön: lähes varmasti suurimmasta oppositiopuolueesta tulee seuraava pääministeripuolue. Olkoonkin, että viime vaalikaudella Keskusta ei ollut suurin oppositiopuolue. Vuoron vaihtuessa mikään ei kuitenkaan muutu, ei ainakaan siinä määrin kuin vaaleissa on annettu ymmärtää. Eikä tietenkään, sillä oppositiossa sai puhua niitä näitä vailla pelkoa, että mitään menisi läpi. Ja edelleen, kaikki riippuu tulevasta hallituspohjasta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Niukalla enemmistöllä voi juntata läpi vaikka mitä. </strong>Tästä polttavin esimerkki on SOTE-uudistus. Mikäli huonosti käy, hallituspuolueet junttaavat läpi täysin suden SOTE-mallin, joka mullistaa koko Suomen terveydenhuollon ja sosiaalipalvelut. Tämä onnistuu yhdenkin äänen enemmistöllä vaikka hallituskauden viimeisellä viikolla, vaikka mielipidetiedusteluista osattaisiin jo lukea, että hallituspuolueilla ei ole kansan enemmistön tukea. Tämä on kestämätön tilanne.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kaikki puolueet hallitukseen</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Toimittuani nyt viitisen vuotta kuntapolitiikassa olen sitä mieltä, että kuntapolitiikan peruskiveä, eli suhteellisen vaalitavan kautta jaettavaa hallitusta ja lautakuntia, tulisi soveltaa myös valtakunnantasolla. Hallitus ei tarkoittaisi siis arkikielessä ministereitä ja heitä tukemaan asettuneita puolueryhmiä, vaan erillistä toimeenpanevaa elintä, jossa olisi edustus kaikista eduskuntapuolueista suhteellisen vaalitavan mukaan. Kaikkein pienimmät tietysti jäisivät ilman, sillä kahdensadan jäsenen hallitustahan meillä ei voi olla.</p><p>&nbsp;</p><p>Mikäli asia järjestettäisiin näin, joutuisivat puolueet tekemisiin toistensa kanssa. Enemmistö eduskunnassa pitäisi hankkia joka äänestyskerta uudelleen, ja poliittinen päätöksenteko tapahtuisi enemmän ajassa kuin nykyisellä nelivuotissuunnitelmamallilla. Tietysti olisi olemassa junttausta, mikäli kaksi tai useampia puolueita löytäisi toisensa. Mutta se löytyisi edestä, kun päätetään seuraavasta asialistalla olevasta asiasta, eikä aiempi kaveri välttämättä enää tuekaan. Politiikasta tulisi paljon kompromissihakuisempaa, eikä kilpailua siitä, kuka saa eniten muutettua rakenteita hätäisesti neljän vuoden enemmistön aikana.</p><p>&nbsp;</p><p>Myös yksittäiset kansanedustajat voisivat saada ajatuksiaan läpi. Koska opposition ja hallituksen välistä jakolinjaa ei olisi, voisivat kansanedustajat löytää ajatuksilleen tukea muista puolueista helpommin. Kunnissakin on yksittäisen valtuutetun mahdollista saada ajatuksiaan läpi ilman oman puolueensa enemmistön tukea, mikäli tarjoaa hyvin mietittyä aloitetta, josta muutkin haluavat kunnian itselleen.</p><p>&nbsp;</p><p>Puolueet joutuisivat aivan eri tavalla kirkastamaan omaa kilpeään. Koska &rdquo;JAA&rdquo; tai &rdquo;EI&rdquo;-napin painaminen ei olisi vakio hallitus-oppositioasetelman puuttuessa ei ohihuutamisella menestyisi. Omia arvoja tulisi punnita joka asian kohdalla erikseen ja perustella ratkaisu äänestäjille, sillä tässä järjestelmässä jokainen puolue on potentiaalinen kuninkaantekijä. Nykyisellään äänestäjä on siksikin valveutunut, ettei odotakaan oppositiotuomion puolueelleen tultuaan muuta kuin hallituksen jokaisen esityksen vastustamista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ei pelkkää hyvää</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Eihän tässä mikään autuaaksitekevä ratkaisu ole tarjolla. Kuten sanottu, voivat puolueet juntata edelleen ja sopia piilossa vaikka omasta blokkiohjelmastaankin. Se olisi kuitenkin paljon riskialttiimpaa kuin nykyisellään, sillä äänestäjä ei sitä pitäisi itsestäänselvyytenä. Kansanedustajat voisivat myös ruveta vikuroimaan ryhmäänsä vastaan, koska piilo-ohjelmaan ei olisi tullut sitouduttua julkisesti. Järjestelmä, jossa hallituksessa ja myös ministerinpaikoilla olisi edustusta kaikista puolueista, rankaisisi junttaajia aivan varmasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Voi myös olla, ja on jopa todennäköistä, että käytettäisiin suurimpien kaupunkien tapaan ns. pormestariohjelmaa. Se kuitenkin olisi paljon nykyistä hallitusohjelmaa demokraattisempi tapa hallita maata neljä vuotta, sillä sen laatimiseen osallistuisivat kaikki, ja kaikki haluttaisiin saada siihen mukaan. Yhdelle puolueelle ei haluttaisi antaa mahdollisuutta olla oppositiossa protestikanavana.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämmöstä. Kuulemma muuten on Johannes Virolainen ollut aikanaan kanssani tästä asiasta samaa mieltä. Tietysti asia on niin päin, että Vironperän Jussi oli jo tuolloin minun linjoillani.</p><p>&nbsp;</p><p>Muuten olen sitä mieltä, että Suomen tulisi erota eurosta ja EU:sta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen viime päivinä ajatellut isoja asioita. Norsujen ja kerrostalojen lisäksi ovat ajatukseni viipyneet Suomen poliittisessa järjestelmässä ja siinä, kuinka siitä voisi tulla parempi. Hyvää hyvyyttäni kerron teillekin ratkaisuni, joka puhdistaa tahrat ja poistaa lian.

 

Suomen poliittisessa järjestelmässä on yksi perustavaa laatua oleva vika: se nojaa enemmistöhallituksiin. En toki tarkoita, että sen pitäisi vähemmistöhallituksiin nojata ja hallitusten kaatuilla. Enemmistöhallitusjärjestelmästä sikiää kuitenkin koko joukko uusia ongelmia.

 

Kukaan ei tiedä, mitkä puolueet hallituksen muodostavat. Vaalien alla äänestäjällä ei ole mitään takeita siitä, millainen on tuleva hallituspohja ja näin ollen Suomen poliittinen suunta seuraavan neljän vuoden ajan. Räikein esimerkki tällä vaalikaudella tästä oli Perussuomalaiset. Heidän äänestäjäkuntansa oli heterogeenistä, vasemmalta ja oikealta tullutta väkeä. Asettuminen porvarihallitukseen ei varmasti miellyttänyt SDP:stä muuttaneita perussuomalaisten äänestäjiä. Itse asiassa nykyinen hallituspohja muokkasi jopa Perussuomalaisista irrottautunutta Sinistä Tulevaisuutta – lyön vaikka vetoa, että punamultahallitukseen jäävä Siniset ei olisi yrittänytkään profiloitua verokapinapuolueeksi. Puolueen idea keksittiin hallitusratkaisun pönkittämiseksi, ei päinvastoin.

 

Ruotsissa asia hoidetaan blokeilla. Puolueet ovat liittoutuneet jo etukäteen, ja äänestäjät äänestävätkin hallitusohjelmien välillä. Nyt kuitenkin näemme, että tämäkään malli ei kanna, kun Ruotsidemokraatit aivan oikeutetusti ovat vallanneet tilan blokkien välillä, ja kumpikaan leiri ei saavuta enää enemmistöasemaa.

 

Hallitusohjelma lukitsee politiikan. Kun osa puolueista tekee naimakaupat, he laativat hallitusohjelmaksi kutsutun asiakirjan. Ohjelma on tietysti oltava, ja kuten edellä sanottu, kukaan ei ennen vaaleja tiedä sen sisältöä. Hallitusohjelmasta tulee kuitenkin pakkopaita, koska hallituspuolueilla on poliittinen pakko pitää siitä kiinni ja vaatia muiltakin sen pilkuntarkkaa noudattamista. Me olemme hyväksyneet viime vuonna tuon joten teidän on nyt pakko hyväksyä tämä, vaikka hallituskauden aikana on tilanne jo elänyt. Lisäksi tulkinnat hallitusohjelman sisällöstä aiheuttavat skismaa puolueiden välille.

 

Puoluekuri tappaa persoonat. Kun hallituksen ja opposition välinen kuilu on syvä ja kaikki päätöksenteko perustuu joskus niukkaankin enemmistöön, on puolueissa pakko harjoittaa tiukkaa puoluekuria. Tällöin yksittäisten kansanedustajien persoonallisia, jopa mielikuvituksellisia ideoita suitsitaan ja toisaalta sitovan hallitusohjelman ulkopuolisia ratkaisuja ei juuri näy. Puoluekuri toimii molempaan suuntaan, oppositiossakin on vähän pakko olla hallitusta vastaan. Hyvällekään idealle ei saa kannatusta hallitus-oppositio-rintaman yli.

 

Oppositio on merkityksetön. Pienpuolueissa toimineena olen kuullut moneen kertaan lauseen, kuinka eduskunnan ulkopuolisia puolueita äänestäessä ääni menee hukkaan. Noh, hukkaan on mennyt nytkin lähes puolet suomalaisten antamista äänistä – oppositio kun ei tietystikään saa mitään esityksiään läpi. Tämä johtaa myös Suomen politiikan surullisimpaan ilmiöön: lähes varmasti suurimmasta oppositiopuolueesta tulee seuraava pääministeripuolue. Olkoonkin, että viime vaalikaudella Keskusta ei ollut suurin oppositiopuolue. Vuoron vaihtuessa mikään ei kuitenkaan muutu, ei ainakaan siinä määrin kuin vaaleissa on annettu ymmärtää. Eikä tietenkään, sillä oppositiossa sai puhua niitä näitä vailla pelkoa, että mitään menisi läpi. Ja edelleen, kaikki riippuu tulevasta hallituspohjasta.

 

Niukalla enemmistöllä voi juntata läpi vaikka mitä. Tästä polttavin esimerkki on SOTE-uudistus. Mikäli huonosti käy, hallituspuolueet junttaavat läpi täysin suden SOTE-mallin, joka mullistaa koko Suomen terveydenhuollon ja sosiaalipalvelut. Tämä onnistuu yhdenkin äänen enemmistöllä vaikka hallituskauden viimeisellä viikolla, vaikka mielipidetiedusteluista osattaisiin jo lukea, että hallituspuolueilla ei ole kansan enemmistön tukea. Tämä on kestämätön tilanne.

 

Kaikki puolueet hallitukseen

 

Toimittuani nyt viitisen vuotta kuntapolitiikassa olen sitä mieltä, että kuntapolitiikan peruskiveä, eli suhteellisen vaalitavan kautta jaettavaa hallitusta ja lautakuntia, tulisi soveltaa myös valtakunnantasolla. Hallitus ei tarkoittaisi siis arkikielessä ministereitä ja heitä tukemaan asettuneita puolueryhmiä, vaan erillistä toimeenpanevaa elintä, jossa olisi edustus kaikista eduskuntapuolueista suhteellisen vaalitavan mukaan. Kaikkein pienimmät tietysti jäisivät ilman, sillä kahdensadan jäsenen hallitustahan meillä ei voi olla.

 

Mikäli asia järjestettäisiin näin, joutuisivat puolueet tekemisiin toistensa kanssa. Enemmistö eduskunnassa pitäisi hankkia joka äänestyskerta uudelleen, ja poliittinen päätöksenteko tapahtuisi enemmän ajassa kuin nykyisellä nelivuotissuunnitelmamallilla. Tietysti olisi olemassa junttausta, mikäli kaksi tai useampia puolueita löytäisi toisensa. Mutta se löytyisi edestä, kun päätetään seuraavasta asialistalla olevasta asiasta, eikä aiempi kaveri välttämättä enää tuekaan. Politiikasta tulisi paljon kompromissihakuisempaa, eikä kilpailua siitä, kuka saa eniten muutettua rakenteita hätäisesti neljän vuoden enemmistön aikana.

 

Myös yksittäiset kansanedustajat voisivat saada ajatuksiaan läpi. Koska opposition ja hallituksen välistä jakolinjaa ei olisi, voisivat kansanedustajat löytää ajatuksilleen tukea muista puolueista helpommin. Kunnissakin on yksittäisen valtuutetun mahdollista saada ajatuksiaan läpi ilman oman puolueensa enemmistön tukea, mikäli tarjoaa hyvin mietittyä aloitetta, josta muutkin haluavat kunnian itselleen.

 

Puolueet joutuisivat aivan eri tavalla kirkastamaan omaa kilpeään. Koska ”JAA” tai ”EI”-napin painaminen ei olisi vakio hallitus-oppositioasetelman puuttuessa ei ohihuutamisella menestyisi. Omia arvoja tulisi punnita joka asian kohdalla erikseen ja perustella ratkaisu äänestäjille, sillä tässä järjestelmässä jokainen puolue on potentiaalinen kuninkaantekijä. Nykyisellään äänestäjä on siksikin valveutunut, ettei odotakaan oppositiotuomion puolueelleen tultuaan muuta kuin hallituksen jokaisen esityksen vastustamista.

 

Ei pelkkää hyvää

 

Eihän tässä mikään autuaaksitekevä ratkaisu ole tarjolla. Kuten sanottu, voivat puolueet juntata edelleen ja sopia piilossa vaikka omasta blokkiohjelmastaankin. Se olisi kuitenkin paljon riskialttiimpaa kuin nykyisellään, sillä äänestäjä ei sitä pitäisi itsestäänselvyytenä. Kansanedustajat voisivat myös ruveta vikuroimaan ryhmäänsä vastaan, koska piilo-ohjelmaan ei olisi tullut sitouduttua julkisesti. Järjestelmä, jossa hallituksessa ja myös ministerinpaikoilla olisi edustusta kaikista puolueista, rankaisisi junttaajia aivan varmasti.

 

Voi myös olla, ja on jopa todennäköistä, että käytettäisiin suurimpien kaupunkien tapaan ns. pormestariohjelmaa. Se kuitenkin olisi paljon nykyistä hallitusohjelmaa demokraattisempi tapa hallita maata neljä vuotta, sillä sen laatimiseen osallistuisivat kaikki, ja kaikki haluttaisiin saada siihen mukaan. Yhdelle puolueelle ei haluttaisi antaa mahdollisuutta olla oppositiossa protestikanavana.

 

Tämmöstä. Kuulemma muuten on Johannes Virolainen ollut aikanaan kanssani tästä asiasta samaa mieltä. Tietysti asia on niin päin, että Vironperän Jussi oli jo tuolloin minun linjoillani.

 

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen tulisi erota eurosta ja EU:sta.

]]>
8 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261223-kaikki-puolueet-hallitukseen#comments hallitus Oppositio Politiikka Puolueet Wed, 19 Sep 2018 19:54:37 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261223-kaikki-puolueet-hallitukseen
Soinilla väärä kanta http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260770-soinilla-vaara-kanta <p>Punavihreä oppositio vahvistettuna RKP:n edustajilla ilmoitti viime perjantaina (7.9.2018) jättävänsä epäluottamuslauseen ulkoministeri Timo Soinille, koska tämä uskonnolliseen vakaumukseensa perustuen vastustaa aborttia. Epäluottamuslauseen allekirjoittajien mielestä Soinilla on väärä kanta ja siksi hänen pitää erota ulkoministerin virasta.</p> <p>Suomen poliittisessa historiassa epäluottamuslause yksittäiselle ministerille on harvinainen. Toki useampi ministeri on joutunut eromaan virastaan vastoin tahtoaan, mutta lähes poikkeuksetta silloin syynä on ollut moraalisesti moitittava käytös.</p> <p>Tiettävästi edellinen ja myös ainoa puheittensa perusteella ministerin virasta eroamaan joutunut oli Rudolf Holsti vuonna 1938, kun hän alkoholin vaikutuksen alaisena haukkui Hitleriä Kansainliiton kokouksen yhteydessä järjestetyllä lounaalla. Holstin puheista syntyi tuolloin diplomaattinen konflikti. Soinin puheet eivät ole aiheuttaneet noottien vaihtoa, eikä ongelmia kansainvälisissä suhteissa.</p> <p>Timo Soini ei ole toiminut epärehellisesti, ei puhunut vastoin totuutta eikä myöskään syyllistynyt virkavirheeseen. Hän on ollut aidosti ja rehellisesti sitä mieltä, mitä hänen uskonnolliseen vakaumukseen perustuva moraalikäsitys edellyttää. Ja sitä kantaa hän tunnustanut vuosikymmeniä.</p> <p>Soini ilmaisi kantansa omassa henkilökohtaisessa blogissaan. Hän ei tehnyt sitä Ulkoministeriön viestintävälineissä, ei Eduskunnan ministeriaitiosta eikä kansainvälisillä foorumeilla edustaessaan Suomea. Toki ministerin julkisuuden ja yksityisyyden välinen ero on hiuksen hieno. Siitäkin huolimatta ministerillä on sananvapaus ja oikeus omaan mielipiteeseen.</p> <p>Soinin aborttikannasta eli osallistumisesta kynttilämielenilmaukseen Kanadassa tehtiin useampi kantelu oikeuskanslerille, joka valvoo ministerien toimien laillisuutta. Oikeuskansleri ei ole vielä tehnyt ratkaisuaan Soinin tapauksessa. Huomautettakoon, ettei Soinin blogeista ole kukaan kannellut.</p> <p>Vaikka opposition tehtävänä on kyseenalaistaa hallituksen luottamus, niin yksittäiseen ministeriin kohdistettu epäluottamuslause Soinin tapauksessa on harvinaisen tyylitöntä politiikan tekoa. Toivon, että Suomen politiikassa ei jatkossa nähdä vastaavia henkilön arvoihin kohdistettuja epäluottamuslauseita ja varsinkaan silloin, kun ei niistä ei ole osoitettavissa muuta haittaa kuin oma pöyristyminen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Punavihreä oppositio vahvistettuna RKP:n edustajilla ilmoitti viime perjantaina (7.9.2018) jättävänsä epäluottamuslauseen ulkoministeri Timo Soinille, koska tämä uskonnolliseen vakaumukseensa perustuen vastustaa aborttia. Epäluottamuslauseen allekirjoittajien mielestä Soinilla on väärä kanta ja siksi hänen pitää erota ulkoministerin virasta.

Suomen poliittisessa historiassa epäluottamuslause yksittäiselle ministerille on harvinainen. Toki useampi ministeri on joutunut eromaan virastaan vastoin tahtoaan, mutta lähes poikkeuksetta silloin syynä on ollut moraalisesti moitittava käytös.

Tiettävästi edellinen ja myös ainoa puheittensa perusteella ministerin virasta eroamaan joutunut oli Rudolf Holsti vuonna 1938, kun hän alkoholin vaikutuksen alaisena haukkui Hitleriä Kansainliiton kokouksen yhteydessä järjestetyllä lounaalla. Holstin puheista syntyi tuolloin diplomaattinen konflikti. Soinin puheet eivät ole aiheuttaneet noottien vaihtoa, eikä ongelmia kansainvälisissä suhteissa.

Timo Soini ei ole toiminut epärehellisesti, ei puhunut vastoin totuutta eikä myöskään syyllistynyt virkavirheeseen. Hän on ollut aidosti ja rehellisesti sitä mieltä, mitä hänen uskonnolliseen vakaumukseen perustuva moraalikäsitys edellyttää. Ja sitä kantaa hän tunnustanut vuosikymmeniä.

Soini ilmaisi kantansa omassa henkilökohtaisessa blogissaan. Hän ei tehnyt sitä Ulkoministeriön viestintävälineissä, ei Eduskunnan ministeriaitiosta eikä kansainvälisillä foorumeilla edustaessaan Suomea. Toki ministerin julkisuuden ja yksityisyyden välinen ero on hiuksen hieno. Siitäkin huolimatta ministerillä on sananvapaus ja oikeus omaan mielipiteeseen.

Soinin aborttikannasta eli osallistumisesta kynttilämielenilmaukseen Kanadassa tehtiin useampi kantelu oikeuskanslerille, joka valvoo ministerien toimien laillisuutta. Oikeuskansleri ei ole vielä tehnyt ratkaisuaan Soinin tapauksessa. Huomautettakoon, ettei Soinin blogeista ole kukaan kannellut.

Vaikka opposition tehtävänä on kyseenalaistaa hallituksen luottamus, niin yksittäiseen ministeriin kohdistettu epäluottamuslause Soinin tapauksessa on harvinaisen tyylitöntä politiikan tekoa. Toivon, että Suomen politiikassa ei jatkossa nähdä vastaavia henkilön arvoihin kohdistettuja epäluottamuslauseita ja varsinkaan silloin, kun ei niistä ei ole osoitettavissa muuta haittaa kuin oma pöyristyminen.

]]>
0 http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260770-soinilla-vaara-kanta#comments Abortti Eduskunta Epäluottamuslause Oppositio Soini Mon, 10 Sep 2018 17:31:31 +0000 Petteri Leino http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260770-soinilla-vaara-kanta
Soini-äänestys – Suomi länsimainen demokratia vai Putinin syleilyssä? http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260623-soini-aanestys-suomi-lansimainen-demokratia-vai-putinin-syleilyssa <p>Oppositiopuolueet Sosialidemokraatit, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP ilmoittivat tänään esittävänsä epäluottamuslausetta ulkoministeri Timo Soinille tämän lukuisia kertoja esittämistä abortinvastaisista lausunnoista ja osallistumisesta työmatkansa yhteydessä abortinvastaiseen tapahtumaan. Kyseessä ei suinkaan ole pieni asia, sillä näkemyksillään ja toiminnallaan ulkoministeri Soini on osoittanut suoraan sanottuna röyhkeää piittaamattomuutta naisten oikeuksista ja sitä kautta myös maan kansainvälisestä maineesta.</p><p>Samaan epäluottamuslauseeseen olisi voinut laittaa syyksi myös ulkoministeri Soinin peittelemätön ja systemaattinen halveksunta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Sitä ei Suomessa tapahdu. Miksi?</p><p>(Toki osaavathan ne muutkin, kuten puhemies Paula Risikko puheillaan &rdquo;kaikkien muiden kaapeistaan ulostulemisella mutta syrjittyjen kristittyjen kaappiin ajamisesta&rdquo;. Kielikuva meni perille, Risikko!)</p><p>Konservatiivisuuttaan ja kristillistä vakaumustaan keppihevosenaan pitävälle ulkoministeri Soinille voi perustellusta syystä katsoa annetun kahden muun hallituspuolueen johdon toimesta erivapaus toimia tavalla, joka on omiaan kyseenalaistamaan maamme aseman modernina länsimaisena demokratiana: yksittäisen ministerin toilailut saavat Suomen näyttämään oikeistopopulismin valloittamalta maalta &ndash; &rdquo;yhteinen arvopohja&rdquo;?</p><p>Oikeistopopulismi karkotettiin ja oikeistopopulismiin päädyttiin.</p><p>Päähallituspuolueiden Keskustan ja Kokoomuksen kansanedustajat ja ministerit ovat erittäin vakavan paikan edessä ulkoministeri Soinin luottamuksesta äänestettäessä ja täysin aiheesta.</p><p>Jokainen ääni Soinin luottamuksen puolesta on ääni naisten oikeuksia vastaan. Jokainen näistä äänistä julistaa samalla voittoa oikeistopopulismille, jonka eteen presidentti Putinin hallinto on tehnyt erittäin ahkeraa työtä eurooppalaisen politiikan kulisseissa vuosien ajan ja vieläpä ikävin tuloksin.</p><p>Mikä mies ulkoministeri Soini on?</p><p>Aiheeseen liittyvää:</p><p><a href="https://vaestoliitonblogi.com/2018/05/31/otetaan-konservatiiviset-liikkeet-tosissaan/"><u>Kamomilla Ilmonen (31.5.2018): <em>Otetaan konservatiiviset liikkeet tosissaan</em></u></a></p><p><a href="https://ranneliike.net/uutiset/13361/soini-translaki-ei-taman-hallituksen-aikana-etene"><u>Ranneliike.net (3.11.2017): <em>Soini: &quot;Translaki ei tämän hallituksen aikana etene&quot;</em></u></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oppositiopuolueet Sosialidemokraatit, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP ilmoittivat tänään esittävänsä epäluottamuslausetta ulkoministeri Timo Soinille tämän lukuisia kertoja esittämistä abortinvastaisista lausunnoista ja osallistumisesta työmatkansa yhteydessä abortinvastaiseen tapahtumaan. Kyseessä ei suinkaan ole pieni asia, sillä näkemyksillään ja toiminnallaan ulkoministeri Soini on osoittanut suoraan sanottuna röyhkeää piittaamattomuutta naisten oikeuksista ja sitä kautta myös maan kansainvälisestä maineesta.

Samaan epäluottamuslauseeseen olisi voinut laittaa syyksi myös ulkoministeri Soinin peittelemätön ja systemaattinen halveksunta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Sitä ei Suomessa tapahdu. Miksi?

(Toki osaavathan ne muutkin, kuten puhemies Paula Risikko puheillaan ”kaikkien muiden kaapeistaan ulostulemisella mutta syrjittyjen kristittyjen kaappiin ajamisesta”. Kielikuva meni perille, Risikko!)

Konservatiivisuuttaan ja kristillistä vakaumustaan keppihevosenaan pitävälle ulkoministeri Soinille voi perustellusta syystä katsoa annetun kahden muun hallituspuolueen johdon toimesta erivapaus toimia tavalla, joka on omiaan kyseenalaistamaan maamme aseman modernina länsimaisena demokratiana: yksittäisen ministerin toilailut saavat Suomen näyttämään oikeistopopulismin valloittamalta maalta – ”yhteinen arvopohja”?

Oikeistopopulismi karkotettiin ja oikeistopopulismiin päädyttiin.

Päähallituspuolueiden Keskustan ja Kokoomuksen kansanedustajat ja ministerit ovat erittäin vakavan paikan edessä ulkoministeri Soinin luottamuksesta äänestettäessä ja täysin aiheesta.

Jokainen ääni Soinin luottamuksen puolesta on ääni naisten oikeuksia vastaan. Jokainen näistä äänistä julistaa samalla voittoa oikeistopopulismille, jonka eteen presidentti Putinin hallinto on tehnyt erittäin ahkeraa työtä eurooppalaisen politiikan kulisseissa vuosien ajan ja vieläpä ikävin tuloksin.

Mikä mies ulkoministeri Soini on?

Aiheeseen liittyvää:

Kamomilla Ilmonen (31.5.2018): Otetaan konservatiiviset liikkeet tosissaan

Ranneliike.net (3.11.2017): Soini: "Translaki ei tämän hallituksen aikana etene"

]]>
38 http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260623-soini-aanestys-suomi-lansimainen-demokratia-vai-putinin-syleilyssa#comments Homofobia Naisten oikeudet Oppositio Timo Soini Transfobia Fri, 07 Sep 2018 17:02:11 +0000 Mika Mäenpää-Louekoski http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260623-soini-aanestys-suomi-lansimainen-demokratia-vai-putinin-syleilyssa
Paavo Väyrysellä taas "uudet suunnitelmat"? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257954-paavo-vayrysella-taas-uudet-suunnitelmat <p>Ennen palaamistaan Euroopan parlamentista kesäkuussa eduskuntaan Paavo Väyrynen ilmoitti perustavansa oman yhden hengen eduskuntaryhmän, joka on oppositiossa sekä hallitusta että oppositiota vastaan. Nyt muutaman viikon jälkeen hän kuitenkin on kokoamassa koko oppositiota yhteisen vastaehdotuksen tekoon hallituksen sote- ja maakuntauudistukselle.&nbsp; Näin Väyrysen mukaan yhdistynyt oppositio voisi saada enemmistön jopa jo ennen vaaleja oman esityksensä taakse. Viimeistään vaaleissa &quot;voitto olisi varma&quot;.</p><p><a href="http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257920-opposition-voimat-on-koottava" title="http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257920-opposition-voimat-on-koottava">http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257920-opposition-voimat-o...</a></p><p>Väyrynen on varmasti laskenut, että näin hän voi selkeästi lisätä &quot;omaa poliittista painoarvoaan&quot;. Vaalien jälkeisessä opposition yhteisessä hallituksessa olisi varmasti käyttöä Väyrysen &quot;kokemukselle ja asiantuntemukselle&quot;? Jos ei aivan pääministeriksi saakka, niin ainakin ulkoministeriksi?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennen palaamistaan Euroopan parlamentista kesäkuussa eduskuntaan Paavo Väyrynen ilmoitti perustavansa oman yhden hengen eduskuntaryhmän, joka on oppositiossa sekä hallitusta että oppositiota vastaan. Nyt muutaman viikon jälkeen hän kuitenkin on kokoamassa koko oppositiota yhteisen vastaehdotuksen tekoon hallituksen sote- ja maakuntauudistukselle.  Näin Väyrysen mukaan yhdistynyt oppositio voisi saada enemmistön jopa jo ennen vaaleja oman esityksensä taakse. Viimeistään vaaleissa "voitto olisi varma".

http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257920-opposition-voimat-on-koottava

Väyrynen on varmasti laskenut, että näin hän voi selkeästi lisätä "omaa poliittista painoarvoaan". Vaalien jälkeisessä opposition yhteisessä hallituksessa olisi varmasti käyttöä Väyrysen "kokemukselle ja asiantuntemukselle"? Jos ei aivan pääministeriksi saakka, niin ainakin ulkoministeriksi?

 

]]>
44 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257954-paavo-vayrysella-taas-uudet-suunnitelmat#comments hallitus Oppositio Paavo Väyrynen Sat, 07 Jul 2018 10:18:59 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257954-paavo-vayrysella-taas-uudet-suunnitelmat
Kansan välikysymys uudeksi vaikuttamisen välineeksi? http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255153-kansan-valikysymys-uudeksi-vaikuttamisen-valineeksi <p>Välikysymys katsotaan opposition järeimmäksi työkaluksi hallitusta kohtaan sen luottamusta mitatakseen. Ne tuottavat kuitenkin periaatteessa tulosta hyvin harvoin. Itse asiassa Suomessa hallitus on kaatunut viimeksi välikysymykseen tasan 60 vuotta sitten. Kaikkiaan Suomen itsenäisyyden historiassa neljä hallitusta on joutunut eroamaan välikysymyksen takia.</p><p>Välikysymys katsotaankin lähinnä kulloisenkin opposition keinoksi saada julkisuutta ja herätellä keskustelua jostain tietystä poliittisesta aiheesta. Viime viikolla hallitus sai esimerkiksi luottamuksen nuorten työehtoja koskevasta välikysymyksestä. Itseänikään tämä ei yllättänyt, vaikka pidin välikysymyksen aihetta erittäin asiallisena. Periaatteessa olisi suonut hallituksen kaatuvan tähän mielihyvin.</p><p>Mutta koska elämme enemmistöparlamentarismin aikaa, puolueiden rivit ovat suoraksi ammuttuja. Nappulaa painetaan niin kuin ryhmäjohtaja ohjaa, varsinkin jos omasta poliittisesta urasta haluaa pitää kiinni. Opposition &rdquo;houkutuksille&rdquo; ei saata hallituksesta käsin antaa periksi, vaikka saattaisi kenties asettua henkisesti välikysymyksen ajatuksen taakse. Ainoa kerta modernissa poliittisessa historiassa, jolloin hallitus olisi voinut ihan oikeasti horjua oli pääministeri Jäätteenmäen Irakgate, mutta silloin tapahtumat menivät toista reittiä.</p><p>Mutta entä jos politiikkaan tuotaisiin mahdollisuus myös kansan välikysymyksestä kansalaisaloitteen tapaan? Ehkä sekään ei kaataisi hallituksia päntiöinään, mutta virittäisi parlamentaarista keskustelua uuteen näkökulmaan, kun moinen välikysymys ei olisi vihatun opposition tekemä, vaan kansalaisten riveistä noussut. Moiseen kansan välikysymykseen olisi hyvä saada suurempi allekirjoittajamäärä kuin kansalaisaloitteeseen, mahdollisesti esimerkiksi 100&nbsp;000 ihmistä. &nbsp;Aivan jokainen nettituhautus ei moista määrää ihmisiä saisi taakseen, joten todennäköisesti välikysymykseksi asti nousisi vain kansan laajoja rivejä puhuttavia asioita.</p><p>Ehkäpä esimerkiksi aktiivimallin herättämä kritiikki olisi johtanut aina kansan välikysymykseksi asti, koska kansalaisaloite aktiivimallin kumoamiseksi sai noin 140&nbsp;000 nimeä taakseen. Yhtä lailla oppositio voisi tehdä &rdquo;normaalejakin&rdquo; välikysymyksiä, tekeväthän kansanedustajat edelleen omia lakialoitteitaan kansalaisaloitteiden esiinmarssista huolimatta.</p><p>Ajatus kansan välikysymyksestä ei ole tyystin omani. Siitä on spekuloitu aika ajoin, esimerkiksi kuluneella viikolla Yle Ykkösen Ykkösaamussa. Eikä sitä tuomittu asiantuntijoidenkaan toimesta, vaan esimerkiksi eduskuntatutkimuksen Markku Jokisipilä piti sitä mielenkiintoisena ajatuksena.</p><p>Kansan välikysymys olisi mielenkiintoinen senkin takia, että siinä voisi keskusteluun nousta myös asiat, joista muuten ei välttämättä keskusteltaisi eduskuntatasolla. Voisi olla myös niin, että sen myötä nousisi keskusteluun asioita, jotka olisivat niin hallitukselle kuin oppositiolle epämiellyttäviä. Lienee selvää myös se, että paljon nousisi esiin myös &rdquo;normaalin&rdquo; parlamentaarisen debatin puitteissa muutenkin esiin tulevia asioita.</p><p>Olen itse vankka parlamentaarisen demokratian kannattaja. Edustuksellisesti valitut kansanedustajat tulee säilyttää aina kansanvallan korkeimpina käyttäjinä Suomessa. On kuitenkin niin, että demokratiaammekin on kehitettävä jatkuvasti eteenpäin aikojen muuttuessa. Sähköisten välineiden helpotettua yhteydenpitoa kaikkialle ja niiden ollessa osa liki jokaisen arkipäivää olisi luontevaa antaa ihmisille niiden periaatteessa mahdollistamia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Siksi kansan välikysymyksestä soisi vähintään keskusteltavan laajemmin Suomessakin.</p> Välikysymys katsotaan opposition järeimmäksi työkaluksi hallitusta kohtaan sen luottamusta mitatakseen. Ne tuottavat kuitenkin periaatteessa tulosta hyvin harvoin. Itse asiassa Suomessa hallitus on kaatunut viimeksi välikysymykseen tasan 60 vuotta sitten. Kaikkiaan Suomen itsenäisyyden historiassa neljä hallitusta on joutunut eroamaan välikysymyksen takia.

Välikysymys katsotaankin lähinnä kulloisenkin opposition keinoksi saada julkisuutta ja herätellä keskustelua jostain tietystä poliittisesta aiheesta. Viime viikolla hallitus sai esimerkiksi luottamuksen nuorten työehtoja koskevasta välikysymyksestä. Itseänikään tämä ei yllättänyt, vaikka pidin välikysymyksen aihetta erittäin asiallisena. Periaatteessa olisi suonut hallituksen kaatuvan tähän mielihyvin.

Mutta koska elämme enemmistöparlamentarismin aikaa, puolueiden rivit ovat suoraksi ammuttuja. Nappulaa painetaan niin kuin ryhmäjohtaja ohjaa, varsinkin jos omasta poliittisesta urasta haluaa pitää kiinni. Opposition ”houkutuksille” ei saata hallituksesta käsin antaa periksi, vaikka saattaisi kenties asettua henkisesti välikysymyksen ajatuksen taakse. Ainoa kerta modernissa poliittisessa historiassa, jolloin hallitus olisi voinut ihan oikeasti horjua oli pääministeri Jäätteenmäen Irakgate, mutta silloin tapahtumat menivät toista reittiä.

Mutta entä jos politiikkaan tuotaisiin mahdollisuus myös kansan välikysymyksestä kansalaisaloitteen tapaan? Ehkä sekään ei kaataisi hallituksia päntiöinään, mutta virittäisi parlamentaarista keskustelua uuteen näkökulmaan, kun moinen välikysymys ei olisi vihatun opposition tekemä, vaan kansalaisten riveistä noussut. Moiseen kansan välikysymykseen olisi hyvä saada suurempi allekirjoittajamäärä kuin kansalaisaloitteeseen, mahdollisesti esimerkiksi 100 000 ihmistä.  Aivan jokainen nettituhautus ei moista määrää ihmisiä saisi taakseen, joten todennäköisesti välikysymykseksi asti nousisi vain kansan laajoja rivejä puhuttavia asioita.

Ehkäpä esimerkiksi aktiivimallin herättämä kritiikki olisi johtanut aina kansan välikysymykseksi asti, koska kansalaisaloite aktiivimallin kumoamiseksi sai noin 140 000 nimeä taakseen. Yhtä lailla oppositio voisi tehdä ”normaalejakin” välikysymyksiä, tekeväthän kansanedustajat edelleen omia lakialoitteitaan kansalaisaloitteiden esiinmarssista huolimatta.

Ajatus kansan välikysymyksestä ei ole tyystin omani. Siitä on spekuloitu aika ajoin, esimerkiksi kuluneella viikolla Yle Ykkösen Ykkösaamussa. Eikä sitä tuomittu asiantuntijoidenkaan toimesta, vaan esimerkiksi eduskuntatutkimuksen Markku Jokisipilä piti sitä mielenkiintoisena ajatuksena.

Kansan välikysymys olisi mielenkiintoinen senkin takia, että siinä voisi keskusteluun nousta myös asiat, joista muuten ei välttämättä keskusteltaisi eduskuntatasolla. Voisi olla myös niin, että sen myötä nousisi keskusteluun asioita, jotka olisivat niin hallitukselle kuin oppositiolle epämiellyttäviä. Lienee selvää myös se, että paljon nousisi esiin myös ”normaalin” parlamentaarisen debatin puitteissa muutenkin esiin tulevia asioita.

Olen itse vankka parlamentaarisen demokratian kannattaja. Edustuksellisesti valitut kansanedustajat tulee säilyttää aina kansanvallan korkeimpina käyttäjinä Suomessa. On kuitenkin niin, että demokratiaammekin on kehitettävä jatkuvasti eteenpäin aikojen muuttuessa. Sähköisten välineiden helpotettua yhteydenpitoa kaikkialle ja niiden ollessa osa liki jokaisen arkipäivää olisi luontevaa antaa ihmisille niiden periaatteessa mahdollistamia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Siksi kansan välikysymyksestä soisi vähintään keskusteltavan laajemmin Suomessakin.

]]>
8 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255153-kansan-valikysymys-uudeksi-vaikuttamisen-valineeksi#comments Kotimaa Demokratia hallitus Oppositio Parlamentarismi välikysymys Fri, 11 May 2018 05:17:00 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255153-kansan-valikysymys-uudeksi-vaikuttamisen-valineeksi
Oikein laimeaa kevättä http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255147-oikein-laimeaa-kevatta <p>Dear Kaikki jotka olette joskus edes miettineet äänestämistä, minulla olisi asiaa.&nbsp;</p> <p>Hjallis Harkimon lähdettyä kokoomuksesta oman vaikuttajaryhmänsä pariin, hänen sanottiin olevan sooloilija ja korostettiin, kuinka &quot;yksin oikeassa oleminen ei paljon hyödytä&quot;, vaikka hyödyttäähän se sen oikeassa olemisen verran. Onhan se vähän kummallista, että ihmiset jotka on valittu &quot;johtajiksi&quot; ja korostavatkin vastuutaan, uhrautuvaisuuttaan, työnsä vaativuutta, jne. jatkuvasti, perustelevat lopulta päätöksiään mm. lauseella &quot;jotainhan oli tehtävä&quot;, &quot;olisiko pitänyt olla tekemättä mitään&quot;, jne. varsinkin kun he tyypillisesti elävät täysin eri maailmassa, kuin missä heidän päätöstensä jäljet näkyvät.&nbsp;</p> <p>Monikohan kansanedustaja suostuisi sellaiseen kontrollijärjestelmään, että jos he eivät osallistu valiokuntiin, istuntoihin, hyödynnä tarjolla olevia koulutusmahdollisuuksia ja tee selkeästi näkyvää jälkeä, putoaa kuukausittain saatava raha &quot;pikkuisen nipsaisun&quot; kerrallaan, kolmen kuukauden tarkkailujaksoilla, kunnes he ovat tarpeeksi &quot;aktiivisia&quot;? Saati vieläpä siten, että he enemmänkin teknisinä suoritteina viimein tarpeeksi <em>uskottavasti</em> tekevät parhaansa? Outoa ettei näitä koskaan viritetä niille jotka ovat kuitenkin jopa niin kokemattomia tehtävissään, että on ihan sanottukin kuinka pari vuotta eduskunnassa menee opetellessa talon tavoille. Tämäkään aloittelijastatus ei näy muuten kuin siten, ettei ensimmäisen kauden edustajalta tavata vaatia kovin suuria. Sitten siitäkin hommasta kuulemma työllistymismahdollisuudet kärsivät, niin että kyllä tarvitsee pehmikettä, &quot;hilloa haavoihin&quot; kuten sanotaan. Samalla muut vastaavassa tilanteessa putoavat vapaasti, ilman tietoa nelivuotisestakaan &quot;pätkätyöstä&quot;, kuten taannoin joku sitäkin luonnehti.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Taas tuossa välillä, keskustelua ja sitäkin enemmän varsin asiallisia tunteita herättänyt sopeutumisraha (os. sopeutumiseläke) ja erilaiset palkkiovirat ovat omiaan rapauttamaan koko työllisyyspolitiikan uskottavuutta.&nbsp;</p> <p>Olisi tietty kiva jos joku sopeutumisrahaa puolustanut kertoisi vaikka kommentteihin, että mitä sitten pitäisi ajatella korkeassa, usein julkista tunnettuuttakin tuovassa, hyvätuloisessa asemassa olevista henkilöistä, jotka eivät usko edes omiin työllistymismahdollisuuksiinsa missään muualla? Jos toiminta kansanedustajana tekee minkäänlaisia epävarmuuksia tai ministeriura viimeistään jopa esteitä toimimiselle niinkin monissa tehtävissä kuin lausunnoista ymmärsin, niin mitähän tekee yksilön mahdollisuuksille vastaava aika syrjäytymässä? Outoa ettei siinä päde sama lääke.&nbsp;</p> <p>Ehdotankin näin tasapuolisuuden nimissä ja edustajien yleistä arvostusta näinä ankarina aikoina suojellakseni, että jos sitä eduskunnasta putoamisen valtavaa iskua pitää erikseen pehmentää, niin eikö se olisi enemmän puolueiden tehtävä pitää huolta toimijoistaan, eikä yhteiskunnan koneistolla järjestellä heille puoluetukea ja säätiöiden lukuisia vapauksia <strong>enempää</strong> mahdollisuuksia paeta kädenjälkensä (tai kädettömyytensä) kohtaamista?&nbsp;</p> <p>On varsin merkittävää kannaltanne, että kokoomus jatkaa suurena puolueena, ensi kesän puoluekokouksen jälkeen edelleen puheenjohtajana Petteri Orpo, sillä vastaehdokasta on alustavien tietojen mukaan melko turhaa teatteria lähteä asettelemaan. Asiasta kun et päätä sinä äänestäjänä tai edes suoraan jäsenet, vaan jäsenten valitsemat edustajat yhdistyksistään ja joiden painoarvo äänestyksissä määrittyy maksaneiden jäsenten määrän mukaan sitten eri vahvuisiksi ääniksi sille alueelle käyttöön ja niilläpä mennään.</p> <p>Järjestön rakenteesta johtuen myös puolueiden sisäiset jakolinjat ovat melko lukittuneita (puolueesta riippumatta ja eduskunnasta puhumattakaan), sillä klikit, koplaukset ja kuppikunnat ovat toimijoineen kuin kaapuja vaille valmis mystikkoryhmä ja vaikutuksiltaan ylivoimaisesti eteerisin muokkaaja koko järjestelmässä.&nbsp; Se johtuu pitkälti siitä että nämä ryhmittymät, noin vertauskuvallisesti puhuen, käyttävät Kolumbuksen aikaista karttaa navigoidakseen maailmassa joka on mennyt ja oli tietenkin, jos hädin tuskin yli puolittainen, niin ainakin monessa suhteessa vajavainen versio siitä mitä ymmärrämme nykyään. Samalla myös yhteiskunnalliset lokerikot, arvot, päämäärät ja sallivuudet ovat lähteneet liikkeelle täysin erilaisessa maailmassa kasvaneiden ajatuksista kuin heitä edeltäneillä, mutta tuon murroksen tuoma välimatka on kapeampi sen vuoksi, että yhteiskuntaan kautta aikojen tavoiteltu &quot;luokkien&quot; (tai sosioekonomisten taustojen, jne)&nbsp; sekoittuvuus on toteutunut vasta internetin tuomien mahdollisuuksien myötä.&nbsp;</p> <p>Vaikka ymmärrämme asioiden kehityksen ja niiden lainalaisuudet aina ehtojaan myöten paremmin ja taas yhdellä sukupolvella edeltäjäänsä aiemmin kuin koskaan ennen, niin silti vaan aikansa eläneet käytännöt, oletukset, uskomukset sekä kummalliset, vinotkin lojaaliudet jollekin perinteenä arvostetulle ohjaavat politiikkaa. Nähdäkseni ne ohjaavat poliittista päätöksentekoa ja sen piirissä käytävää (ainakin) julkista keskustelua, koska ne ohjaavat myös keskustelua todella ohjailemaan pyrkiviä eli eri mediatalojen journalisteja, pääkirjoitustoimittajia etenkin. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan pidetä sinänsä edes mainittavana, muutenkaan juuri minkäänlaisena ongelmana. Miksi se toisaalta sitä olisikaan, saati voisi olla, kun sentään itse YLE tehnyt omaa riippumattomuuttaan koskevien epäilyjen keskellä montakin lähetystä juurikin vakuuttaakseen, että kaikki on kunnossa ja nothing to see here. Ehkäpä niiden suhteen tehtiin sitä laatujournalismia ja kaikki on ihan mallillaan?&nbsp;</p> <p>Miksi julkiset tv-keskustelut sitten joistain tuntuvat olevan vanhan toistoa, tyhjää jauhamista ja jonnin joutavaa inttämistä samoista asioista kuin joskus silloin aiemminkin?&nbsp; Omalla kokemuksellani sanoisin, että se johtuu juuri siitä, että ne hyvin pitkälti koostuvat yhdestä tai useammasta noista elementeistä, vailla muuta sisältöä, ajoittain iskevien tuumailutaukojen ja erilaisten inserttien lisäksi. Turha siis säätää päätään kun häiriö on todellisuudessa, näin erästä tietokirjailijaa mukaillakseni.&nbsp; &nbsp;</p> <p>Jos haluaa omaan elämäänsä muutosta, se pitää vaan tehdä, teko kerrallaan. Jos haluaa muutosta yhteiskuntaan, niin sehän tehdään samalla periaatteella, joskin voit tulla toimivaksi osaksi sitä joka sen myönteisen käänteen lopulta aiheuttaa. Muoto on vapaa ja vapautta tässä tavoitellaan jokainen, ellei muuten, niin ainakin vapautta päättää mitä vapauksia muilla saa olla...</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Dear Kaikki jotka olette joskus edes miettineet äänestämistä, minulla olisi asiaa. 

Hjallis Harkimon lähdettyä kokoomuksesta oman vaikuttajaryhmänsä pariin, hänen sanottiin olevan sooloilija ja korostettiin, kuinka "yksin oikeassa oleminen ei paljon hyödytä", vaikka hyödyttäähän se sen oikeassa olemisen verran. Onhan se vähän kummallista, että ihmiset jotka on valittu "johtajiksi" ja korostavatkin vastuutaan, uhrautuvaisuuttaan, työnsä vaativuutta, jne. jatkuvasti, perustelevat lopulta päätöksiään mm. lauseella "jotainhan oli tehtävä", "olisiko pitänyt olla tekemättä mitään", jne. varsinkin kun he tyypillisesti elävät täysin eri maailmassa, kuin missä heidän päätöstensä jäljet näkyvät. 

Monikohan kansanedustaja suostuisi sellaiseen kontrollijärjestelmään, että jos he eivät osallistu valiokuntiin, istuntoihin, hyödynnä tarjolla olevia koulutusmahdollisuuksia ja tee selkeästi näkyvää jälkeä, putoaa kuukausittain saatava raha "pikkuisen nipsaisun" kerrallaan, kolmen kuukauden tarkkailujaksoilla, kunnes he ovat tarpeeksi "aktiivisia"? Saati vieläpä siten, että he enemmänkin teknisinä suoritteina viimein tarpeeksi uskottavasti tekevät parhaansa? Outoa ettei näitä koskaan viritetä niille jotka ovat kuitenkin jopa niin kokemattomia tehtävissään, että on ihan sanottukin kuinka pari vuotta eduskunnassa menee opetellessa talon tavoille. Tämäkään aloittelijastatus ei näy muuten kuin siten, ettei ensimmäisen kauden edustajalta tavata vaatia kovin suuria. Sitten siitäkin hommasta kuulemma työllistymismahdollisuudet kärsivät, niin että kyllä tarvitsee pehmikettä, "hilloa haavoihin" kuten sanotaan. Samalla muut vastaavassa tilanteessa putoavat vapaasti, ilman tietoa nelivuotisestakaan "pätkätyöstä", kuten taannoin joku sitäkin luonnehti.  

Taas tuossa välillä, keskustelua ja sitäkin enemmän varsin asiallisia tunteita herättänyt sopeutumisraha (os. sopeutumiseläke) ja erilaiset palkkiovirat ovat omiaan rapauttamaan koko työllisyyspolitiikan uskottavuutta. 

Olisi tietty kiva jos joku sopeutumisrahaa puolustanut kertoisi vaikka kommentteihin, että mitä sitten pitäisi ajatella korkeassa, usein julkista tunnettuuttakin tuovassa, hyvätuloisessa asemassa olevista henkilöistä, jotka eivät usko edes omiin työllistymismahdollisuuksiinsa missään muualla? Jos toiminta kansanedustajana tekee minkäänlaisia epävarmuuksia tai ministeriura viimeistään jopa esteitä toimimiselle niinkin monissa tehtävissä kuin lausunnoista ymmärsin, niin mitähän tekee yksilön mahdollisuuksille vastaava aika syrjäytymässä? Outoa ettei siinä päde sama lääke. 

Ehdotankin näin tasapuolisuuden nimissä ja edustajien yleistä arvostusta näinä ankarina aikoina suojellakseni, että jos sitä eduskunnasta putoamisen valtavaa iskua pitää erikseen pehmentää, niin eikö se olisi enemmän puolueiden tehtävä pitää huolta toimijoistaan, eikä yhteiskunnan koneistolla järjestellä heille puoluetukea ja säätiöiden lukuisia vapauksia enempää mahdollisuuksia paeta kädenjälkensä (tai kädettömyytensä) kohtaamista? 

On varsin merkittävää kannaltanne, että kokoomus jatkaa suurena puolueena, ensi kesän puoluekokouksen jälkeen edelleen puheenjohtajana Petteri Orpo, sillä vastaehdokasta on alustavien tietojen mukaan melko turhaa teatteria lähteä asettelemaan. Asiasta kun et päätä sinä äänestäjänä tai edes suoraan jäsenet, vaan jäsenten valitsemat edustajat yhdistyksistään ja joiden painoarvo äänestyksissä määrittyy maksaneiden jäsenten määrän mukaan sitten eri vahvuisiksi ääniksi sille alueelle käyttöön ja niilläpä mennään.

Järjestön rakenteesta johtuen myös puolueiden sisäiset jakolinjat ovat melko lukittuneita (puolueesta riippumatta ja eduskunnasta puhumattakaan), sillä klikit, koplaukset ja kuppikunnat ovat toimijoineen kuin kaapuja vaille valmis mystikkoryhmä ja vaikutuksiltaan ylivoimaisesti eteerisin muokkaaja koko järjestelmässä.  Se johtuu pitkälti siitä että nämä ryhmittymät, noin vertauskuvallisesti puhuen, käyttävät Kolumbuksen aikaista karttaa navigoidakseen maailmassa joka on mennyt ja oli tietenkin, jos hädin tuskin yli puolittainen, niin ainakin monessa suhteessa vajavainen versio siitä mitä ymmärrämme nykyään. Samalla myös yhteiskunnalliset lokerikot, arvot, päämäärät ja sallivuudet ovat lähteneet liikkeelle täysin erilaisessa maailmassa kasvaneiden ajatuksista kuin heitä edeltäneillä, mutta tuon murroksen tuoma välimatka on kapeampi sen vuoksi, että yhteiskuntaan kautta aikojen tavoiteltu "luokkien" (tai sosioekonomisten taustojen, jne)  sekoittuvuus on toteutunut vasta internetin tuomien mahdollisuuksien myötä. 

Vaikka ymmärrämme asioiden kehityksen ja niiden lainalaisuudet aina ehtojaan myöten paremmin ja taas yhdellä sukupolvella edeltäjäänsä aiemmin kuin koskaan ennen, niin silti vaan aikansa eläneet käytännöt, oletukset, uskomukset sekä kummalliset, vinotkin lojaaliudet jollekin perinteenä arvostetulle ohjaavat politiikkaa. Nähdäkseni ne ohjaavat poliittista päätöksentekoa ja sen piirissä käytävää (ainakin) julkista keskustelua, koska ne ohjaavat myös keskustelua todella ohjailemaan pyrkiviä eli eri mediatalojen journalisteja, pääkirjoitustoimittajia etenkin. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan pidetä sinänsä edes mainittavana, muutenkaan juuri minkäänlaisena ongelmana. Miksi se toisaalta sitä olisikaan, saati voisi olla, kun sentään itse YLE tehnyt omaa riippumattomuuttaan koskevien epäilyjen keskellä montakin lähetystä juurikin vakuuttaakseen, että kaikki on kunnossa ja nothing to see here. Ehkäpä niiden suhteen tehtiin sitä laatujournalismia ja kaikki on ihan mallillaan? 

Miksi julkiset tv-keskustelut sitten joistain tuntuvat olevan vanhan toistoa, tyhjää jauhamista ja jonnin joutavaa inttämistä samoista asioista kuin joskus silloin aiemminkin?  Omalla kokemuksellani sanoisin, että se johtuu juuri siitä, että ne hyvin pitkälti koostuvat yhdestä tai useammasta noista elementeistä, vailla muuta sisältöä, ajoittain iskevien tuumailutaukojen ja erilaisten inserttien lisäksi. Turha siis säätää päätään kun häiriö on todellisuudessa, näin erästä tietokirjailijaa mukaillakseni.   

Jos haluaa omaan elämäänsä muutosta, se pitää vaan tehdä, teko kerrallaan. Jos haluaa muutosta yhteiskuntaan, niin sehän tehdään samalla periaatteella, joskin voit tulla toimivaksi osaksi sitä joka sen myönteisen käänteen lopulta aiheuttaa. Muoto on vapaa ja vapautta tässä tavoitellaan jokainen, ellei muuten, niin ainakin vapautta päättää mitä vapauksia muilla saa olla...

 

]]>
0 http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255147-oikein-laimeaa-kevatta#comments Hjallis Harkimo Kokoomus Oppositio Puheenjohtajakisa Thu, 10 May 2018 17:28:09 +0000 Ilkka Partanen http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255147-oikein-laimeaa-kevatta
Tää on niin tätä http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254692-taa-on-niin-tata <p>&rdquo;Politiikka on rikki&rdquo;, &rdquo;Päätökset tehdään pienessä piirissä&rdquo;&hellip;Tutun kuuloista.</p><p>Ajattelin, että avaan hieman ja niin suoraan kuin nyt kehtaan, sitä millaista päätöksentekoprosessi oikein on. Jotta asia aukeaisi ja se jättäisi mahdollisimman vähän tilaa tulkinnoille(joita ilman muuta tulee) käytän esimerkkiä elävästä elämästä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kutsutaan tätä&nbsp;esimerkkiä&nbsp;vaikka nimellä: &rdquo;case paikallinen sopiminen&rdquo;. Wau, miten nokkelaa!</p><p>Hallitusohjelmassa lukee:&nbsp;<em>&rdquo;Paikallista sopimista edistetään ja työllistämisen esteitä puretaan. Hallitus kannustaa työelämän osapuolia luomaan paikallisen sopimisen toimintatapoja työpaikoille ja huolehtii paikallisen sopimisen edellytysten vahvistumisesta lainsäädäntöhankkein.&nbsp;T</em><em>avoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista,&nbsp;työ-ajoista, työsuhteen purkamisen edellytyksistä, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Hallitus käynnistää tarvittavat työaikalainsäädännön ja muun työlainsäädännön uudistukset, jotka tukevat paikallisen sopimisen edistämistä, mahdollistavat työnantajille yhdenvertaisen aseman poikkeamistilanteissa sekä vahvistavat henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa. Hallitus asettaa selvitysmiehen, joka laatii ehdotuksen paikallisen sopimisen kehittämisestä 15.10.2015 mennessä.</em><em>&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Selvitysmies Harri Hietala antoi oman&nbsp;<a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75060/TEMrap_62_2015_web_15102015indd.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">selvityksensä</a>&nbsp;15.10 2015.&nbsp;Keskeisin sisältö ja esitys oli mennä joko vapaaehtoisuuden, siis&nbsp;TES:ien&nbsp;kautta tai sitten&nbsp;lakiteitse, pakottamalla. Olennaista oli myös kirjaus osapuolten saattamisesta yhdenvertaiseen asemaan. Ei siis enempää eikä vähempää. Tämä kirjaus ja sen tulkinta osoittautui myöhemmin merkittäväksi.&nbsp;Yhdessä päädyttiin siihen, että katsotaan liittokierros ja odotetaan sitä, kuinka paljon paikallisen sopimisen mahdollisuudet paranevat teksteissä.&nbsp;</p><p>Seuraavaksi avaan eri toimijoiden näkemyksiä&nbsp;siitä&nbsp;miten ne näkevät paikallisen sopimisen etenemisen ja erityisesti keskityn työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Yrittäjien vahvaan näkemyseroon asiassa.&nbsp;</p><p><a href="https://www.sak.fi/tyoelama/sopimukset/kilpailukykysopimus">Kiky-sopimus</a>&nbsp;solmittiin 29.2 2016.&nbsp;Työmarkkinoiden keskusjärjestöt&nbsp;tiedottivat, että&nbsp;<strong>vain&nbsp;</strong>seuraavat paikalliseen sopimiseen liittyvät lainsäädäntömuutokset tehdään:</p><p>•<em>Järjestäytymättömille yrityksille samat oikeudet ja velvollisuudet paikallisten sopimusten osalta kuin järjestäytyneillä eli työnantajaliittoon kuuluvilla yrityksillä.&nbsp;(Suomen Yrittäjien vastustuksen vuoksi tätä lakimuutosta ei viedä eteenpäin)</em></p><p><em>•&nbsp;Myös järjestäytymättömien yritysten tekemiä paikallisia sopimuksia koskevat riidat ratkaistaan työtuomioistuimessa.&nbsp;(Suomen Yrittäjien vastustuksen vuoksi tätä lakimuutosta ei viedä eteenpäin)</em></p><p><em>•Työntekijän työttömyys- ja palkkaturvan taso turvataan niin, että se määräytyy mahdollista selviytymissopimusta edeltävän palkan mukaan.</em></p><p><em>•Laajennetaan&nbsp;yt-lain soveltamisalaa koskemaan myös sivuliikkeitä.</em></p><p>Kilpailukykysopimuksen mukaisesti hallitus valitsi siis pääasialliseksi etenemistavaksi paikallisen sopimisen osalta Hietalan selvityksen TES vaihtoehdon. <strong>Voidaan jälkikäteen toki kritisoida oliko tämä järkevä päätös vai ei, mutta selvää on että sellainen päätös tuolloin tehtiin.</strong></p><p><a href="https://www.yrittajat.fi/suomen-yrittajat/yrittajien-edunvalvonta/suomen-yrittajien-kannanotot/muut-kannanotot-0">Suomen Yrittäjien</a>&nbsp;tulkinta oli seuraavanlainen:</p><p><em>Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto vastustavat tätä tulkintaa, sillä se rajoittaa työntekijöiden ja yrittäjien yhdistymisvapautta ja tuhoaa tärkeän tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta.</em></p><p><em>Työmarkkinajärjestöjen tulkinnan mukaan paikallinen sopimus syntyisi työnantajan ja ammattiliiton kesken, ei työpaikan osapuolten välille.&nbsp;</em></p><p><em>Jos työmarkkinajärjestöjen tulkinta hyväksytään, työntekijöistä osan olisi siis pakko kuulua työntekijäliittoon, jos työntekijät ja työnantaja haluaisivat käyttää hyväkseen mahdollisuutta sopia työehtosopimuksesta poiketen. Myös työnantajan olisi järjestäydyttävä tai sovittava ammattiliiton kanssa siitä, että sitoutuu noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää. Ilman järjestäytymistä työpaikan osapuolet menettäisivät nykyisetkin kapeat oikeudet sopia työpaikalla esimerkiksi säännöllisestä työajasta työaikalain mukaan.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Eteenpäin ei&nbsp;siis&nbsp;päästy Suomen Yrittäjien haluamalla tavalla. Jos hallitus olisi kuitenkin edennyt tuohon suuntaan, mitä olisi tapahtunut? Työmarkkinaosapuolet olisivat tulkinneet sen&nbsp;kiky-sopimuksen rikkomiseksi ja&hellip;ennen kehysriihtä SAK totesi näin: <em>&rdquo;&nbsp;Hallitus ei voi laajentaa paikallista sopimista&nbsp;<strong>ohi&nbsp;</strong>työehtosopimusten ilman, että sillä olisi&nbsp;<strong>vakavia&nbsp;</strong>seurauksia työmarkkinarauhalle&rdquo;.</em></p><p>Samansisältöistä viestiä tuli myös STTK:lta ja Akavalta.&nbsp;</p><p>Tästä tullaan lopulta politiikkaan ja päätöksen tekemisen prosessiin. Valta varsin monissa asioissa on annettu eduskunnalle. Se&nbsp;päättää&nbsp;sillä mandaatilla joka sille on vaaleissa annettu. Miksei hallitus ja sen myötä eduskunnan enemmistö sitten halua tai uskalla viedä asioita eteenpäin? Onhan se tehnyt sitä rohkeasti tämän hallituksen toimesta aiemminkin.&nbsp;</p><p>1.&nbsp;kolmikantaisesti valmistellut asiat ovat toisinaan erimielisiä. Silti tämä hallitus on erimielisiäkin asioita vienyt eteenpäin eli ottanut&nbsp;ns.kuskin&nbsp;paikan. Siitä ei ole pidetty joissain piireissä.</p><p>2.&nbsp;ihmiset ovat vastustaneet monia hallituksen esityksiä ja osoittaneet mieltään hallitusta ja sen politiikkaa vastaan. Se kuuluu demokratiaan ja on aivan ok.</p><p>3.&nbsp;hallitus on tiennyt jo etukäteen, että ay-liike vastustaa joitain esityksiä, mutta ei niistä ole kuitenkaan lähdetty mihinkään jättimäisiin mielenilmauksiin saatikka työtaistelutoimiin. Toki &quot;torilla on tavattu&quot;.</p><p>Tässä case paikallinen sopiminen- tapauksessa kyse oli ja on kuitenkin isommasta asiasta, periaatteesta. Tämä on ollut minun käsitykseni alusta asti. Silloin kun&nbsp;puhutaan&nbsp;<strong>työehtosopimusten ohittamisesta</strong>&nbsp;mennään&nbsp;aivan fundamenttiin asiaan. Ay-liikkeelle pyhään voisin jopa sanoa. Ja siksi, tämä asia oli luonteeltaan erilainen kuin vaikkapa sinänsä iso asia- kilpailukykysopimus.&nbsp;</p><p>Ja kyse ei ole siitä, miten vaikkapa Kokoomus&nbsp;tai &nbsp;yksittäiset&nbsp;kansanedustajat tulkitsevat&nbsp;kiky-sopimusta. Se ei ole tässä olennaista. Olennaista on se, miten työmarkkinaosapuolet sen tulkitsevat ja siitä ei jäänyt mitään epäselvää.</p><p><strong>Minä kannatan paikallisen sopimisen edistämistä.</strong> Tehdään se nyt aivan selväksi.</p><p>Mutta&nbsp;yhtälailla&nbsp;haluan tehdä selväksi sen, että Suomella ei ole varaa massiivisiin&nbsp;työmarkkinarauhaongelmiin.&nbsp;Enkä muutenkaan usko, että paikallisen sopimisen edistäminen tapahtuu pitkällä tähtäimellä parhaiten konfliktissa ay-liikkeen kanssa vaan yhteistyössä. Kyse on kuitenkin sopimisesta ja siihen ei voi eduskunnasta käsinkään voi työntekijöitä ja työnantajia pakottaa, vaikka osalla kansanedustajia näyttää sellaisia kuvitelmia olevan.</p><p>Kysymys siis kuului:&nbsp;<strong>Haluammeko edistää paikallista sopimista kuten SY esitti ja jota hallituskumppani Kokoomus halusi vai mennä Sinisten ajamalla tavalla ja kunnioittaa&nbsp;sitä mitä KiKyssä sovittiin?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Sinisten ajama kanta voitti. Mutta eihän tämä tapahtunut suinkaan &rdquo;ilmaiseksi&rdquo;. Sille oli hintalappu kuten niin usein on. Kehysriihessä päätettiin siksi, että: <em>hallitus helpottaa nuorten työttömien työllistämistä valmistelemalla työsopimuslain muutoksen. Sen myötä työnantaja saisi tehdä vähintään 3 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä työnhakijana olleen, alle 30-vuotiaan nuoren kanssa määräaikaisen työsopimuksen ilman laissa muutoin säädettyä perusteltua syytä.</em></p><p><em>Hallitus valmistelee&nbsp;myös&nbsp;työsopimuslain muutoksen, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä 20 henkeä tai sen alle työllistävissä yrityksissä. Muutoksen tavoitteena on alentaa työllistämisen kynnystä.&nbsp;</em></p><p>Näin muuten Kokoomuksen ked.Juhana Vartiainen tänään 1.5 klo 11.29 Twitterissä: (&rdquo; Ajatelkaa tätä. Näillä pienillä työpaikoilla saa tällä hetkellä sopia itse kaikkein vähiten. Ja tämän tilanteen muuttamista edes pieneltä osin @AkavaRy @STTKMikonkatu ja @duunarit + @lindstrom_jari vastustivat niin raivokkaasti, että irtisanomissuojan heikentäminenkin nieltiin&rdquo;.).</p><p>Joten tämä kirjoitus on myös vastaukseni niihin lukuisiin ulostuloihin, joita hallituskauden aikana on tullut liittyen paikallisen sopimisen kysymyksiin. Myönnän, minäkin provosoidun kun tarpeeksi provosoidaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdessä päätetään ja yhdessä kannetaan vastuu. Vaikkei esityksistä ollakaan aina suloisesti samaa mieltä.</p><p>Kyllä, minä ja Siniset vastustimme, &nbsp;kuten Juhana Vartiainen tuossa Twiitissään väkevästi todistaa. Ja mitä sillä vastustamisella saatiin lopulta aikaiseksi?&nbsp; Kiukku ja välikysymys.</p><p>Kannattaisiko pohtia edes hetken sitä, mitä vastustamisella estettiin? Iso riita. Vai eikö sillä olisi ollutkaan mitään väliä? Mielestäni todellakin oli! Jos siis estämme potentiaalisesti suuren työmarkkinariidan ja&nbsp; siitä ei puhuta halaistua sanaakaan, mutta sen sijaan siitä muusta kyllä. Jep. Tää on niin tätä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun päätöksiä tehdään, lopputulokseen vaikuttaa&nbsp;moni asia. Jopa sellaisetkin&nbsp;joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä itse&nbsp;pääasian kanssa. Päätöksenteko kun on joskus kaupankäyntiä, kompromissien tekoa ja jopa uhkailua siitä, että jos te teette noin, me teemme näin. Tästä kaikesta syntyy&nbsp;aika ajoin ikävä&nbsp;kuva siitä mitä politiikka&nbsp;pahimmillaan&nbsp;on.</p><p>En pidä siitä, että ns.ulkoparlamentaariset voimat voivat vaikuttaa&nbsp;näin vahvasti&nbsp;päätöksiin. Enkä pidä siitä, että näistä asioista ei voisi muka puhua ja avata sitä, kuinka päättäjät ovat usein todella puun ja kuoren välissä. Mutta hei, sen kanssa mennään tai sitten politiikkaa ja sen tekemisen tapaa pitää muuttaa. Ja sepä ei olekaan helppoa kun aina joku suuttuu. Aina. Tästäkin kirjoituksesta.</p><p>Yritystuista &nbsp;tässä &nbsp;yhteydessä mainitsen vain sen, että seison sen takana mitä olen siitä aiemmin kirjoittanut. Eikä sekään prosessi&nbsp;ole ollut kaunis. &rdquo;Jos te teette noin, me teemme näin&rdquo;. &hellip;</p><p>Lopuksi. Kun kaikki puolueet ilmoittavat, että Suomella pitää olla kunnianhimoinen työllisyystavoite eli +75%, niin minä olen kysynyt että jos näin on, kertokaa miten se onnistuu? Riittää kun minä mainitsen sanan yleissitovuus, niin jo kimpussani ovat sellaisetkin tahot jotka eivät itsekään tunnu tietävän kannattavatko sitä vai ei?</p><p>Jos keskustelukin kielletään tai vedetään herne sieraimeen, niin kuinkahan vaikeaa mahtaa olla uudistaa Suomea sitten kun talous ryhtyy sakkaamaan? Kaikesta pitää voida ja uskaltaa puhua ilman että laitetaan sanoja toisten suuhun ja ymmärretään jopa tahallaan väärin.&nbsp; Ja hei! Minä puolustan yleissitovuutta koska hyvää vaihtoehtoa sille en ole kuullut. Keskustelua siitäkään ja sen&nbsp; sisällöstä ei pidä kuitenkaan ohittaa. Mikä olisi vaihtoehto? Minimipalkkalakiko?</p><p>PS. Tämänkään kirjoituksen aikana en syyllistänyt yhtäkään työtöntä työttömyydestä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> ”Politiikka on rikki”, ”Päätökset tehdään pienessä piirissä”…Tutun kuuloista.

Ajattelin, että avaan hieman ja niin suoraan kuin nyt kehtaan, sitä millaista päätöksentekoprosessi oikein on. Jotta asia aukeaisi ja se jättäisi mahdollisimman vähän tilaa tulkinnoille(joita ilman muuta tulee) käytän esimerkkiä elävästä elämästä.

 

Kutsutaan tätä esimerkkiä vaikka nimellä: ”case paikallinen sopiminen”. Wau, miten nokkelaa!

Hallitusohjelmassa lukee: ”Paikallista sopimista edistetään ja työllistämisen esteitä puretaan. Hallitus kannustaa työelämän osapuolia luomaan paikallisen sopimisen toimintatapoja työpaikoille ja huolehtii paikallisen sopimisen edellytysten vahvistumisesta lainsäädäntöhankkein. Tavoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työ-ajoista, työsuhteen purkamisen edellytyksistä, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Hallitus käynnistää tarvittavat työaikalainsäädännön ja muun työlainsäädännön uudistukset, jotka tukevat paikallisen sopimisen edistämistä, mahdollistavat työnantajille yhdenvertaisen aseman poikkeamistilanteissa sekä vahvistavat henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa. Hallitus asettaa selvitysmiehen, joka laatii ehdotuksen paikallisen sopimisen kehittämisestä 15.10.2015 mennessä.

 

Selvitysmies Harri Hietala antoi oman selvityksensä 15.10 2015. Keskeisin sisältö ja esitys oli mennä joko vapaaehtoisuuden, siis TES:ien kautta tai sitten lakiteitse, pakottamalla. Olennaista oli myös kirjaus osapuolten saattamisesta yhdenvertaiseen asemaan. Ei siis enempää eikä vähempää. Tämä kirjaus ja sen tulkinta osoittautui myöhemmin merkittäväksi. Yhdessä päädyttiin siihen, että katsotaan liittokierros ja odotetaan sitä, kuinka paljon paikallisen sopimisen mahdollisuudet paranevat teksteissä. 

Seuraavaksi avaan eri toimijoiden näkemyksiä siitä miten ne näkevät paikallisen sopimisen etenemisen ja erityisesti keskityn työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Yrittäjien vahvaan näkemyseroon asiassa. 

Kiky-sopimus solmittiin 29.2 2016. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt tiedottivat, että vain seuraavat paikalliseen sopimiseen liittyvät lainsäädäntömuutokset tehdään:

•Järjestäytymättömille yrityksille samat oikeudet ja velvollisuudet paikallisten sopimusten osalta kuin järjestäytyneillä eli työnantajaliittoon kuuluvilla yrityksillä. (Suomen Yrittäjien vastustuksen vuoksi tätä lakimuutosta ei viedä eteenpäin)

• Myös järjestäytymättömien yritysten tekemiä paikallisia sopimuksia koskevat riidat ratkaistaan työtuomioistuimessa. (Suomen Yrittäjien vastustuksen vuoksi tätä lakimuutosta ei viedä eteenpäin)

•Työntekijän työttömyys- ja palkkaturvan taso turvataan niin, että se määräytyy mahdollista selviytymissopimusta edeltävän palkan mukaan.

•Laajennetaan yt-lain soveltamisalaa koskemaan myös sivuliikkeitä.

Kilpailukykysopimuksen mukaisesti hallitus valitsi siis pääasialliseksi etenemistavaksi paikallisen sopimisen osalta Hietalan selvityksen TES vaihtoehdon. Voidaan jälkikäteen toki kritisoida oliko tämä järkevä päätös vai ei, mutta selvää on että sellainen päätös tuolloin tehtiin.

Suomen Yrittäjien tulkinta oli seuraavanlainen:

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto vastustavat tätä tulkintaa, sillä se rajoittaa työntekijöiden ja yrittäjien yhdistymisvapautta ja tuhoaa tärkeän tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta.

Työmarkkinajärjestöjen tulkinnan mukaan paikallinen sopimus syntyisi työnantajan ja ammattiliiton kesken, ei työpaikan osapuolten välille. 

Jos työmarkkinajärjestöjen tulkinta hyväksytään, työntekijöistä osan olisi siis pakko kuulua työntekijäliittoon, jos työntekijät ja työnantaja haluaisivat käyttää hyväkseen mahdollisuutta sopia työehtosopimuksesta poiketen. Myös työnantajan olisi järjestäydyttävä tai sovittava ammattiliiton kanssa siitä, että sitoutuu noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää. Ilman järjestäytymistä työpaikan osapuolet menettäisivät nykyisetkin kapeat oikeudet sopia työpaikalla esimerkiksi säännöllisestä työajasta työaikalain mukaan.

 

Eteenpäin ei siis päästy Suomen Yrittäjien haluamalla tavalla. Jos hallitus olisi kuitenkin edennyt tuohon suuntaan, mitä olisi tapahtunut? Työmarkkinaosapuolet olisivat tulkinneet sen kiky-sopimuksen rikkomiseksi ja…ennen kehysriihtä SAK totesi näin: ” Hallitus ei voi laajentaa paikallista sopimista ohi työehtosopimusten ilman, että sillä olisi vakavia seurauksia työmarkkinarauhalle”.

Samansisältöistä viestiä tuli myös STTK:lta ja Akavalta. 

Tästä tullaan lopulta politiikkaan ja päätöksen tekemisen prosessiin. Valta varsin monissa asioissa on annettu eduskunnalle. Se päättää sillä mandaatilla joka sille on vaaleissa annettu. Miksei hallitus ja sen myötä eduskunnan enemmistö sitten halua tai uskalla viedä asioita eteenpäin? Onhan se tehnyt sitä rohkeasti tämän hallituksen toimesta aiemminkin. 

1. kolmikantaisesti valmistellut asiat ovat toisinaan erimielisiä. Silti tämä hallitus on erimielisiäkin asioita vienyt eteenpäin eli ottanut ns.kuskin paikan. Siitä ei ole pidetty joissain piireissä.

2. ihmiset ovat vastustaneet monia hallituksen esityksiä ja osoittaneet mieltään hallitusta ja sen politiikkaa vastaan. Se kuuluu demokratiaan ja on aivan ok.

3. hallitus on tiennyt jo etukäteen, että ay-liike vastustaa joitain esityksiä, mutta ei niistä ole kuitenkaan lähdetty mihinkään jättimäisiin mielenilmauksiin saatikka työtaistelutoimiin. Toki "torilla on tavattu".

Tässä case paikallinen sopiminen- tapauksessa kyse oli ja on kuitenkin isommasta asiasta, periaatteesta. Tämä on ollut minun käsitykseni alusta asti. Silloin kun puhutaan työehtosopimusten ohittamisesta mennään aivan fundamenttiin asiaan. Ay-liikkeelle pyhään voisin jopa sanoa. Ja siksi, tämä asia oli luonteeltaan erilainen kuin vaikkapa sinänsä iso asia- kilpailukykysopimus. 

Ja kyse ei ole siitä, miten vaikkapa Kokoomus tai  yksittäiset kansanedustajat tulkitsevat kiky-sopimusta. Se ei ole tässä olennaista. Olennaista on se, miten työmarkkinaosapuolet sen tulkitsevat ja siitä ei jäänyt mitään epäselvää.

Minä kannatan paikallisen sopimisen edistämistä. Tehdään se nyt aivan selväksi.

Mutta yhtälailla haluan tehdä selväksi sen, että Suomella ei ole varaa massiivisiin työmarkkinarauhaongelmiin. Enkä muutenkaan usko, että paikallisen sopimisen edistäminen tapahtuu pitkällä tähtäimellä parhaiten konfliktissa ay-liikkeen kanssa vaan yhteistyössä. Kyse on kuitenkin sopimisesta ja siihen ei voi eduskunnasta käsinkään voi työntekijöitä ja työnantajia pakottaa, vaikka osalla kansanedustajia näyttää sellaisia kuvitelmia olevan.

Kysymys siis kuului: Haluammeko edistää paikallista sopimista kuten SY esitti ja jota hallituskumppani Kokoomus halusi vai mennä Sinisten ajamalla tavalla ja kunnioittaa sitä mitä KiKyssä sovittiin?

 

Sinisten ajama kanta voitti. Mutta eihän tämä tapahtunut suinkaan ”ilmaiseksi”. Sille oli hintalappu kuten niin usein on. Kehysriihessä päätettiin siksi, että: hallitus helpottaa nuorten työttömien työllistämistä valmistelemalla työsopimuslain muutoksen. Sen myötä työnantaja saisi tehdä vähintään 3 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä työnhakijana olleen, alle 30-vuotiaan nuoren kanssa määräaikaisen työsopimuksen ilman laissa muutoin säädettyä perusteltua syytä.

Hallitus valmistelee myös työsopimuslain muutoksen, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä 20 henkeä tai sen alle työllistävissä yrityksissä. Muutoksen tavoitteena on alentaa työllistämisen kynnystä. 

Näin muuten Kokoomuksen ked.Juhana Vartiainen tänään 1.5 klo 11.29 Twitterissä: (” Ajatelkaa tätä. Näillä pienillä työpaikoilla saa tällä hetkellä sopia itse kaikkein vähiten. Ja tämän tilanteen muuttamista edes pieneltä osin @AkavaRy @STTKMikonkatu ja @duunarit + @lindstrom_jari vastustivat niin raivokkaasti, että irtisanomissuojan heikentäminenkin nieltiin”.).

Joten tämä kirjoitus on myös vastaukseni niihin lukuisiin ulostuloihin, joita hallituskauden aikana on tullut liittyen paikallisen sopimisen kysymyksiin. Myönnän, minäkin provosoidun kun tarpeeksi provosoidaan.

 

Yhdessä päätetään ja yhdessä kannetaan vastuu. Vaikkei esityksistä ollakaan aina suloisesti samaa mieltä.

Kyllä, minä ja Siniset vastustimme,  kuten Juhana Vartiainen tuossa Twiitissään väkevästi todistaa. Ja mitä sillä vastustamisella saatiin lopulta aikaiseksi?  Kiukku ja välikysymys.

Kannattaisiko pohtia edes hetken sitä, mitä vastustamisella estettiin? Iso riita. Vai eikö sillä olisi ollutkaan mitään väliä? Mielestäni todellakin oli! Jos siis estämme potentiaalisesti suuren työmarkkinariidan ja  siitä ei puhuta halaistua sanaakaan, mutta sen sijaan siitä muusta kyllä. Jep. Tää on niin tätä.

 

Kun päätöksiä tehdään, lopputulokseen vaikuttaa moni asia. Jopa sellaisetkin joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä itse pääasian kanssa. Päätöksenteko kun on joskus kaupankäyntiä, kompromissien tekoa ja jopa uhkailua siitä, että jos te teette noin, me teemme näin. Tästä kaikesta syntyy aika ajoin ikävä kuva siitä mitä politiikka pahimmillaan on.

En pidä siitä, että ns.ulkoparlamentaariset voimat voivat vaikuttaa näin vahvasti päätöksiin. Enkä pidä siitä, että näistä asioista ei voisi muka puhua ja avata sitä, kuinka päättäjät ovat usein todella puun ja kuoren välissä. Mutta hei, sen kanssa mennään tai sitten politiikkaa ja sen tekemisen tapaa pitää muuttaa. Ja sepä ei olekaan helppoa kun aina joku suuttuu. Aina. Tästäkin kirjoituksesta.

Yritystuista  tässä  yhteydessä mainitsen vain sen, että seison sen takana mitä olen siitä aiemmin kirjoittanut. Eikä sekään prosessi ole ollut kaunis. ”Jos te teette noin, me teemme näin”. …

Lopuksi. Kun kaikki puolueet ilmoittavat, että Suomella pitää olla kunnianhimoinen työllisyystavoite eli +75%, niin minä olen kysynyt että jos näin on, kertokaa miten se onnistuu? Riittää kun minä mainitsen sanan yleissitovuus, niin jo kimpussani ovat sellaisetkin tahot jotka eivät itsekään tunnu tietävän kannattavatko sitä vai ei?

Jos keskustelukin kielletään tai vedetään herne sieraimeen, niin kuinkahan vaikeaa mahtaa olla uudistaa Suomea sitten kun talous ryhtyy sakkaamaan? Kaikesta pitää voida ja uskaltaa puhua ilman että laitetaan sanoja toisten suuhun ja ymmärretään jopa tahallaan väärin.  Ja hei! Minä puolustan yleissitovuutta koska hyvää vaihtoehtoa sille en ole kuullut. Keskustelua siitäkään ja sen  sisällöstä ei pidä kuitenkaan ohittaa. Mikä olisi vaihtoehto? Minimipalkkalakiko?

PS. Tämänkään kirjoituksen aikana en syyllistänyt yhtäkään työtöntä työttömyydestä.

 

 

 

 

 

]]>
76 http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254692-taa-on-niin-tata#comments Kotimaa hallitus Oppositio Päätöksenteko Työmarkkinajärjestöt Tue, 01 May 2018 10:42:56 +0000 Jari Lindström http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254692-taa-on-niin-tata
Oppositio on demokratian kulmakivi http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254092-oppositio-on-demokratian-kulmakivi <p>Suomalaisessa demokratiassa on ihmeellinen narratiivi jossa pyritään vähättelemään opposition merkitystä. Hallitukseen pitää pyrkiä, vain hallituksesta voi vaikuttaa on monen toimittajankin lähtökohta. Oppositiolla ei kuulemma ole merkitystä tai painoarvoa.</p><p>Terveen demokratian kulmakivi on oppositio. Ei ole sattumaa että kaikissa diktatuureissa oppositio pyritään ensimmäiseksi minimoimaan ja vaientamaan uhkailulla, väkivallalla tai epäterveellä lainsäädännöllä.&nbsp;Enemmän demokraattisissa maissa oppositio pyritään hiljentämään hienostuneemmin; vähätellään aktiivisesti sen merkitystä. </p><p>Oppositio on erityisen tarpeellinen siksi, että vallankäyttäjän oman tekemisen erinomaisuus ja päätösten näennäinen välttämättömyys sokeuttaa ja ilman oppositiota huonoista päätöksistä tai vaihtoehtoisista tavoista tehdä ei muistuta kukaan. Oppositio on perustavanlaatuinen vastavoima vallankäyttäjälle. Demokratian kaventaminen alkaa opposition merkityksen nakertamisella.</p><p>Eurooppalaisia valtioita jos katsoo laajemmin, niin erityisesti viime vuosina opposition merkitys on monessa maassa ollut valtava. Jossain oppositio on suoraan noussut vaalien kautta valtaan, tai valtapuolue on ominut opposition teesit tai vähintäänkin opposition pelossa on korjannut kurssiaan, tai sitten on tehty kuten Tanskassa jossa vähemmistöhallitus kuuntelee herkällä korvalla oppositiota päätöksiä tehdessään.</p><p>Suomalaisessa järjestelmässä oppositio ei voi säätää maahan lakia hallintarekisteristä tai aktiivimallista, mutta ilman oppositiota säädettyjen lakien epäkohdista ja virheistä ei muistuta kukaan, eikä painetta korjaamiseen ole.</p><p>Mielestäni suomalaisessa demokratiassa olisi korjattavaa erityisesti opposition merkityksen kasvattamisen myötä ja täällä oikeasti voitaisiin kokeilla joskus vähemmistöhallitusta. Vähemmistöhallitus todistetusti toimii jos halutaan että se toimii, mutta se vaatii vallan jakamista ja vuoropuhelun lisäämistä.</p><p>Ensimmäinen paikka kokeilla vähemmistöhallitusta on syksyllä, jos sote kaadetaan ja Sipilä pitää lupauksensa ja kaataa hallituksensa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisessa demokratiassa on ihmeellinen narratiivi jossa pyritään vähättelemään opposition merkitystä. Hallitukseen pitää pyrkiä, vain hallituksesta voi vaikuttaa on monen toimittajankin lähtökohta. Oppositiolla ei kuulemma ole merkitystä tai painoarvoa.

Terveen demokratian kulmakivi on oppositio. Ei ole sattumaa että kaikissa diktatuureissa oppositio pyritään ensimmäiseksi minimoimaan ja vaientamaan uhkailulla, väkivallalla tai epäterveellä lainsäädännöllä. Enemmän demokraattisissa maissa oppositio pyritään hiljentämään hienostuneemmin; vähätellään aktiivisesti sen merkitystä.

Oppositio on erityisen tarpeellinen siksi, että vallankäyttäjän oman tekemisen erinomaisuus ja päätösten näennäinen välttämättömyys sokeuttaa ja ilman oppositiota huonoista päätöksistä tai vaihtoehtoisista tavoista tehdä ei muistuta kukaan. Oppositio on perustavanlaatuinen vastavoima vallankäyttäjälle. Demokratian kaventaminen alkaa opposition merkityksen nakertamisella.

Eurooppalaisia valtioita jos katsoo laajemmin, niin erityisesti viime vuosina opposition merkitys on monessa maassa ollut valtava. Jossain oppositio on suoraan noussut vaalien kautta valtaan, tai valtapuolue on ominut opposition teesit tai vähintäänkin opposition pelossa on korjannut kurssiaan, tai sitten on tehty kuten Tanskassa jossa vähemmistöhallitus kuuntelee herkällä korvalla oppositiota päätöksiä tehdessään.

Suomalaisessa järjestelmässä oppositio ei voi säätää maahan lakia hallintarekisteristä tai aktiivimallista, mutta ilman oppositiota säädettyjen lakien epäkohdista ja virheistä ei muistuta kukaan, eikä painetta korjaamiseen ole.

Mielestäni suomalaisessa demokratiassa olisi korjattavaa erityisesti opposition merkityksen kasvattamisen myötä ja täällä oikeasti voitaisiin kokeilla joskus vähemmistöhallitusta. Vähemmistöhallitus todistetusti toimii jos halutaan että se toimii, mutta se vaatii vallan jakamista ja vuoropuhelun lisäämistä.

Ensimmäinen paikka kokeilla vähemmistöhallitusta on syksyllä, jos sote kaadetaan ja Sipilä pitää lupauksensa ja kaataa hallituksensa.

]]>
0 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254092-oppositio-on-demokratian-kulmakivi#comments hallitus Oppositio Fri, 20 Apr 2018 06:24:56 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254092-oppositio-on-demokratian-kulmakivi
Hallitus vie köyhiltä leivänkin suusta? http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248394-hallitus-vie-koyhilta-leivankin-suusta <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/ZhfgsdVDIqo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/ZhfgsdVDIqo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>Ennen joulua mediassa saattoi törmätä uutisiin siitä, kuinka pohjattoman sydämetön hallitus vie joulun alla köyhiltä leivän suusta leikkaamalla ruoka-apujärjestöjen tukia. Ei ollut vaikeaa arvata, että asia herätti tunteita keltaisen lehdistön lukijoissa, mutta huomiota herättävää oli se, millaisella innolla oppositiossa vaikuttavat pyrkyrit tätä valeuutiskampanjaa masinoivat.</p><p>Todellisuudessa kyse on vuosittaisesta lisämäärärahasta, n 40. miljoonan euron niin sanotusta joululahjarahasta. Se on käytännössä kulloisenkin hallituksen omille eturyhmilleen antama lahjus, jonka myötä saa näkyvyyttä järjestökentällä seuraavia vaaleja silmällä pitäen. Perinteisesti opposition esitykset joululahjarahan käyttökohteiksi on torpattu, mikä antaa oppositiolle mahdollisuuden uhriutua köyhien ja muiden jalojen vaalivankkureiden vetäjiensä kustannuksella. Kyseessä siis on alusta loppuun asti poliittinen teatteri, jota kaikki osapuolet yrittävät valjastaa oman kannatuksen kasvattamiseen.</p><p>Vuonna 2016 tästä korruptiopotista jaettiin peräti 765 000 euroa Samaria rf-nimiselle yhdistykselle, jonka ydintoimintaan kuuluu kiinteistösijoitus, päihdehoito, konservatiivikristillisen propagandan levittäminen sekä muu vastaava toiminta, johon eittämättä saadaan muutenkin niin kirkolta, valtiolta kuin kunniltakin mittavia tukia. Vastoin myyviä otsikoita, tuolla kertaluonteisella avustuksella ei koskaan ollut tarkoituskaan ostaa ruokaa, vaan jakeluautoja, kylmiöitä ja muuta elintarvikejakeluun tarvittavaa kalustoa.&nbsp;</p><p>Innokkaimmin asiasta irtopisteitä keräilivät perussuomalaisten Mika Niikko sekä Kristillisdemokraattien Antero laukkanen ja Toimi Kankaanniemi, jotka olivat vuonna 2016 näitä korruptiorahoja masinoimassa. Sama sakki on tunnetusti myös laitakonservatiivisia kristittyjä, kuten myös lahjuksia saaneet eturyhmänsä. Näiden jumalan karitsojen rehellisyys asettuu puntariin, kun tiedämme, että jo lokakuussa Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 790 000 euron tuen juurikin näille etujärjestöille. Väite, jonka mukaan ensi vuodelta olisi viety rahoitusta, ei siis yksinkertaisesti pidä paikkaansa, vaan laupiaat samarialaiset olivat tinkaamassa omille eturyhmilleen lisää miljoonia jo edellistenkin avustustensa päälle.</p><p>Toisekseen, esimerkiksi Antero Laukkanen on Samarian jäsenjärjestön, Hyvä Arki Ry:n hallituksessa, jolle kanavoitiin 47 000 euroa Samarian saamaa korruptiorahaa. Kyselin Laukkaselta Facebookissa, että näkeekö hän mitään ongelmaa rakentaessaan veronmaksajien rahoilla tukihimmeliä järjestölle, jossa itse toimii luottamustehtävässä? Vastauksensa kysymykseen oli lähinnä naiivia viisastelua siitä, kuinka luottamustehtävä tukea saavissa järjestöissä ei ole ongelma, koska juuri Samarian saama rahallinen tuki olisi &ldquo;oikein ja kohtuullista&rdquo;. Puhuisin moraalikadosta, mutta tässä tapauksessa en ole varma, onko sitä moraalia koskaan ollutkaan.</p><p>Mika Niikko taas on perustanut 52 000 euroa korruptiorahaa saaneen Samarian jäsenyhdistyksen, Takaisin Elämään ry:n, jossa Niikon poika toimi apulaistoiminnanohjaajana tuen myöntämisen aikaan. Saman yhdistyksen toiminnanohjaajana työskenteli tuolloin Nina Havia, joka oli myöhemmin löydetty kiittelemään saamastaan rahallisesta tuesta Perussuomalaisia heidän äänenkannattajansa Suomen Uutisten haastattelussa.</p><p>Vuosi sitten, kun näitä tukia myönnettiin, Vihreiden kansanedustaja ja köyhyystutkija Maria Ohisalo kirjoitti tämän samaisen aiheen kattavasti auki blogissaan. Esimerkiksi Nina Havia on myös ollut perustamassa Ruoka-apuyhdistysten liitto ry:tä, joka sattumoisin rekisteröitiin vain kahta päivää ennen STM:n tuen hakemisen takarajaa. Ruoka-apuyhdistysten liiton nettisivuista ei ole vaikeaa nähdä järjestön todellista luonnetta: Se on olemassa, jotta sen kautta voitaisiin ohjata julkiselta sektorilta saatavaa rahaa sen jäsenjärjestöille. Tällaisia pumppuja kolmannella sektorilla on vähintään satoja, todennäköisesti tuhansia.</p><p>Jeesus on ilmeisesti antanut Samarian julkaiseman lehden toimitukselle ennalta näkemisen lahjan, koska se tiesi kertoa tuen saamisesta viikkoa ennen STM:n aiheesta antamaa tiedotetta. Olipa Niikko ehtinyt jo ehtinyt paukuttelemaan henkseleitä myönnetystä tuesta saman julkaisun vieläkin aikaisemmassa numerossa. Näin siitä huolimatta, että ennen tuen myöntämistä Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi kilpailevan ruoka-apuhankkeen merkittävästi paremmaksi avustuskohteeksi. Silti rahat annettiin Samarialle. Kun kaiken käytettävissä olevan tiedon vetää yhteen, niin Niikon, Laukkasen ja muiden laupeiden samarialaisten tekemästä vaikutustyöstä ei ikävä kyllä jää kovinkaan pyyteetön kuva.&nbsp;</p><p>Sen verran toki ruoskaisen myös Ohisalon suuntaan, että ehdotuksensa tuon rahan käyttämisestä parinkymmenen sosiaalityöntekijän palkkaamiseen on aivan luokattoman huono. Kyseessä on edelleen projektiluonteinen raha, ei jatkuva budjettirahoitus, jollaista pysyvät julkisen sektorin työsuhteet vaativat. Toisekseen, kenenkään ongelmien juurisyy ei ole se, että meillä on liian vähän julkista sektoria tai sosiaalityöntekijöitä. Uskallan väittää, että isoimmat sosiaalisia ongelmia aiheuttavat syyt löytyvät työttömyydestä. Siksipä sosiaalialaa auttaisikin valtavasti sellaiset työllisyysastetta nostavat toimet, kuten TES:n yleissitovuuden purkaminen, perustulo ja veroasteen, erityisesti tuloveron, alentaminen. Toivoisinkin Suomen tunnetuimman köyhyystutkijan ajavan omassa puolueessaan aktiivisesti tuon suuntaista politiikkaa sen sijaan, että Vihreissä haihatellaan kasvavien tulonsiirtojen ja kasvavan julkisen sektorin perään.</p><p>Tiedän, että monella tätä katsovalla perussuomalaisella menee intuitiivisesti alkkarit vakoseen, kohdistuuhan kritiikki oman puolueen politrukkeihin. Minun politiikkaani ei kuitenkaan kahlitse puoluerajat, vaan oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden rajat. Eivät nämä konservatiivipoliitikkojen omille eturyhmilleen ohjaamat miljoonat ole sen kummoisempi juttu, kuin vaikkapa Tunna Milonoffin ja Riku Rantalan pystyyn polkaiseman Phoenix Ry:n Startup Refugees-projektille hamutut rahat. Edelliseltä tilikaudelta Startup Refugees näyttää tilinpäätöksessään saavuttaneen 135 000 euron tukirahabudjetilla vaivaiset 1 570 euroa myyntituloja. Silti ensi vuotta varten hakusassa on 180 000 lisäeuroa projektille, joka ei tuota kuin lisätaakkaa veronmaksajien harteille. Kun ilmaista rahaa on tarjolla, niin ottajia on takuuvarmasti ja käyttökohde tietysti aina se maailman paras juttu.</p><p>Tämä ruoka-apujärjestöjen rahoituksesta noussut kohu myös osoittaa, kuinka surkeaa hallituksen imago- ja PR-työ oikeasti on. Tällaisissa keisseissä on helppoa nähdä etukäteen, mistä kohtaa niitä irtopisteitä aiotaan lypsää, koska oppositiohan voi tehdä millaisia menonlisäysehdotuksia tahansa ja sitten uhriutua, kun hallitus ei lunnaita maksamalla vapauttanutkaan opposition vaalivankkureidensa eteen valjastamia köyhiä.</p><p>Kolmas sektori on isoimpia suomalaisen veronmaksajan lompakossa kiinni olevia iilimatoja, eikä avustusjärjestöt näennäisesti jalosta tehtävästään huolimatta tee asiassa poikkeusta. Kun niiden hierarkiaa rupeaa perkaamaan, löytyy yhtäkkiä satoja pieniä yhdistyksiä, järjestöjä, kattojärjestöjä ja muita iltapäiväkerhoja hallituksineen, toiminnanohjaajineen, projektikoordinaattoreineen, viestintävastaavineen ja muine työntekijöineen. Osa heistä varmasti tekee pyyteetöntä työtä, mutta kyllä Tereminaattorin sensorit haistavat jonkin olevan pielessä, kun kolmannelle sektorille menevät avustussummat ovat paljolti tuollaisia yhden tai kahden järjestötyöntekijän vuotuisten palkkakulujen suuruisia könttejä.&nbsp;</p><p>Käytännössä kaikki julkisen sektorin jakamat tuet toimivat samalla periaatteella: Ensin kokeillaan hyvässä uskossa vähän verosubventiota tänne ja tulonsiirtoja tuonne. Muutamassa vuodessa tuo raha betonoituu olennaiseksi osaksi tuensaajan kulurakennetta, minkä jälkeen tuen leikkaamisesta tulee ääniä epätoivoisesti kalasteleville poliitikoille mahdottomuus, koska köyhiltä, vähäosaisilta, sairailta, lapsilta, eläkeläisiltä, naisilta, työttömiltä, työssäkäyviltä ja milloin miltäkin uhridemografilta leikkaaminen on poliittinen itsemurha. Siis huolimatta siitä, pystyykö kukaan todistamaan, että kyseinen tukimuoto auttaa ketään tai tuottaa mitään hyödyllistä.</p><p>Ja vaikka mieli tekisi, niin en aio nyt pureutua maataloustukiin, yritystukiin, romutuspalkkioihin, Veikkauksen poliittisin perustein jaettuihin miljooniin ja muuhun maan tavaksi muodostuneeseen suhmurointiin. Kunhan tiedätte, että näitä korruptiorahoja jaetaan vuositasolla miljardeja, ja niistä elää todennäköisesti tuhansia julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin edunsaajia, jotka antavat tukia jakaneille poliitikoille palkkioksi ääniä, näkyvyyttä ja mahdollisuuden suojatyöpaikkaan, jos seuraavissa vaaleissa ei luotto riitäkään kansanedustajan paikkaan. On sanomattakin selvää, että tämäkin veronmaksajille kalliiksi käyvä korruption muoto on lopetettava välittömästi.</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_146+2017+3.3.aspx" title="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_146+2017+3.3.aspx">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_146+2017...</a><br /><a href="https://www.suomenuutiset.fi/hallitus-leikkasi-ruoka-avun-tuen-nolliin-sata-ruoka-apupistetta-jaa-kokonaan-vaille-tukea/" title="https://www.suomenuutiset.fi/hallitus-leikkasi-ruoka-avun-tuen-nolliin-sata-ruoka-apupistetta-jaa-kokonaan-vaille-tukea/">https://www.suomenuutiset.fi/hallitus-leikkasi-ruoka-avun-tuen-nolliin-s...</a><br /><a href="http://www.samaria.fi/akatemia/" title="http://www.samaria.fi/akatemia/">http://www.samaria.fi/akatemia/</a><br /><a href="http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministerio-jakoi-valtionavustuksia-ruoka-apuun-ja-paihderiippuvaisten-tukemiseen" title="http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministerio-jakoi-valtionavustuksia-ruoka-apuun-ja-paihderiippuvaisten-tukemiseen">http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministerio-...</a><br /><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml</a><br /><a href="http://www.hyva-arki.fi/yhteystiedot" title="http://www.hyva-arki.fi/yhteystiedot">http://www.hyva-arki.fi/yhteystiedot</a><br /><a href="https://www.facebook.com/samariarf/posts/1189711301099663" title="https://www.facebook.com/samariarf/posts/1189711301099663">https://www.facebook.com/samariarf/posts/1189711301099663</a><br /><a href="https://www.facebook.com/simon.elo.77/posts/10155859363942822?comment_id=10155859466657822" title="https://www.facebook.com/simon.elo.77/posts/10155859363942822?comment_id=10155859466657822">https://www.facebook.com/simon.elo.77/posts/10155859363942822?comment_id...</a><br /><a href="https://www.suomenuutiset.fi/eduskunta-antaa-ainutkertaista-tukea-kaikkein-koyhimmille-perussuomalaiset/" title="https://www.suomenuutiset.fi/eduskunta-antaa-ainutkertaista-tukea-kaikkein-koyhimmille-perussuomalaiset/">https://www.suomenuutiset.fi/eduskunta-antaa-ainutkertaista-tukea-kaikke...</a><br /><a href="http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224333-eriskummallinen-karkkiraha?ref=poiminnat" title="http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224333-eriskummallinen-karkkiraha?ref=poiminnat">http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224333-eriskummallinen-kark...</a><br /><a href="http://www.ruoka-apuliitto.fi/" title="http://www.ruoka-apuliitto.fi/">http://www.ruoka-apuliitto.fi/</a><br /><a href="http://ruoka-apuliitto.fi/1_3_yhteystiedot.html" title="http://ruoka-apuliitto.fi/1_3_yhteystiedot.html">http://ruoka-apuliitto.fi/1_3_yhteystiedot.html</a><br /><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002925610.html" title="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002925610.html">https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002925610.html</a><br /><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml</a><br /><a href="https://www.facebook.com/groups/857603197617575/1773500149361204/" title="https://www.facebook.com/groups/857603197617575/1773500149361204/">https://www.facebook.com/groups/857603197617575/1773500149361204/</a><br /><a href="https://www.suomenuutiset.fi/startup-refugees-miehet-taas-kerjuulla-pyytavat-yhdistykselleen-180-404-e-avustusta/" title="https://www.suomenuutiset.fi/startup-refugees-miehet-taas-kerjuulla-pyytavat-yhdistykselleen-180-404-e-avustusta/">https://www.suomenuutiset.fi/startup-refugees-miehet-taas-kerjuulla-pyyt...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=ZhfgsdVDIqo

 

Ennen joulua mediassa saattoi törmätä uutisiin siitä, kuinka pohjattoman sydämetön hallitus vie joulun alla köyhiltä leivän suusta leikkaamalla ruoka-apujärjestöjen tukia. Ei ollut vaikeaa arvata, että asia herätti tunteita keltaisen lehdistön lukijoissa, mutta huomiota herättävää oli se, millaisella innolla oppositiossa vaikuttavat pyrkyrit tätä valeuutiskampanjaa masinoivat.

Todellisuudessa kyse on vuosittaisesta lisämäärärahasta, n 40. miljoonan euron niin sanotusta joululahjarahasta. Se on käytännössä kulloisenkin hallituksen omille eturyhmilleen antama lahjus, jonka myötä saa näkyvyyttä järjestökentällä seuraavia vaaleja silmällä pitäen. Perinteisesti opposition esitykset joululahjarahan käyttökohteiksi on torpattu, mikä antaa oppositiolle mahdollisuuden uhriutua köyhien ja muiden jalojen vaalivankkureiden vetäjiensä kustannuksella. Kyseessä siis on alusta loppuun asti poliittinen teatteri, jota kaikki osapuolet yrittävät valjastaa oman kannatuksen kasvattamiseen.

Vuonna 2016 tästä korruptiopotista jaettiin peräti 765 000 euroa Samaria rf-nimiselle yhdistykselle, jonka ydintoimintaan kuuluu kiinteistösijoitus, päihdehoito, konservatiivikristillisen propagandan levittäminen sekä muu vastaava toiminta, johon eittämättä saadaan muutenkin niin kirkolta, valtiolta kuin kunniltakin mittavia tukia. Vastoin myyviä otsikoita, tuolla kertaluonteisella avustuksella ei koskaan ollut tarkoituskaan ostaa ruokaa, vaan jakeluautoja, kylmiöitä ja muuta elintarvikejakeluun tarvittavaa kalustoa. 

Innokkaimmin asiasta irtopisteitä keräilivät perussuomalaisten Mika Niikko sekä Kristillisdemokraattien Antero laukkanen ja Toimi Kankaanniemi, jotka olivat vuonna 2016 näitä korruptiorahoja masinoimassa. Sama sakki on tunnetusti myös laitakonservatiivisia kristittyjä, kuten myös lahjuksia saaneet eturyhmänsä. Näiden jumalan karitsojen rehellisyys asettuu puntariin, kun tiedämme, että jo lokakuussa Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 790 000 euron tuen juurikin näille etujärjestöille. Väite, jonka mukaan ensi vuodelta olisi viety rahoitusta, ei siis yksinkertaisesti pidä paikkaansa, vaan laupiaat samarialaiset olivat tinkaamassa omille eturyhmilleen lisää miljoonia jo edellistenkin avustustensa päälle.

Toisekseen, esimerkiksi Antero Laukkanen on Samarian jäsenjärjestön, Hyvä Arki Ry:n hallituksessa, jolle kanavoitiin 47 000 euroa Samarian saamaa korruptiorahaa. Kyselin Laukkaselta Facebookissa, että näkeekö hän mitään ongelmaa rakentaessaan veronmaksajien rahoilla tukihimmeliä järjestölle, jossa itse toimii luottamustehtävässä? Vastauksensa kysymykseen oli lähinnä naiivia viisastelua siitä, kuinka luottamustehtävä tukea saavissa järjestöissä ei ole ongelma, koska juuri Samarian saama rahallinen tuki olisi “oikein ja kohtuullista”. Puhuisin moraalikadosta, mutta tässä tapauksessa en ole varma, onko sitä moraalia koskaan ollutkaan.

Mika Niikko taas on perustanut 52 000 euroa korruptiorahaa saaneen Samarian jäsenyhdistyksen, Takaisin Elämään ry:n, jossa Niikon poika toimi apulaistoiminnanohjaajana tuen myöntämisen aikaan. Saman yhdistyksen toiminnanohjaajana työskenteli tuolloin Nina Havia, joka oli myöhemmin löydetty kiittelemään saamastaan rahallisesta tuesta Perussuomalaisia heidän äänenkannattajansa Suomen Uutisten haastattelussa.

Vuosi sitten, kun näitä tukia myönnettiin, Vihreiden kansanedustaja ja köyhyystutkija Maria Ohisalo kirjoitti tämän samaisen aiheen kattavasti auki blogissaan. Esimerkiksi Nina Havia on myös ollut perustamassa Ruoka-apuyhdistysten liitto ry:tä, joka sattumoisin rekisteröitiin vain kahta päivää ennen STM:n tuen hakemisen takarajaa. Ruoka-apuyhdistysten liiton nettisivuista ei ole vaikeaa nähdä järjestön todellista luonnetta: Se on olemassa, jotta sen kautta voitaisiin ohjata julkiselta sektorilta saatavaa rahaa sen jäsenjärjestöille. Tällaisia pumppuja kolmannella sektorilla on vähintään satoja, todennäköisesti tuhansia.

Jeesus on ilmeisesti antanut Samarian julkaiseman lehden toimitukselle ennalta näkemisen lahjan, koska se tiesi kertoa tuen saamisesta viikkoa ennen STM:n aiheesta antamaa tiedotetta. Olipa Niikko ehtinyt jo ehtinyt paukuttelemaan henkseleitä myönnetystä tuesta saman julkaisun vieläkin aikaisemmassa numerossa. Näin siitä huolimatta, että ennen tuen myöntämistä Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi kilpailevan ruoka-apuhankkeen merkittävästi paremmaksi avustuskohteeksi. Silti rahat annettiin Samarialle. Kun kaiken käytettävissä olevan tiedon vetää yhteen, niin Niikon, Laukkasen ja muiden laupeiden samarialaisten tekemästä vaikutustyöstä ei ikävä kyllä jää kovinkaan pyyteetön kuva. 

Sen verran toki ruoskaisen myös Ohisalon suuntaan, että ehdotuksensa tuon rahan käyttämisestä parinkymmenen sosiaalityöntekijän palkkaamiseen on aivan luokattoman huono. Kyseessä on edelleen projektiluonteinen raha, ei jatkuva budjettirahoitus, jollaista pysyvät julkisen sektorin työsuhteet vaativat. Toisekseen, kenenkään ongelmien juurisyy ei ole se, että meillä on liian vähän julkista sektoria tai sosiaalityöntekijöitä. Uskallan väittää, että isoimmat sosiaalisia ongelmia aiheuttavat syyt löytyvät työttömyydestä. Siksipä sosiaalialaa auttaisikin valtavasti sellaiset työllisyysastetta nostavat toimet, kuten TES:n yleissitovuuden purkaminen, perustulo ja veroasteen, erityisesti tuloveron, alentaminen. Toivoisinkin Suomen tunnetuimman köyhyystutkijan ajavan omassa puolueessaan aktiivisesti tuon suuntaista politiikkaa sen sijaan, että Vihreissä haihatellaan kasvavien tulonsiirtojen ja kasvavan julkisen sektorin perään.

Tiedän, että monella tätä katsovalla perussuomalaisella menee intuitiivisesti alkkarit vakoseen, kohdistuuhan kritiikki oman puolueen politrukkeihin. Minun politiikkaani ei kuitenkaan kahlitse puoluerajat, vaan oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden rajat. Eivät nämä konservatiivipoliitikkojen omille eturyhmilleen ohjaamat miljoonat ole sen kummoisempi juttu, kuin vaikkapa Tunna Milonoffin ja Riku Rantalan pystyyn polkaiseman Phoenix Ry:n Startup Refugees-projektille hamutut rahat. Edelliseltä tilikaudelta Startup Refugees näyttää tilinpäätöksessään saavuttaneen 135 000 euron tukirahabudjetilla vaivaiset 1 570 euroa myyntituloja. Silti ensi vuotta varten hakusassa on 180 000 lisäeuroa projektille, joka ei tuota kuin lisätaakkaa veronmaksajien harteille. Kun ilmaista rahaa on tarjolla, niin ottajia on takuuvarmasti ja käyttökohde tietysti aina se maailman paras juttu.

Tämä ruoka-apujärjestöjen rahoituksesta noussut kohu myös osoittaa, kuinka surkeaa hallituksen imago- ja PR-työ oikeasti on. Tällaisissa keisseissä on helppoa nähdä etukäteen, mistä kohtaa niitä irtopisteitä aiotaan lypsää, koska oppositiohan voi tehdä millaisia menonlisäysehdotuksia tahansa ja sitten uhriutua, kun hallitus ei lunnaita maksamalla vapauttanutkaan opposition vaalivankkureidensa eteen valjastamia köyhiä.

Kolmas sektori on isoimpia suomalaisen veronmaksajan lompakossa kiinni olevia iilimatoja, eikä avustusjärjestöt näennäisesti jalosta tehtävästään huolimatta tee asiassa poikkeusta. Kun niiden hierarkiaa rupeaa perkaamaan, löytyy yhtäkkiä satoja pieniä yhdistyksiä, järjestöjä, kattojärjestöjä ja muita iltapäiväkerhoja hallituksineen, toiminnanohjaajineen, projektikoordinaattoreineen, viestintävastaavineen ja muine työntekijöineen. Osa heistä varmasti tekee pyyteetöntä työtä, mutta kyllä Tereminaattorin sensorit haistavat jonkin olevan pielessä, kun kolmannelle sektorille menevät avustussummat ovat paljolti tuollaisia yhden tai kahden järjestötyöntekijän vuotuisten palkkakulujen suuruisia könttejä. 

Käytännössä kaikki julkisen sektorin jakamat tuet toimivat samalla periaatteella: Ensin kokeillaan hyvässä uskossa vähän verosubventiota tänne ja tulonsiirtoja tuonne. Muutamassa vuodessa tuo raha betonoituu olennaiseksi osaksi tuensaajan kulurakennetta, minkä jälkeen tuen leikkaamisesta tulee ääniä epätoivoisesti kalasteleville poliitikoille mahdottomuus, koska köyhiltä, vähäosaisilta, sairailta, lapsilta, eläkeläisiltä, naisilta, työttömiltä, työssäkäyviltä ja milloin miltäkin uhridemografilta leikkaaminen on poliittinen itsemurha. Siis huolimatta siitä, pystyykö kukaan todistamaan, että kyseinen tukimuoto auttaa ketään tai tuottaa mitään hyödyllistä.

Ja vaikka mieli tekisi, niin en aio nyt pureutua maataloustukiin, yritystukiin, romutuspalkkioihin, Veikkauksen poliittisin perustein jaettuihin miljooniin ja muuhun maan tavaksi muodostuneeseen suhmurointiin. Kunhan tiedätte, että näitä korruptiorahoja jaetaan vuositasolla miljardeja, ja niistä elää todennäköisesti tuhansia julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin edunsaajia, jotka antavat tukia jakaneille poliitikoille palkkioksi ääniä, näkyvyyttä ja mahdollisuuden suojatyöpaikkaan, jos seuraavissa vaaleissa ei luotto riitäkään kansanedustajan paikkaan. On sanomattakin selvää, että tämäkin veronmaksajille kalliiksi käyvä korruption muoto on lopetettava välittömästi.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_146+2017+3.3.aspx
https://www.suomenuutiset.fi/hallitus-leikkasi-ruoka-avun-tuen-nolliin-sata-ruoka-apupistetta-jaa-kokonaan-vaille-tukea/
http://www.samaria.fi/akatemia/
http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministerio-jakoi-valtionavustuksia-ruoka-apuun-ja-paihderiippuvaisten-tukemiseen
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml
http://www.hyva-arki.fi/yhteystiedot
https://www.facebook.com/samariarf/posts/1189711301099663
https://www.facebook.com/simon.elo.77/posts/10155859363942822?comment_id=10155859466657822
https://www.suomenuutiset.fi/eduskunta-antaa-ainutkertaista-tukea-kaikkein-koyhimmille-perussuomalaiset/
http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224333-eriskummallinen-karkkiraha?ref=poiminnat
http://www.ruoka-apuliitto.fi/
http://ruoka-apuliitto.fi/1_3_yhteystiedot.html
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002925610.html
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml
https://www.facebook.com/groups/857603197617575/1773500149361204/
https://www.suomenuutiset.fi/startup-refugees-miehet-taas-kerjuulla-pyytavat-yhdistykselleen-180-404-e-avustusta/

]]>
2 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248394-hallitus-vie-koyhilta-leivankin-suusta#comments Eturyhmäpolitiikka Korruptio Leipäjonot Oppositio Perussuomalaiset Sun, 31 Dec 2017 09:15:16 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248394-hallitus-vie-koyhilta-leivankin-suusta
Haluaako Suomi olla hallittu? http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245868-haluaako-suomi-olla-hallittu <p>Kun, sivustakatsojana, toteaa miten pitkään ja hanakasti on käyty nykyisen hallituksen kimppuun, niin sopii kysyä &quot;<em>haluaako Suomi olla hallittu?</em>&quot;. Kysymys on aiheellinen, mutta erityisesti tuo väistämätön jatkokysymys: &quot;<em>Mitä tilalle?</em>&quot;...Meillä on ollut pitkästä aikaa edes jollain tavalla toimintakykyinen hallitus, etenkin kun sitä vertailee edellisiin. Erityisesti tuo sixpack (josta pari tölkkiä häipyi loppuvaiheessa) oli ainakin minulle kauhistus.</p><p>Nyt talous kasvaa (lähinnä Euroopan keskuspankin käsittämättömän runsaan sivustatuen/dopingin ansiosta) ja luulisi, että edes reilun kolmen prosentin kasvulla ollaan jollain tavalla tyytyväisiä tai hivenen optimistisia, mutta ei.</p><p>Sama tilanne Hollannissa, josta itse asiassa tänään poimin blogini otsikon (&quot;<a href="https://www.vn.nl/thijs-op-woensdag-vertrouwen-kabinet/">Nederland wil gewoon niet geregeerd worden</a>&quot;/Hollanti ei yksinkertaisesti halua tulla hallituksi). Pitkän ja tuskaisen hallitusmuodostuksen jälkeen ainoastaan 35 % luottaa uuteen hallitukseen ja media on jo voimakkaasti sen kimpussa, vaikka hallitus aloitti vasta viikko sitten.</p><p>&quot;<em>Sillä lailla</em>&quot;, sanoisi edesmennyt kamarineuvos Niilo Tarvajärvi..</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun, sivustakatsojana, toteaa miten pitkään ja hanakasti on käyty nykyisen hallituksen kimppuun, niin sopii kysyä "haluaako Suomi olla hallittu?". Kysymys on aiheellinen, mutta erityisesti tuo väistämätön jatkokysymys: "Mitä tilalle?"...Meillä on ollut pitkästä aikaa edes jollain tavalla toimintakykyinen hallitus, etenkin kun sitä vertailee edellisiin. Erityisesti tuo sixpack (josta pari tölkkiä häipyi loppuvaiheessa) oli ainakin minulle kauhistus.

Nyt talous kasvaa (lähinnä Euroopan keskuspankin käsittämättömän runsaan sivustatuen/dopingin ansiosta) ja luulisi, että edes reilun kolmen prosentin kasvulla ollaan jollain tavalla tyytyväisiä tai hivenen optimistisia, mutta ei.

Sama tilanne Hollannissa, josta itse asiassa tänään poimin blogini otsikon ("Nederland wil gewoon niet geregeerd worden"/Hollanti ei yksinkertaisesti halua tulla hallituksi). Pitkän ja tuskaisen hallitusmuodostuksen jälkeen ainoastaan 35 % luottaa uuteen hallitukseen ja media on jo voimakkaasti sen kimpussa, vaikka hallitus aloitti vasta viikko sitten.

"Sillä lailla", sanoisi edesmennyt kamarineuvos Niilo Tarvajärvi..

]]>
74 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245868-haluaako-suomi-olla-hallittu#comments hallitus Oppositio Talous Valittaminen Fri, 10 Nov 2017 09:14:54 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245868-haluaako-suomi-olla-hallittu
Sattuipa sopivasti http://artonurmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245458-sattuipa-sopivasti <p>Viime päivinä vaikutti että Suomen hallituksessa muhii kriisi. Opposition arvostelu sekä myös yleinen keskustelu hallituspohjan oikeutuksesta tehdä suuria mullistuksia liittyen sote- ja maakuntauudistuksen alkoi saada yhä enemmän tuulta purjeisiin. Kritiikki terveydenhuollon yksityistämistä kohtaan ja hallituspohjan oikeutusta kohtaan kasvoi. Pääministeripuolue Keskustan kannatuksen raju lasku nosti paineita hallitustyöskentelyä kohtaan. Perussuomalaisten kannatus oli kääntynyt hienoiseen kasvuun ja varmasti vuoden 2011 ek-vaalien tulos oli monella muistissa.</p><p>Mutta sitten tulikin yllätyksenä &quot;puun takaa&quot; gallup, jossa oli historiallisen nopea lasku Perussuomalaisten kannatuksessa sekä sotea kritisoineiden Vihreiden kannatuksessa. Päähallituspuolueet taas kasvattivat merkittävästi kannatustaan. Tämä luo mielikuvan että käytännössä kahdestaan sote- ja maakuntauudistusta pohtivien Keskustan ja toki myös Kokoomuksen joukoissa voitiin hengähtää. Näyttääkin siltä että kansa antaa vahvan tukensa. Kriittinen keskustelu tuntui &quot;jämähtävän&quot; samantien. Satojen miljoonien tai jopa miljardien eurojen verorahoitteisen markkinan avaaminen terveyssektorin yrityksille voinee jatkua vähintäänkin &quot;erikoisesta&quot; hallituspohjasta, useiden asiantuntijoiden kritiikistä sekä kiireestä huolimatta.</p><p>Sattuipa sopivasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä vaikutti että Suomen hallituksessa muhii kriisi. Opposition arvostelu sekä myös yleinen keskustelu hallituspohjan oikeutuksesta tehdä suuria mullistuksia liittyen sote- ja maakuntauudistuksen alkoi saada yhä enemmän tuulta purjeisiin. Kritiikki terveydenhuollon yksityistämistä kohtaan ja hallituspohjan oikeutusta kohtaan kasvoi. Pääministeripuolue Keskustan kannatuksen raju lasku nosti paineita hallitustyöskentelyä kohtaan. Perussuomalaisten kannatus oli kääntynyt hienoiseen kasvuun ja varmasti vuoden 2011 ek-vaalien tulos oli monella muistissa.

Mutta sitten tulikin yllätyksenä "puun takaa" gallup, jossa oli historiallisen nopea lasku Perussuomalaisten kannatuksessa sekä sotea kritisoineiden Vihreiden kannatuksessa. Päähallituspuolueet taas kasvattivat merkittävästi kannatustaan. Tämä luo mielikuvan että käytännössä kahdestaan sote- ja maakuntauudistusta pohtivien Keskustan ja toki myös Kokoomuksen joukoissa voitiin hengähtää. Näyttääkin siltä että kansa antaa vahvan tukensa. Kriittinen keskustelu tuntui "jämähtävän" samantien. Satojen miljoonien tai jopa miljardien eurojen verorahoitteisen markkinan avaaminen terveyssektorin yrityksille voinee jatkua vähintäänkin "erikoisesta" hallituspohjasta, useiden asiantuntijoiden kritiikistä sekä kiireestä huolimatta.

Sattuipa sopivasti.

]]>
4 http://artonurmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245458-sattuipa-sopivasti#comments Gallupkannatus hallitus Oppositio Sote-uudistus Thu, 02 Nov 2017 19:18:04 +0000 Arto Nurmi http://artonurmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245458-sattuipa-sopivasti
Oppositioon ! (2) http://vilhoharle.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244951-oppositioon-2 <p>&nbsp;</p><p><strong>Oppositioon!(2)</strong></p><p>Oppositioon kohdistettu syyttely ja halveksunta, opposition toimintamahdollisuuksien rajoittaminen ja suoranainen valvonta ovat demokratian perushengen vastaista toimintaa. Oppositio on demokraattisen järjestelmän perusta. Ei ole demokratiaa ilman oppositiota.</p><p>Opposition tehtävänä on asettaa vallankäytölle rajoja, varsinkin mielivallan käytölle. Itsevaltiuden aika on ohi.</p><p>Suomessa ongelmana ei ole se, että oppositio olisi liian vahva tai edes vahva. Ongelmana on se, että oppositio on hajanainen ja heikko.</p><p>Oppositiosta ei pidä puhua vain eduskunta- ja eduskuntapuolueasiana.</p><p>Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko puolue hallituksessa vaiko oppositiossa.&nbsp; Hallituksessa tehdään mitä halutaan lupauksista, linjauksista ja yleisestä edusta välittämättä. Oppositiossa puolestaan vastustetaan kaikkea mikä liikkuu, itse asiasta pätkääkään välittämättä. Asian kannattaminen ja vastustaminen vaihtuvat sillä hetkellä kun puolue pääsee hallitukseen tai joutuu siitä pois.</p><p>Eduskunnassa ainoa toimiva ja vaikuttava oppositio löytyisi puolueiden, varsinkin hallituspuolueiden sisältä. Löytyisi, jos edustajat eivät olisi täysin sidottuja puoluejohdon ja varsinkin puoluejohtajan talutusnuoraan. Perustuslain vastaisesti kansanedustajan toiminta perustuu puoluejohdon määräyksiin&nbsp; -- uhkana vähintään eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottaminen, ja varsinkin hillotolpalle pääsyn estäminen.</p><p>Moni edustaja toimii perustuslain ja omantuntonsa vastaisesti, koska edustajilla on pääsääntöisesti rajaton himo päästä ministeriksi tai tuottoisaan palkkiovirkaan.</p><p>Konsensusparlamentarismissa, jota olemme eläneet jo &nbsp;parikymmentä vuotta, jokainen puolue haluaa miellyttää suurinta, hallituksen muodostavaa puoluetta -- ja erityisesti sen puheenjohtajaa. Samaa varauksetonta tukilinjaa noudattavat puoluejohtajan nöyrät alamaiset, rivikansanedustajat.</p><p>Tärkein opposition nykytilaa koskeva havainto on tämä: eduskunnan ulkopuolella on vahvoja oppositioaineksia mutta ne eivät kasva vaikuttavaksi tekijäksi, koska joukko on hajanainen ja pirstaleinen. Monesti on kysymys vain yksittäisestä ajattelijasta tai kirjoittajasta, ja hyvin pienestä samanmielisten joukkueesta.</p><p>Puolueet ja media teetättää jatkuvalla ja nopealla tahdilla galluppeja, jotka pönkittävät suurten ja keskisuurten puolueiden ja harvalukuisten järjestelmää pönkittävien poliitikkojen näkyvyyttä. Kaikki ohittavat mitään sanomatta sen pelottavan tosiasian, että noin 40 prosenttia vastaajista ei voi tai halua sanoa mitään puoluekannatuksestaan. Koskaan ei lisäkysymyksillä tai muilla tavoilla selvitetä, mistä tuo suuri joukko muodostuu ja miksi se ylipäänsä on kasvavana ilmiönä olemassa.</p><p>Osa pimentoon jäävästä väestä ei oikeasti halua sanoa politiikasta mitään, ei osallistua siihen tavanomaisella tavalla -- äänestämällä. Äänestämisen merkitys on heidän mielestään kadonnut: ihan sama mikä puolue voittaa tai häviää. Sama peli kuitenkin jatkuu vaalien jälkeen. Tätä aktiivisesti vieraantuneiden joukkoa ei pidä vähätellä: heidänkin ratkaisunsa on protesti vallitsevaa järjestelmää vastaan.</p><p>Kiinnostavinta on kuitenkin se, että suuressa hiljaisessa joukossa elää ja muhii lukematon määrä erilaisia ryhmiä ja pyrkimyksiä. Jos näitä ryhmiä tai joukkoja yrittäisi nimetä, listasta tulisi loputon. Sieltä löytyisi moniakin tärkeitä ja kiinnostavia viritelmiä, esimerkiksi &quot;Kansaliike Suomen puolesta&quot; tai &quot;Maakunnan X sitoutumattomat&quot;. Joku nimistä saattaa näyttää hyvin epäpoliittiselta, kuten esimerkiksi &nbsp;&quot;Vapaiden koskien puolesta&quot;.</p><p>Erilaisten ryhmien tai ryhmittymien &nbsp;blogialustat tai yksittäisetkin bloggaajat tuovat esiin harkittuja ja tärkeitä ajatuksia ja asioita. Niissä liikkuu paljon rajua intellektuaalista voimaa.</p><p>Valitettavasti tämä muutosvoima ja älyllinen ponnistelu jäävät eliitin hallitseman julkisuuden varjoon.</p><p>Pirstaloituneen kentän kiinteytyminen todelliseksi joukkovoimaksi kaatuu tahdon ja yrityksen puutteen lisäksi siihen, että vain tavanomainen puolue&nbsp; nähdään keinoksi poliittiseen vaikuttamiseen (&quot;perustakaamme uusi puolue ajamaan sitä ja sitä asiaa&quot;). Tämä tarkoittaa alistumista eliitin johtamille &nbsp;ja manipuloimille kannatusmittauksille.</p><p>Oppositio tarvitsee nyt jotakin muuta kuin perinteisen uuden puolueen tai uusia puolueita, jotka pyrkisivät kannatusluvuissa entisen rinnalle tai ohi.</p><p>Keskinäinen kilpailu kuten myös kilpailu &quot;vanhojen puolueiden&quot; kanssa on pettävä ja väärä tie. Nyt tarvitaan yhteistyötä. Nimen omaan hiljaisen ja pirstaleisen opposition sisällä. Jokaisen mielipiteen ja mielipideryhmän tulisi saada kukkia ja kukoistaa yhtenä osana laajaa oppositiorintamaa. Kaikilla mielipiteillä tulisi olla sijansa, koskee mielipide yksityistä, paikallista, alueellista tai valtakunnallista asiaa.</p><p>Yhteistyö moninaisen ja monisyisen opposition sisällä ei ole helppoa. Erottavia teemoja on paljon, yhdistäviä puolestaan vähän. Yksittäiset mielipiteet ja sirpaloituneet ryhmät katoavat hämärään tuntemattomuuteen, tai somemaailman syövereihin. &nbsp;Kanavia yhteisen näkyvyyden nostamiseen ja muuhunkin yhteistyöhön pitäisi löytyä ja pian. Tarvitaan yhteistä esilläoloa ja keskinäistä vuorovaikutusta ilman että pyrittäisiin yksimielisyyteen tai edes yhteiseen asialistaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Oppositioon!(2)

Oppositioon kohdistettu syyttely ja halveksunta, opposition toimintamahdollisuuksien rajoittaminen ja suoranainen valvonta ovat demokratian perushengen vastaista toimintaa. Oppositio on demokraattisen järjestelmän perusta. Ei ole demokratiaa ilman oppositiota.

Opposition tehtävänä on asettaa vallankäytölle rajoja, varsinkin mielivallan käytölle. Itsevaltiuden aika on ohi.

Suomessa ongelmana ei ole se, että oppositio olisi liian vahva tai edes vahva. Ongelmana on se, että oppositio on hajanainen ja heikko.

Oppositiosta ei pidä puhua vain eduskunta- ja eduskuntapuolueasiana.

Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko puolue hallituksessa vaiko oppositiossa.  Hallituksessa tehdään mitä halutaan lupauksista, linjauksista ja yleisestä edusta välittämättä. Oppositiossa puolestaan vastustetaan kaikkea mikä liikkuu, itse asiasta pätkääkään välittämättä. Asian kannattaminen ja vastustaminen vaihtuvat sillä hetkellä kun puolue pääsee hallitukseen tai joutuu siitä pois.

Eduskunnassa ainoa toimiva ja vaikuttava oppositio löytyisi puolueiden, varsinkin hallituspuolueiden sisältä. Löytyisi, jos edustajat eivät olisi täysin sidottuja puoluejohdon ja varsinkin puoluejohtajan talutusnuoraan. Perustuslain vastaisesti kansanedustajan toiminta perustuu puoluejohdon määräyksiin  -- uhkana vähintään eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottaminen, ja varsinkin hillotolpalle pääsyn estäminen.

Moni edustaja toimii perustuslain ja omantuntonsa vastaisesti, koska edustajilla on pääsääntöisesti rajaton himo päästä ministeriksi tai tuottoisaan palkkiovirkaan.

Konsensusparlamentarismissa, jota olemme eläneet jo  parikymmentä vuotta, jokainen puolue haluaa miellyttää suurinta, hallituksen muodostavaa puoluetta -- ja erityisesti sen puheenjohtajaa. Samaa varauksetonta tukilinjaa noudattavat puoluejohtajan nöyrät alamaiset, rivikansanedustajat.

Tärkein opposition nykytilaa koskeva havainto on tämä: eduskunnan ulkopuolella on vahvoja oppositioaineksia mutta ne eivät kasva vaikuttavaksi tekijäksi, koska joukko on hajanainen ja pirstaleinen. Monesti on kysymys vain yksittäisestä ajattelijasta tai kirjoittajasta, ja hyvin pienestä samanmielisten joukkueesta.

Puolueet ja media teetättää jatkuvalla ja nopealla tahdilla galluppeja, jotka pönkittävät suurten ja keskisuurten puolueiden ja harvalukuisten järjestelmää pönkittävien poliitikkojen näkyvyyttä. Kaikki ohittavat mitään sanomatta sen pelottavan tosiasian, että noin 40 prosenttia vastaajista ei voi tai halua sanoa mitään puoluekannatuksestaan. Koskaan ei lisäkysymyksillä tai muilla tavoilla selvitetä, mistä tuo suuri joukko muodostuu ja miksi se ylipäänsä on kasvavana ilmiönä olemassa.

Osa pimentoon jäävästä väestä ei oikeasti halua sanoa politiikasta mitään, ei osallistua siihen tavanomaisella tavalla -- äänestämällä. Äänestämisen merkitys on heidän mielestään kadonnut: ihan sama mikä puolue voittaa tai häviää. Sama peli kuitenkin jatkuu vaalien jälkeen. Tätä aktiivisesti vieraantuneiden joukkoa ei pidä vähätellä: heidänkin ratkaisunsa on protesti vallitsevaa järjestelmää vastaan.

Kiinnostavinta on kuitenkin se, että suuressa hiljaisessa joukossa elää ja muhii lukematon määrä erilaisia ryhmiä ja pyrkimyksiä. Jos näitä ryhmiä tai joukkoja yrittäisi nimetä, listasta tulisi loputon. Sieltä löytyisi moniakin tärkeitä ja kiinnostavia viritelmiä, esimerkiksi "Kansaliike Suomen puolesta" tai "Maakunnan X sitoutumattomat". Joku nimistä saattaa näyttää hyvin epäpoliittiselta, kuten esimerkiksi  "Vapaiden koskien puolesta".

Erilaisten ryhmien tai ryhmittymien  blogialustat tai yksittäisetkin bloggaajat tuovat esiin harkittuja ja tärkeitä ajatuksia ja asioita. Niissä liikkuu paljon rajua intellektuaalista voimaa.

Valitettavasti tämä muutosvoima ja älyllinen ponnistelu jäävät eliitin hallitseman julkisuuden varjoon.

Pirstaloituneen kentän kiinteytyminen todelliseksi joukkovoimaksi kaatuu tahdon ja yrityksen puutteen lisäksi siihen, että vain tavanomainen puolue  nähdään keinoksi poliittiseen vaikuttamiseen ("perustakaamme uusi puolue ajamaan sitä ja sitä asiaa"). Tämä tarkoittaa alistumista eliitin johtamille  ja manipuloimille kannatusmittauksille.

Oppositio tarvitsee nyt jotakin muuta kuin perinteisen uuden puolueen tai uusia puolueita, jotka pyrkisivät kannatusluvuissa entisen rinnalle tai ohi.

Keskinäinen kilpailu kuten myös kilpailu "vanhojen puolueiden" kanssa on pettävä ja väärä tie. Nyt tarvitaan yhteistyötä. Nimen omaan hiljaisen ja pirstaleisen opposition sisällä. Jokaisen mielipiteen ja mielipideryhmän tulisi saada kukkia ja kukoistaa yhtenä osana laajaa oppositiorintamaa. Kaikilla mielipiteillä tulisi olla sijansa, koskee mielipide yksityistä, paikallista, alueellista tai valtakunnallista asiaa.

Yhteistyö moninaisen ja monisyisen opposition sisällä ei ole helppoa. Erottavia teemoja on paljon, yhdistäviä puolestaan vähän. Yksittäiset mielipiteet ja sirpaloituneet ryhmät katoavat hämärään tuntemattomuuteen, tai somemaailman syövereihin.  Kanavia yhteisen näkyvyyden nostamiseen ja muuhunkin yhteistyöhön pitäisi löytyä ja pian. Tarvitaan yhteistä esilläoloa ja keskinäistä vuorovaikutusta ilman että pyrittäisiin yksimielisyyteen tai edes yhteiseen asialistaan.

]]>
0 http://vilhoharle.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244951-oppositioon-2#comments Demokratia Oppositio Puolueet Tue, 24 Oct 2017 13:23:22 +0000 Vilho Harle http://vilhoharle.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244951-oppositioon-2
Paavo Väyrynen palannee eduskuntaan kevätistuntokaudella http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244701-paavo-vayrynen-palannee-eduskuntaan-kevatistuntokaudella <p>Paavo Väyrynen palaa europarlamentista eduskuntaan kevätistuntokaudella ellei häntä valita presidentiksi.&nbsp; Näin hän kertoi tänään Helsingissä pitämässään tiedotustilaisuudessa.</p> <p>Väyryselle kerätään parhaillaan tarvittavia 20000 kannattajakorttia presidentinvaaleihin. Se, että keräys on pahasti kesken, ei Väyrystä huoleta. Oikeassa olemisen Suomen mestari toteaa, että on mahdotonta, ettei tavoite täyttyisi. Väyrynen lyttää Niinistön ja kaikki muutkin presidenttiehdokkaat. Todellista vaalia ei ilman häntä syntyisi.</p> <p>Ellei Väyrystä kuitenkaan valittaisi Tasavallan presidentiksi, hän ilmoittaa palaavansa kevätistuntokaudella eduskuntaan euroopan parlamentista. Hän ei kuitenkaan edusta Keskustaa eduskunnassa vaan perustaa oman&nbsp; eduskuntaryhmänsä, joka on oppositiossa hallitusta mutta myöskin oppositiota vastaan, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakin?</p> <p>Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Väyrynen aikoo olla perustamansa Kansalaispuolueen ehdokkaana. Tämäkin tietysti sillä varauksella, ettei häntä valita presidentiksi.</p> <p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005413375.html?utm_source=facebook&amp;utm_medium=toimitus" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005413375.html?utm_source=facebook&amp;utm_medium=toimitus">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005413375.html?utm_source=facebook&amp;...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paavo Väyrynen palaa europarlamentista eduskuntaan kevätistuntokaudella ellei häntä valita presidentiksi.  Näin hän kertoi tänään Helsingissä pitämässään tiedotustilaisuudessa.

Väyryselle kerätään parhaillaan tarvittavia 20000 kannattajakorttia presidentinvaaleihin. Se, että keräys on pahasti kesken, ei Väyrystä huoleta. Oikeassa olemisen Suomen mestari toteaa, että on mahdotonta, ettei tavoite täyttyisi. Väyrynen lyttää Niinistön ja kaikki muutkin presidenttiehdokkaat. Todellista vaalia ei ilman häntä syntyisi.

Ellei Väyrystä kuitenkaan valittaisi Tasavallan presidentiksi, hän ilmoittaa palaavansa kevätistuntokaudella eduskuntaan euroopan parlamentista. Hän ei kuitenkaan edusta Keskustaa eduskunnassa vaan perustaa oman  eduskuntaryhmänsä, joka on oppositiossa hallitusta mutta myöskin oppositiota vastaan, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakin?

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Väyrynen aikoo olla perustamansa Kansalaispuolueen ehdokkaana. Tämäkin tietysti sillä varauksella, ettei häntä valita presidentiksi.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005413375.html?utm_source=facebook&utm_medium=toimitus

]]>
107 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244701-paavo-vayrynen-palannee-eduskuntaan-kevatistuntokaudella#comments Eduskunta Oppositio Paavo Väyrynen Presidentinvaalit Thu, 19 Oct 2017 09:52:44 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244701-paavo-vayrynen-palannee-eduskuntaan-kevatistuntokaudella
Paras oppositiopuolue http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244043-paras-oppositiopuolue <p>Lännen Media on teettänyt Taloustutkimuksella kyselyn Hallituksen suosiosta. Kokonaisuuden lisäksi siinä oli kysytty myös eri puolueiden kannattajilta heidän suhtautumisestaan Juha Sipilän johtamaan kabinettiin. Oppositiopuolue Kristillisdemokraattien kannattajat tukevat 82 prosentillaan heti keskustalaisten jälkeen voimakkaimmin hallituksen politiikkaa.</p><p>Jos kristillisille taivaan sini näkyykin kirkkaana hallituksen tekemisissä, niin hallituspuolue Sinisen tulevaisuuden kannattajat näkevät enimmäkseen harmaata. Vain yksi kolmesta sinisten tämänhetkisestä kannattajasta on tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä hallituksen tekemisiin. Oppositiossa olevan emopuolue Perussuomalaistenkin joukosta löytyy vielä hallituksen ymmärtäjiä 13 prosenttia.</p><p>Keskustalaiset ovat verrattain uskollisia hallitukselle, vaikka henkilötasolla alkaa pääministerin kohdalla viima tuntua. Kun 83 prosenttia kannattajista vielä sietää puolueensa toimet, se kertoo tehty politiikka huomioiden siitä keitä keskustan kannattajat ovat. Tosin harjoitetulla politiikalla näyttävät mielipidemittausten kannatuslukujen valossa &quot;roskat&quot; putoavan rattailta.</p><p>Myös kokoomuksen kannattajien antama 70 prosenttia on kohtuullinen tyytyväisyysarvo. Varmaankaan hallitus ei saanut kikyllä ay-liikettä ja palkansaajia vielä niin syvälle kyykkyyn, että tyytyväisyys kokoomuksessa olisi ollut suurempaa. Myöskin askeleet sosiaaliturvan purkamisessa saattavat olla heidän mielestään liian pieniä.&nbsp; Mutta johtavalla pääomapuolueella on aikaa ja rahaa hivuttaa.&nbsp;</p><p>Jos hallituksen nykypohja syystä tai toisesta jossain vaiheessa hajoaa vaikkapa sinisten hermostumisen vuoksi, on sillä kristillisissä täydennyspuolue jonka kentällä ymmärretään hallitusta paremmin kuin hallituspuolue kokoomuksessa. Vähiten hallituspolitiikasta pidetään vasemmistoliitossa, jonka kannattajista vain viisi prosenttia on siihen edes melko tyytyväisiä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lännen Media on teettänyt Taloustutkimuksella kyselyn Hallituksen suosiosta. Kokonaisuuden lisäksi siinä oli kysytty myös eri puolueiden kannattajilta heidän suhtautumisestaan Juha Sipilän johtamaan kabinettiin. Oppositiopuolue Kristillisdemokraattien kannattajat tukevat 82 prosentillaan heti keskustalaisten jälkeen voimakkaimmin hallituksen politiikkaa.

Jos kristillisille taivaan sini näkyykin kirkkaana hallituksen tekemisissä, niin hallituspuolue Sinisen tulevaisuuden kannattajat näkevät enimmäkseen harmaata. Vain yksi kolmesta sinisten tämänhetkisestä kannattajasta on tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä hallituksen tekemisiin. Oppositiossa olevan emopuolue Perussuomalaistenkin joukosta löytyy vielä hallituksen ymmärtäjiä 13 prosenttia.

Keskustalaiset ovat verrattain uskollisia hallitukselle, vaikka henkilötasolla alkaa pääministerin kohdalla viima tuntua. Kun 83 prosenttia kannattajista vielä sietää puolueensa toimet, se kertoo tehty politiikka huomioiden siitä keitä keskustan kannattajat ovat. Tosin harjoitetulla politiikalla näyttävät mielipidemittausten kannatuslukujen valossa "roskat" putoavan rattailta.

Myös kokoomuksen kannattajien antama 70 prosenttia on kohtuullinen tyytyväisyysarvo. Varmaankaan hallitus ei saanut kikyllä ay-liikettä ja palkansaajia vielä niin syvälle kyykkyyn, että tyytyväisyys kokoomuksessa olisi ollut suurempaa. Myöskin askeleet sosiaaliturvan purkamisessa saattavat olla heidän mielestään liian pieniä.  Mutta johtavalla pääomapuolueella on aikaa ja rahaa hivuttaa. 

Jos hallituksen nykypohja syystä tai toisesta jossain vaiheessa hajoaa vaikkapa sinisten hermostumisen vuoksi, on sillä kristillisissä täydennyspuolue jonka kentällä ymmärretään hallitusta paremmin kuin hallituspuolue kokoomuksessa. Vähiten hallituspolitiikasta pidetään vasemmistoliitossa, jonka kannattajista vain viisi prosenttia on siihen edes melko tyytyväisiä. 

]]>
14 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244043-paras-oppositiopuolue#comments Kotimaa hallitus Oppositio Sat, 07 Oct 2017 05:15:55 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244043-paras-oppositiopuolue
Tarvitseeko Suomi uuden porvaripuolueen? http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240683-tarvitseeko-suomi-uuden-porvaripuolueen <p>Suomen poliittisia puolueita kohtaan vallitsee varsin laaja tyytymättömyys. Perussuomalaisen puolueen hajottua kahtia kolmen suuren hallituspuolueen perustus on pahasti järkkynyt. Jokseenkin koko tämän hallituskauden ajan on noin 40 prosenttia äänestäjistä ollut levolla piippuhyllyllä. Tämä epävarmuus näyttäsi koskevan eniten kaksissa viime eduskuntavaaleissa perussuomalaisille äänensä antaneita. &rdquo;Ottopoikahallituksen&rdquo; kyky hallita näyttää jatkuvasti epävarmemmalta.</p><p>Kokoomus on kyselyissä saanut jatkuvasti varsin korkeita kannatuslukemia. Puolueen harjoittaman epäkansallisen ja ulkomaisia voimia ensisijaisesti palvelevan politiikan valossa kannatus vaikuttaa epäuskottavalta: miten &rdquo;kansallinen puolue&rdquo;, joka kaikkein voimakkaimmin murentaa kansallisvaltion perustuksia, olisi noin suosittu? Usko puoluegallupienkin tekijöihin horjuu.</p><p>Miten oppositio on menestynyt? Sosialidemokraatit ja vihreät ovat saaneet kyselyissä varsin korkeita kannatuslukemia. Mikä on niiden kyky hallita, on kokonaan toinen juttu. Vasemmistoliiton politiikka on niin kaukana suomalaisten arjen kysymyksistä, ettei sen vastuulliseen hallituspolitiikkaan monikaan uskone. Jäljet pelottavat. Niin kuin koko sateenkaarihallituksen aika.</p><p><em>Juha Sipilän</em> (kesk) hallitus on nyt ylittänyt puolivälitaipaleen. Hallitus rummuttaa ansioitaan talouden parantamisessa. Siihen sillä kyllä oma osuutensa aikaansaatujen säästöjen vuoksi, mutta talouden parannattua Suomessa taitaa käydä kuten ennenkin: päivän hiemankin paistaessa aletaan taas elää kuin possut pellossa.</p><p>Huolestuttavin asia suomalaisessa hallitus- ja oppositiopolitiikassa onkin taloudellisten realiteettien unohtaminen. Talouden ja koko yhteiskuntamme kipukysymys on väärä asenne maahanmuuttopolitiikkaan. Turvapaikanhakijain kielteisten päätösten vesitys on niin hurjassa vauhdissa, että maahanmuuttoviraston tekemien ratkaisujen hylkääminen hallinto-oikeuksissa murentaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon.</p><p>Rahaa palaa maahanmuuttajiin vuositasolla ainakin miljardi. Tämän kululisän vuoksi veronmaksajilta riivityt säästöt valuvat tyystin hukkaan. Oma kansa pihistää, mutta muukalaiset saavat törsätä laskuumme mielin määrin.</p><p>Hyvin vakava asia on sananvapauden heikkeneminen Suomessa. Kansalaisilta on kielletty kaikkinainen maahanmuuton asiallinenkin arvostelu. Ihmisiä leimataan mielipiteidensä vuoksi. Kun sanomalehdet ovat vuosia harjoittaneet vankkaa itsesensuuria maahanmuuttoon nähden ja kun kritiikkiä harjoittavat ihmiset joutuvat sosiaalisessa mediassa jopa vainon kohteeksi, ei maatamme enää voi pitää mielipideilmastoltaan terveenä valtakuntana. Kuten Neuvostoliiton pahimman vaikutusvallan aikana 1970- ja 1980-luvuilla oli kokoomus ulkopoliittisesti syrjitty, on kokoomuksen johdolla julistettu hallituskelvottomasti koko perussuomalaisen puolueen laillinen kannattajakunta. PS-puolueen murtamisessa mentiin jopa niin pitkälle, että hallituspuolueet keskusta ja kokoomus hajottivat PS-puolueen ja ottivat kyseenalaisella tavalla &rdquo;loikkariottopojat&rdquo; hallitukseen. Terveeseen demokratiaan tällainen ei kuulu.</p><p>Vakavin epäkohtamme on Suomen poliittisen eliitin korruptoituminen. Eduskunnasta pudonneille kansanedustajille maksettavat ylimääräiset &rdquo;palkkarahat&rdquo; nostavat heidät muiden suomalaisten työttömien yläpuolelle. Palkkiovirkojen jakoa ei ole saatu vähenemään, vaan pikemminkin seteliselkärankaisuus on lisääntynyt. EU:n rumat käytänteet ovat tulleet hallitsevan eliitin vallitsevaksi tavaksi. Ylätasolta ne leviävät yhteiskunnan alempiin kerroksiin. Oma etu on päällimmäisenä, kansan ja valtion edulla ei niin väliä.</p><p>Euroopan unioni on hajoamassa. Hajoamisvauhti kiihtyy. Entiset idän pakkokommunistiset valtiot eivät halua ottaa muukalaisia maihinsa &ndash; heillä on viidennestä kolonnasta kylliksi huonoja kokemuksia. Suomi elää EU:n &rdquo;ytimessä&rdquo; uskaltamatta panna missään asiassa suurvalloille hanttiin. Itäinen ja pohjoinen osa maasta tyhjenee hirmuista vauhtia. Muukalaiset valtaavat suurten kaupunkien ydinalueita. Helppo elämä johtaa ylimielisyyteen ja peruskansan väheksymiseen ja hyljeksimiseen. Julkinen ja yksityinen velka kasvaa. Ihmisiä ei kasvaveta säästäväisyyteen ja oman elämänsä hallintaan. Syntyvyys laskee. Tämä kansa on joron jäljillä.</p><p>Sosialismilla ja kommunismilla ei maata rakenneta. Vaurautta tuo vain ihmisten ahkera työ, siis porvarillinen yhteiskunta. Maata on työllä rakennettava. Hallituksen ja maan yleisen politiikan hengen on oltava sellainen, että työtä luodaan ihmisten tehdä. Tämä tavoite on kauan ollut maassamme hukassa. &rdquo;Köyhän asia&rdquo; ja &rdquo;kansan asia&rdquo; on unohdettu. Kepun ja kokoomuksen ohjelmista on vain lahot kulissit jäljellä.</p><p>Perussuomalaisen puolueen ohjelma on ollut selkeästi kansallinen. Sipilän hallituksen aikana PS:n hallitustavoitteet &ndash; kuten maahanmuuton torjunta &ndash; on kärsinyt vakavan haaksirikon. <em>Jussi Halla-ahon</em> johtamana puolue olisi kääntänyt hallituksen suunnan, mutta sitä eivät kokoomus ja keskusta sallineet.</p><p>Nyt on tärkeää, että PS ei sorru joutavaan tappeluun &rdquo;loikkarien&rdquo; kanssa. Jos tämä tapahtuu, viimeinenkin turva Suomen kansallisten tavoitteiden hoitamiseksi horjuu. Jos näin käy, maa tarvitsee uuden tervehenkisen porvarillisen puolueen kääntämään Suomen suunnan kohti täysivaltaista itsenäistä kansallisvaltiota kohden.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen poliittisia puolueita kohtaan vallitsee varsin laaja tyytymättömyys. Perussuomalaisen puolueen hajottua kahtia kolmen suuren hallituspuolueen perustus on pahasti järkkynyt. Jokseenkin koko tämän hallituskauden ajan on noin 40 prosenttia äänestäjistä ollut levolla piippuhyllyllä. Tämä epävarmuus näyttäsi koskevan eniten kaksissa viime eduskuntavaaleissa perussuomalaisille äänensä antaneita. ”Ottopoikahallituksen” kyky hallita näyttää jatkuvasti epävarmemmalta.

Kokoomus on kyselyissä saanut jatkuvasti varsin korkeita kannatuslukemia. Puolueen harjoittaman epäkansallisen ja ulkomaisia voimia ensisijaisesti palvelevan politiikan valossa kannatus vaikuttaa epäuskottavalta: miten ”kansallinen puolue”, joka kaikkein voimakkaimmin murentaa kansallisvaltion perustuksia, olisi noin suosittu? Usko puoluegallupienkin tekijöihin horjuu.

Miten oppositio on menestynyt? Sosialidemokraatit ja vihreät ovat saaneet kyselyissä varsin korkeita kannatuslukemia. Mikä on niiden kyky hallita, on kokonaan toinen juttu. Vasemmistoliiton politiikka on niin kaukana suomalaisten arjen kysymyksistä, ettei sen vastuulliseen hallituspolitiikkaan monikaan uskone. Jäljet pelottavat. Niin kuin koko sateenkaarihallituksen aika.

Juha Sipilän (kesk) hallitus on nyt ylittänyt puolivälitaipaleen. Hallitus rummuttaa ansioitaan talouden parantamisessa. Siihen sillä kyllä oma osuutensa aikaansaatujen säästöjen vuoksi, mutta talouden parannattua Suomessa taitaa käydä kuten ennenkin: päivän hiemankin paistaessa aletaan taas elää kuin possut pellossa.

Huolestuttavin asia suomalaisessa hallitus- ja oppositiopolitiikassa onkin taloudellisten realiteettien unohtaminen. Talouden ja koko yhteiskuntamme kipukysymys on väärä asenne maahanmuuttopolitiikkaan. Turvapaikanhakijain kielteisten päätösten vesitys on niin hurjassa vauhdissa, että maahanmuuttoviraston tekemien ratkaisujen hylkääminen hallinto-oikeuksissa murentaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon.

Rahaa palaa maahanmuuttajiin vuositasolla ainakin miljardi. Tämän kululisän vuoksi veronmaksajilta riivityt säästöt valuvat tyystin hukkaan. Oma kansa pihistää, mutta muukalaiset saavat törsätä laskuumme mielin määrin.

Hyvin vakava asia on sananvapauden heikkeneminen Suomessa. Kansalaisilta on kielletty kaikkinainen maahanmuuton asiallinenkin arvostelu. Ihmisiä leimataan mielipiteidensä vuoksi. Kun sanomalehdet ovat vuosia harjoittaneet vankkaa itsesensuuria maahanmuuttoon nähden ja kun kritiikkiä harjoittavat ihmiset joutuvat sosiaalisessa mediassa jopa vainon kohteeksi, ei maatamme enää voi pitää mielipideilmastoltaan terveenä valtakuntana. Kuten Neuvostoliiton pahimman vaikutusvallan aikana 1970- ja 1980-luvuilla oli kokoomus ulkopoliittisesti syrjitty, on kokoomuksen johdolla julistettu hallituskelvottomasti koko perussuomalaisen puolueen laillinen kannattajakunta. PS-puolueen murtamisessa mentiin jopa niin pitkälle, että hallituspuolueet keskusta ja kokoomus hajottivat PS-puolueen ja ottivat kyseenalaisella tavalla ”loikkariottopojat” hallitukseen. Terveeseen demokratiaan tällainen ei kuulu.

Vakavin epäkohtamme on Suomen poliittisen eliitin korruptoituminen. Eduskunnasta pudonneille kansanedustajille maksettavat ylimääräiset ”palkkarahat” nostavat heidät muiden suomalaisten työttömien yläpuolelle. Palkkiovirkojen jakoa ei ole saatu vähenemään, vaan pikemminkin seteliselkärankaisuus on lisääntynyt. EU:n rumat käytänteet ovat tulleet hallitsevan eliitin vallitsevaksi tavaksi. Ylätasolta ne leviävät yhteiskunnan alempiin kerroksiin. Oma etu on päällimmäisenä, kansan ja valtion edulla ei niin väliä.

Euroopan unioni on hajoamassa. Hajoamisvauhti kiihtyy. Entiset idän pakkokommunistiset valtiot eivät halua ottaa muukalaisia maihinsa – heillä on viidennestä kolonnasta kylliksi huonoja kokemuksia. Suomi elää EU:n ”ytimessä” uskaltamatta panna missään asiassa suurvalloille hanttiin. Itäinen ja pohjoinen osa maasta tyhjenee hirmuista vauhtia. Muukalaiset valtaavat suurten kaupunkien ydinalueita. Helppo elämä johtaa ylimielisyyteen ja peruskansan väheksymiseen ja hyljeksimiseen. Julkinen ja yksityinen velka kasvaa. Ihmisiä ei kasvaveta säästäväisyyteen ja oman elämänsä hallintaan. Syntyvyys laskee. Tämä kansa on joron jäljillä.

Sosialismilla ja kommunismilla ei maata rakenneta. Vaurautta tuo vain ihmisten ahkera työ, siis porvarillinen yhteiskunta. Maata on työllä rakennettava. Hallituksen ja maan yleisen politiikan hengen on oltava sellainen, että työtä luodaan ihmisten tehdä. Tämä tavoite on kauan ollut maassamme hukassa. ”Köyhän asia” ja ”kansan asia” on unohdettu. Kepun ja kokoomuksen ohjelmista on vain lahot kulissit jäljellä.

Perussuomalaisen puolueen ohjelma on ollut selkeästi kansallinen. Sipilän hallituksen aikana PS:n hallitustavoitteet – kuten maahanmuuton torjunta – on kärsinyt vakavan haaksirikon. Jussi Halla-ahon johtamana puolue olisi kääntänyt hallituksen suunnan, mutta sitä eivät kokoomus ja keskusta sallineet.

Nyt on tärkeää, että PS ei sorru joutavaan tappeluun ”loikkarien” kanssa. Jos tämä tapahtuu, viimeinenkin turva Suomen kansallisten tavoitteiden hoitamiseksi horjuu. Jos näin käy, maa tarvitsee uuden tervehenkisen porvarillisen puolueen kääntämään Suomen suunnan kohti täysivaltaista itsenäistä kansallisvaltiota kohden.

]]>
84 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240683-tarvitseeko-suomi-uuden-porvaripuolueen#comments hallitus Maahanmuutto Oppositio Sananvapaus Turvapaikanhakijat Sun, 30 Jul 2017 14:42:43 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240683-tarvitseeko-suomi-uuden-porvaripuolueen