Yhteistyö http://jotukarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134833/all Wed, 06 Dec 2017 16:20:33 +0200 fi Itsenäisyyspäivän mietteitä http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247216-itsenaisyyspaivan-mietteita <p>Minulla oli eilen kunnia olla juhlapuhujana itsenäisyysjuhassa Jyväskylässä. Ilta oli ohjelman ja tarjoilun osalta loistelias, puhumattakaan seurueesta, joka oli kokoontunut yhteen juhlistamaan maamme satavuotiasta taivalta itsenäisenä kansakuntana.&nbsp;</p><p>Loistelias ei kuitenkaan ole sana, jolla voisi kuvata tapahtumia sata vuotta sitten. Pikemmin koruttomuus hallitsi joulukuun 6. päivää vuonna 1917. Tuo päivä ei saanut massiivisia kansajoukkoja kaduille juhlimaan maailmaan syntynyttä kansakuntaa.</p><p>Itsenäisyysjulistus oli vain Svinhufvudin senaatin ilmitusasia tuolloiselle eduskunnalle, joka joutui vielä äänestämään asiasta. Äänin 100-88 kaatui sosialidemokraattien tekemän vastaesitys. Itsenäisyysjulistus ei ollut retorisesti ylevä tai lennokas, enemmän vain hallinnollinen julistus. Kuka meistä edes muista mitä maamme itsenäisyysjulistuksessa sanotaan tai millä sanoilla se alkaa?</p><p>Tällaista toimintapaa, rauhallisuutta ja koruttomuutta, voidaan kuitenkin pitää suomalaiskansallisena toimintatapana. Mitä sitä nyt turhaan ääntä pitämään ja huutelemaan.</p><p>Edes Heimolan taloa, jossa itsenäisyys aikanaan julistettiin, ei katsottu säilyttämisen arvoiseksi vaan 1970-luvun alussa rakennus purettiin kokonaisuudessaan Helsingin ydinkeskustasta.&nbsp;</p><p>Koruttomuudesta huolimatta tuosta joulukuun 6. päivästä 1917 alkoi tarina, jota voidaan kutsua ihmeiden tarinaksi.</p><p>*****</p><p>Suomen ihmettä pohjusti kuuluminen Venäjän laajaan imperiumiin. Venäläisten valtakausi antoi meille yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan hallintojärjestelmän, oman valuutan ja postilaitoksen, tulli- ja rajalaitoksen sekä jopa oman olympiajoukkueen. Ainoastaan ulko- ja puolustuspolitiikka oli yhteistä keisarikunnan kanssa.</p><p>Näistä lähtökohdista käsin Suomen oli mutkatonta ryhtyä rakentamaan itsenäistä tasavaltaa. Kehitys kuitenkin vaati verisen sisällissodan sekä 1920- ja 30-lukujen poliittisen kuohunnan. Yhtenäisyyttä kuitenkin löytyi ja parlamentaarinen kansanvalta näytti kestävyytensä. Kuvaavaa on, että sisällissodasta ei ollut kulunut edes kymmentä vuotta kun maassa oli demokraattisten vaalien seurauksena valittu sosialidemokraattien vähemmistöhallitus. Valkoista Suomea johti punainen pääministeri.</p><p>Loppu onkin sitten historiaa. Suomesta on rakennettu sukupolvien aikana tasa-arvoinen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Lähes kaikilla mittareilla Suomi on maailman parhaimpien kansakuntien joukossa. Tämä maa on yksi maailman parhaimmista paikoista syntyä, elää, asua, opiskella, työskennellä ja jopa kuolla. Listaa Suomen saavutuksista voisi jatkaa loputtomiin.</p><p>Tämä kehitys on edellyttänyt yhteistyötä ja vastuuta. Nämä periaatteet ovat tuoneet suomalaiset hyvin erilaisista taustoista yhteen rakentamaan yhteistä hyvää. Meillä kaikilla on vastuu itsestämme, läheisistämme ja koko yhteiskunnasta. Yhteiskunta Yhteiskuntamme vahvuus on yksilöiden summassa, siinä miten pidämme toisistamme huolta. Yksin ei meistä kukaan pysty kaikkeen mutta yhdessä ei menestyksellämme ole rajoja.&nbsp;</p><p>Tästä meidän kaikkien yhteisestä vastuusta toisiamme kohtaan puhui aikanaan tänä vuonna edesmennyt presidentti Mauno Koivisto todetessaan &quot; työtä on tehtävä, leipää hankittava. Lämpöä ja valoa saatava ja lapset kasvatettava. Sairaista ja lapsista pidettävä huolta.&quot;</p><p>Mikäli yhteiskunta ei pysty pelastamaan suurta joukkoa köyhiä, se ei voi suojella harvalukuista joukkoa rikkaita. Mitä enemmän kansalaiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä yhtenäisempi kansakunta on, sitä vakaampi yhteiskuntamme tulee olemaan.</p><p>*****</p><p>Mutta se historiasta. On syytä katsoa myös tulevaisuuteen.</p><p>Itsenäisyyspäivänä keskitytään yleensä siihen mikä on hyvin ja sivuutetaan kaikki muu. Kuitenkin näin satavuotisjuhlan aikana on syytä pohtia millainen tulevaisuutemme kansakuntana tulee olemaan.&nbsp;</p><p>Loistelias menneisyys ei automaattisesti takaa loistavaa tulevaisuutta. Menneisyyden saavutukset eivät säily itsestään, eivätkä ne rakenna kestävää tulevaisuutta. Meillä on ensimmäistä kertaa kasvamassa sukupolvi, jonka taloudellinen ja sosiaalinen asema tulee olemaan heikompi kuin edeltävällä sukupolvella. Siis tulemaan olemaan jos asialle ei tehdä mitään.</p><p>Kehityksen suunnan kääntäminen pois epätasa-arvoisesta Suomesta vaatii perusteellista uudistamista niin koulutuksen, sosiaaliturvan sekä talous-, työllisyys- ja veropolitiikan saralla. Meidän täytyy vaatia poliittisilta päättäjiltä enemmän. Enemmän vastuunottoa kaikista kansalaisista ja koko kansakunnasta. Enemmän rohkeutta tehdä vaikeitakin ratkaisuja.</p><p>Tänään on jälleen tasavaltamme syntymäpäivä. Nyt olemme kansakuntana taitekohdassa, sata vuotta takana ja seuraavat sata vuotta edessä.&nbsp; Huomenna olemme kansakuntana taitekohdassa. Se millaiseksi itsenäisyytemme toiset sata vuotta kehittyvät on meidän kaikkien päätettävissä.</p><p>Toivottavasti se on monikulttuurinen maa, jossa jokainen kansalainen kokee yhteenkuuluvuutta. Se on maa, jonka asukkaat kokevat sen kodikseen, olivat he sitten täällä syntyneitä tai muualta tulleita.</p><p>Se on maa monine kansalaisineen ja monine mielipiteineen. Toivottavasti näiden mielipiteiden ja tekojen tavoite on kuitenkin yhteinen. Nimittäin yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanius suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden.</p><p>Suomen tarina on ihmeiden tarina. Mutta kuten runoilija Tommy Taberman on sanonut &quot;Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä.&quot;</p><p>Näillä mietteillä hyvää itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minulla oli eilen kunnia olla juhlapuhujana itsenäisyysjuhassa Jyväskylässä. Ilta oli ohjelman ja tarjoilun osalta loistelias, puhumattakaan seurueesta, joka oli kokoontunut yhteen juhlistamaan maamme satavuotiasta taivalta itsenäisenä kansakuntana. 

Loistelias ei kuitenkaan ole sana, jolla voisi kuvata tapahtumia sata vuotta sitten. Pikemmin koruttomuus hallitsi joulukuun 6. päivää vuonna 1917. Tuo päivä ei saanut massiivisia kansajoukkoja kaduille juhlimaan maailmaan syntynyttä kansakuntaa.

Itsenäisyysjulistus oli vain Svinhufvudin senaatin ilmitusasia tuolloiselle eduskunnalle, joka joutui vielä äänestämään asiasta. Äänin 100-88 kaatui sosialidemokraattien tekemän vastaesitys. Itsenäisyysjulistus ei ollut retorisesti ylevä tai lennokas, enemmän vain hallinnollinen julistus. Kuka meistä edes muista mitä maamme itsenäisyysjulistuksessa sanotaan tai millä sanoilla se alkaa?

Tällaista toimintapaa, rauhallisuutta ja koruttomuutta, voidaan kuitenkin pitää suomalaiskansallisena toimintatapana. Mitä sitä nyt turhaan ääntä pitämään ja huutelemaan.

Edes Heimolan taloa, jossa itsenäisyys aikanaan julistettiin, ei katsottu säilyttämisen arvoiseksi vaan 1970-luvun alussa rakennus purettiin kokonaisuudessaan Helsingin ydinkeskustasta. 

Koruttomuudesta huolimatta tuosta joulukuun 6. päivästä 1917 alkoi tarina, jota voidaan kutsua ihmeiden tarinaksi.

*****

Suomen ihmettä pohjusti kuuluminen Venäjän laajaan imperiumiin. Venäläisten valtakausi antoi meille yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan hallintojärjestelmän, oman valuutan ja postilaitoksen, tulli- ja rajalaitoksen sekä jopa oman olympiajoukkueen. Ainoastaan ulko- ja puolustuspolitiikka oli yhteistä keisarikunnan kanssa.

Näistä lähtökohdista käsin Suomen oli mutkatonta ryhtyä rakentamaan itsenäistä tasavaltaa. Kehitys kuitenkin vaati verisen sisällissodan sekä 1920- ja 30-lukujen poliittisen kuohunnan. Yhtenäisyyttä kuitenkin löytyi ja parlamentaarinen kansanvalta näytti kestävyytensä. Kuvaavaa on, että sisällissodasta ei ollut kulunut edes kymmentä vuotta kun maassa oli demokraattisten vaalien seurauksena valittu sosialidemokraattien vähemmistöhallitus. Valkoista Suomea johti punainen pääministeri.

Loppu onkin sitten historiaa. Suomesta on rakennettu sukupolvien aikana tasa-arvoinen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Lähes kaikilla mittareilla Suomi on maailman parhaimpien kansakuntien joukossa. Tämä maa on yksi maailman parhaimmista paikoista syntyä, elää, asua, opiskella, työskennellä ja jopa kuolla. Listaa Suomen saavutuksista voisi jatkaa loputtomiin.

Tämä kehitys on edellyttänyt yhteistyötä ja vastuuta. Nämä periaatteet ovat tuoneet suomalaiset hyvin erilaisista taustoista yhteen rakentamaan yhteistä hyvää. Meillä kaikilla on vastuu itsestämme, läheisistämme ja koko yhteiskunnasta. Yhteiskunta Yhteiskuntamme vahvuus on yksilöiden summassa, siinä miten pidämme toisistamme huolta. Yksin ei meistä kukaan pysty kaikkeen mutta yhdessä ei menestyksellämme ole rajoja. 

Tästä meidän kaikkien yhteisestä vastuusta toisiamme kohtaan puhui aikanaan tänä vuonna edesmennyt presidentti Mauno Koivisto todetessaan " työtä on tehtävä, leipää hankittava. Lämpöä ja valoa saatava ja lapset kasvatettava. Sairaista ja lapsista pidettävä huolta."

Mikäli yhteiskunta ei pysty pelastamaan suurta joukkoa köyhiä, se ei voi suojella harvalukuista joukkoa rikkaita. Mitä enemmän kansalaiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä yhtenäisempi kansakunta on, sitä vakaampi yhteiskuntamme tulee olemaan.

*****

Mutta se historiasta. On syytä katsoa myös tulevaisuuteen.

Itsenäisyyspäivänä keskitytään yleensä siihen mikä on hyvin ja sivuutetaan kaikki muu. Kuitenkin näin satavuotisjuhlan aikana on syytä pohtia millainen tulevaisuutemme kansakuntana tulee olemaan. 

Loistelias menneisyys ei automaattisesti takaa loistavaa tulevaisuutta. Menneisyyden saavutukset eivät säily itsestään, eivätkä ne rakenna kestävää tulevaisuutta. Meillä on ensimmäistä kertaa kasvamassa sukupolvi, jonka taloudellinen ja sosiaalinen asema tulee olemaan heikompi kuin edeltävällä sukupolvella. Siis tulemaan olemaan jos asialle ei tehdä mitään.

Kehityksen suunnan kääntäminen pois epätasa-arvoisesta Suomesta vaatii perusteellista uudistamista niin koulutuksen, sosiaaliturvan sekä talous-, työllisyys- ja veropolitiikan saralla. Meidän täytyy vaatia poliittisilta päättäjiltä enemmän. Enemmän vastuunottoa kaikista kansalaisista ja koko kansakunnasta. Enemmän rohkeutta tehdä vaikeitakin ratkaisuja.

Tänään on jälleen tasavaltamme syntymäpäivä. Nyt olemme kansakuntana taitekohdassa, sata vuotta takana ja seuraavat sata vuotta edessä.  Huomenna olemme kansakuntana taitekohdassa. Se millaiseksi itsenäisyytemme toiset sata vuotta kehittyvät on meidän kaikkien päätettävissä.

Toivottavasti se on monikulttuurinen maa, jossa jokainen kansalainen kokee yhteenkuuluvuutta. Se on maa, jonka asukkaat kokevat sen kodikseen, olivat he sitten täällä syntyneitä tai muualta tulleita.

Se on maa monine kansalaisineen ja monine mielipiteineen. Toivottavasti näiden mielipiteiden ja tekojen tavoite on kuitenkin yhteinen. Nimittäin yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanius suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden.

Suomen tarina on ihmeiden tarina. Mutta kuten runoilija Tommy Taberman on sanonut "Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä."

Näillä mietteillä hyvää itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle.

]]>
0 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247216-itsenaisyyspaivan-mietteita#comments Kotimaa Itsenäisyyspäivä Suomi 100 Yhdessä Yhteistyö Yhtenäisyys Wed, 06 Dec 2017 14:20:33 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247216-itsenaisyyspaivan-mietteita
Maistuisiko tujaus demokratiaa kylmään maailmaanne? http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246097-maistuisiko-tujaus-demokratiaa-kylmaan-maailmaanne <p>Mietinpä tässä yön tunteina, että tavallaanhan fyysikko ja valtuutettu vastaavat tahoillaan kaavoituksesta, niin miksi toisessa on järkeä ja se on osa tiedeyhteisöä ja toinen firaabelihomma, yleensä jo melko hyvissä asemissa jo valmiiksi oleville?</p><p>En ole teknokraatti, pohdin vain etteikö nykyisen kokoiset liitoskuntien laakeat hallinnot välttämättömine päättäjän henkilökohtaisine käynteineen (tai esiintymisineen, miten sen nyt sitten näyttäisi itsekukin ottavan) ole jo sote-hommelien kuin maailmanlopun pyörteenä kiikkuvan tilan johdosta aikalailla kokopäivätyötä?&nbsp;</p><p>Kansasta tietty kertoo paljon ettei se&nbsp; vaadi edes valitsemilleen päättäjille parhaita olosuhteita, sillä oikeutuksella, että voisi odottaakin, jopa aitoa painostusta aiheuttaen vaatia muutoksia kun niiden tarve näyttää ilmeiseltä. Kansa on suoraan sanottuna aivan umpisurkea pomo, ei sietäisi itseään jos joutuisi...ai niin, mutta sehän joutuu.&nbsp;</p><p>Siksi seuraavalla kappaleella onkin jo toivottavasti jonkinlainen pohdinnallinen vaikutus:</p><p>Hallinnolla on hintansa ja hyvällä hallinnolla sitä voitaneen sietääkin, mutta palkkojen/palkkioiden suuruus tai pienuus, kaikenlaisen nippelin näprääminen (toki ihan oikeiden väärinkäytösten tutkimisten ohella) ja muu keskinäinen riitely syö tehon miltä tahansa järjestelmältä. Mikäli valtaa halutaan lähemmäksi, se pitää voida siihen lähelle äänestää ja olla myös ihan todellista valtaakin. Tuo viimeinen ei ole missään maassa kovin helppoa, sillä valta tekee ahneeksi, sehän mahdollistaa myös mielivaltaa ja sillä voi myös lahjoa tulkitsijoita, kuinka mielivaltaiseksi se vallankäyttö sitten lopulta halutaan uskoa (tosin tähän tarvitaan valtaa jo aika valtavasti, mutta vähintään yksi tällainen tapaus noussee mieleen jokaisella).&nbsp;</p><p>Sen sijaan että vaatisi lähelleen päätöksentekijöitä, joille mielensä purkamisen sijaan kertoa mikä tarvitsee korjausta, suomalainen (politiikan lyhytmuistissa vielä myös perussuomalainen) kiroaa kaverinsa kanssa &quot;herroja mersuissaan&quot; ja sitten riemuitsee vaalivalvojaisissa kun sai äänestettyä mersuun enempi oman näköisensä tyypin, johon vuorostaan pettyä ja kiroilla kuinka taas tuli heti siitäkin herra, kun mersun ovi vähän narahti.</p><p>Opposition huutelu on muuten sikäli kautta aikojen ollut lopulta aika onttoa, sillä voi muistaa kyllä jokaisen puolueen olleen hallituksessa, joten sen muodostamiseen liittyvien &quot;maan tapojen&quot; johdosta, häviäjän ei tarvitsisi mustamaalata huilivuorollaan ketään, sillä seuraavalla kierroksella hän voi olla taas voittajien joukossa!&nbsp;</p><p><br />...siis, tosin <em>vain</em>&nbsp;mikäli jostain<em> todella keskeisestä</em> satutaankin olemaan samaa mieltä ja näin aina lopulta sattuukin käymään.&nbsp;</p><p>Tätähän tapahtuu ja tarvittaessa joka vaaleissa: enemmistö muodostuu niiden tuloksesta riippumatta. Missä määrin tässä sitten jotain suurta kenenkään &quot;vaalivoitolla&quot; toteutuu, kun ei kukaan ole saanut pelkällä omalla voimallaan mitään läpi? Mietitään nyt sellainen vähän mielivaltainenkin &quot;nykyajan&quot; raja koskemaan vaikka vuotta -95, niin ainakaan tähän asti sellaista supervoittoa ei ole suotu kenellekään ja &quot;historiallisena&quot; pidetty jytkykin tuotti valtavan pettymyksen monelle jo alkumetreillään.&nbsp;</p><p>Työtä halutaan jakaa ja vasemmistoliitto ehdotti joskus kuuden tunnin työpäiviäkin yleisiksi, juuri samassa hengessä. Ihmettelen miksei niitä, niin monesti päällimmäisenä mieleen tulevia, huonosti hoidettuja asioita sitten haluta hoitaa uudella portaalla jolla enemmän valtaa päättää juuri niistä asioista, joita varsin ymmärrettävästi kaukaa päätettävinä vastustetaan?&nbsp;</p><p>Nukkuvien äänestäjien tarpeiden arvailu on vaikeaa, mutta yhteiskunnalla on velvoite tavoittaa tällaisessa kysymyksessä. Siis, kysehän on selvittää miksi he eivät koe äänestämistä tarpeelliseksi, nyt tai ylipäätään ja se siitä. Kampanjat yleisen äänestämisen edistämisen nimissä ovat vaan jotenkin valjuja.</p><p>Ajan henki on alkanut muotoutua sellaiseksi, että jos useammalla puolueella olisi hyvä ohjelma ennen vaaleja, se voisi olla juurikin se mitä kaivataan.</p><p>Onkin ironista, muttei ilmeisestikään äänestäjän älykkyyttä aliarvioivaa, että mitkä tahansa puolueet voivat lopulta olla samassa hallituksessa, enempi vähempi &quot;herttaisen yksimielisesti&quot; ja ovat uusinta tulokasta Sinisiä myöten siellä kaikki kiertäneet vähintään kerran. Silti ketkään heistä ennen vaaleja eivät ääneen edes harkitse yhteistyötä, vaan kaikilla on omat juttunsa, joista sitten ollaankin yhtä mieltä (kuin presidenttiehdokkaat konsanaan).&nbsp;&nbsp;</p><p>Viimeisin vaalienalustunnelmahan oli saavinaan piristystä, kun hallituksen oma esitys kaatui, edustajien livetessä äänestämään aiemmin kannattamaansa vastaan lähinnä kostoksi. Ai niin ja tulihan siitä toki isot otsikot, vaalitaistelukin alkoi kivan näyttävästi siinä samalla.</p><p>Ainoa kuuluisan Kataisen Sixpackin puolueista joka säilytti asemansa on kokoomus, että eihän siitä pitää tarvitse, mutta ilmeisesti riittävän monesta rehellisin tarjolla olevista kuitenkin. Tikun nokassa jo kohta tusinan vuotta, mutta jonkunhan se on hyvä kokea välillä sekin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mietinpä tässä yön tunteina, että tavallaanhan fyysikko ja valtuutettu vastaavat tahoillaan kaavoituksesta, niin miksi toisessa on järkeä ja se on osa tiedeyhteisöä ja toinen firaabelihomma, yleensä jo melko hyvissä asemissa jo valmiiksi oleville?

En ole teknokraatti, pohdin vain etteikö nykyisen kokoiset liitoskuntien laakeat hallinnot välttämättömine päättäjän henkilökohtaisine käynteineen (tai esiintymisineen, miten sen nyt sitten näyttäisi itsekukin ottavan) ole jo sote-hommelien kuin maailmanlopun pyörteenä kiikkuvan tilan johdosta aikalailla kokopäivätyötä? 

Kansasta tietty kertoo paljon ettei se  vaadi edes valitsemilleen päättäjille parhaita olosuhteita, sillä oikeutuksella, että voisi odottaakin, jopa aitoa painostusta aiheuttaen vaatia muutoksia kun niiden tarve näyttää ilmeiseltä. Kansa on suoraan sanottuna aivan umpisurkea pomo, ei sietäisi itseään jos joutuisi...ai niin, mutta sehän joutuu. 

Siksi seuraavalla kappaleella onkin jo toivottavasti jonkinlainen pohdinnallinen vaikutus:

Hallinnolla on hintansa ja hyvällä hallinnolla sitä voitaneen sietääkin, mutta palkkojen/palkkioiden suuruus tai pienuus, kaikenlaisen nippelin näprääminen (toki ihan oikeiden väärinkäytösten tutkimisten ohella) ja muu keskinäinen riitely syö tehon miltä tahansa järjestelmältä. Mikäli valtaa halutaan lähemmäksi, se pitää voida siihen lähelle äänestää ja olla myös ihan todellista valtaakin. Tuo viimeinen ei ole missään maassa kovin helppoa, sillä valta tekee ahneeksi, sehän mahdollistaa myös mielivaltaa ja sillä voi myös lahjoa tulkitsijoita, kuinka mielivaltaiseksi se vallankäyttö sitten lopulta halutaan uskoa (tosin tähän tarvitaan valtaa jo aika valtavasti, mutta vähintään yksi tällainen tapaus noussee mieleen jokaisella). 

Sen sijaan että vaatisi lähelleen päätöksentekijöitä, joille mielensä purkamisen sijaan kertoa mikä tarvitsee korjausta, suomalainen (politiikan lyhytmuistissa vielä myös perussuomalainen) kiroaa kaverinsa kanssa "herroja mersuissaan" ja sitten riemuitsee vaalivalvojaisissa kun sai äänestettyä mersuun enempi oman näköisensä tyypin, johon vuorostaan pettyä ja kiroilla kuinka taas tuli heti siitäkin herra, kun mersun ovi vähän narahti.

Opposition huutelu on muuten sikäli kautta aikojen ollut lopulta aika onttoa, sillä voi muistaa kyllä jokaisen puolueen olleen hallituksessa, joten sen muodostamiseen liittyvien "maan tapojen" johdosta, häviäjän ei tarvitsisi mustamaalata huilivuorollaan ketään, sillä seuraavalla kierroksella hän voi olla taas voittajien joukossa! 


...siis, tosin vain mikäli jostain todella keskeisestä satutaankin olemaan samaa mieltä ja näin aina lopulta sattuukin käymään. 

Tätähän tapahtuu ja tarvittaessa joka vaaleissa: enemmistö muodostuu niiden tuloksesta riippumatta. Missä määrin tässä sitten jotain suurta kenenkään "vaalivoitolla" toteutuu, kun ei kukaan ole saanut pelkällä omalla voimallaan mitään läpi? Mietitään nyt sellainen vähän mielivaltainenkin "nykyajan" raja koskemaan vaikka vuotta -95, niin ainakaan tähän asti sellaista supervoittoa ei ole suotu kenellekään ja "historiallisena" pidetty jytkykin tuotti valtavan pettymyksen monelle jo alkumetreillään. 

Työtä halutaan jakaa ja vasemmistoliitto ehdotti joskus kuuden tunnin työpäiviäkin yleisiksi, juuri samassa hengessä. Ihmettelen miksei niitä, niin monesti päällimmäisenä mieleen tulevia, huonosti hoidettuja asioita sitten haluta hoitaa uudella portaalla jolla enemmän valtaa päättää juuri niistä asioista, joita varsin ymmärrettävästi kaukaa päätettävinä vastustetaan? 

Nukkuvien äänestäjien tarpeiden arvailu on vaikeaa, mutta yhteiskunnalla on velvoite tavoittaa tällaisessa kysymyksessä. Siis, kysehän on selvittää miksi he eivät koe äänestämistä tarpeelliseksi, nyt tai ylipäätään ja se siitä. Kampanjat yleisen äänestämisen edistämisen nimissä ovat vaan jotenkin valjuja.

Ajan henki on alkanut muotoutua sellaiseksi, että jos useammalla puolueella olisi hyvä ohjelma ennen vaaleja, se voisi olla juurikin se mitä kaivataan.

Onkin ironista, muttei ilmeisestikään äänestäjän älykkyyttä aliarvioivaa, että mitkä tahansa puolueet voivat lopulta olla samassa hallituksessa, enempi vähempi "herttaisen yksimielisesti" ja ovat uusinta tulokasta Sinisiä myöten siellä kaikki kiertäneet vähintään kerran. Silti ketkään heistä ennen vaaleja eivät ääneen edes harkitse yhteistyötä, vaan kaikilla on omat juttunsa, joista sitten ollaankin yhtä mieltä (kuin presidenttiehdokkaat konsanaan).  

Viimeisin vaalienalustunnelmahan oli saavinaan piristystä, kun hallituksen oma esitys kaatui, edustajien livetessä äänestämään aiemmin kannattamaansa vastaan lähinnä kostoksi. Ai niin ja tulihan siitä toki isot otsikot, vaalitaistelukin alkoi kivan näyttävästi siinä samalla.

Ainoa kuuluisan Kataisen Sixpackin puolueista joka säilytti asemansa on kokoomus, että eihän siitä pitää tarvitse, mutta ilmeisesti riittävän monesta rehellisin tarjolla olevista kuitenkin. Tikun nokassa jo kohta tusinan vuotta, mutta jonkunhan se on hyvä kokea välillä sekin. 

 

 

]]>
0 http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246097-maistuisiko-tujaus-demokratiaa-kylmaan-maailmaanne#comments hallitus suomalaisuus Vaalit Vallanjako Yhteistyö Tue, 14 Nov 2017 23:22:03 +0000 Ilkka Partanen http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246097-maistuisiko-tujaus-demokratiaa-kylmaan-maailmaanne
Yhteisöllisyyden suuri innostus http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244133-yhteisollisyyden-suuri-ilo Meillä lännessä on herättävä politiikassa innostavaan yhteistyöhön yli keinotekoisten rajojen.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2 http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244133-yhteisollisyyden-suuri-ilo#comments Asevelihenki Yhteisöllisyys Yhteistyö Sun, 08 Oct 2017 20:00:51 +0000 Juha Hämäläinen http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244133-yhteisollisyyden-suuri-ilo Turvapaikanhakijat euroopasta palautettava välttömästi lähtömaihinsa http://jpiri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243161-turvapaikanhakijat-euroopasta-palautettava-valttomasti-lahtomaihinsa <p>Pakolaiskriisin aikaan eurooppaan putkahti noin 2 miljoonaa ihmistä. Koska rajoja eikä kriisiä hoidettu kunnolla on meillä meneillään nyt melkoisia ongelmia. Valtion päämiehet keskittyvät lähinnä kinastelemaan kuka on kaikkein liberaalein ja hyväsydämmisin koska rasistin tai natsin leima olisi vallan ikävä jos sattuisi sanomaan miltä tilanne oikeasti näyttää tai mitä oikeasti pitäisi tehdä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitäpäs jos nyt tehtäisiin niin että yhteistyöllä euroopan unionin, yhdysvaltojen ja venäjän kanssa perustettaisiin aluksi syyriaan, afganistaniin ja irakiin demilirarisoituja vyöhykkeitä. Turvapaikkahakemukset hylätään ja jo myönnetyt hakemuset peruutetaan. Kerättäisiin kaikki edellä mainituista maista tulleet pakolaiset ja palautettaisiin heidät ko maihin näille vyöhykkeille.<br /><br />EU, Usa ja Venäjä yhteistuumin ko maiden kanssa rahoittavat vyöhykkeiden jälleenrakennushankkeet. Mukaan tietenkin tulee pitkä lista muutakin apua ja koulutusta.<br /><br />Mitä tällä ajan sitten takaa. Tarkoitukseni olisi auttaa ihmiset palaamaan omiin maihinsa rakentamaan toimivaa yhteiskuntaa yhdessä. Tälläainen järjestelmä olisi varmasti huomattavasti halvempi, tehokkaampi ja kaikinpuolin parempi kun että lapamme rahaa maahanmuuttoon ja katsomme vierestä maahanmuuton tuomia ongelmia sekä samalla leikkaamme omalta yhteiskunnalta hyvinvoinnista. Nämä maat eivät tule ikinä paremmaksi jos ihmiset eivät ala yksissä tuumin rakentamaan niitä, eikä tämä ole mikään ratkaisu että otamme heidät tänne vaatimaan kaikkea.<br /><br />Työllisyys tällaisilla alueilla olisi vuosia erittäin korkealla tasolla ja vastaavasti rikollisuus erittäin matalaa. Koulutustaso kasvaisi kohisten ja maan sekä alueiden hyvinvoiti kasvaisi.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pakolaiskriisin aikaan eurooppaan putkahti noin 2 miljoonaa ihmistä. Koska rajoja eikä kriisiä hoidettu kunnolla on meillä meneillään nyt melkoisia ongelmia. Valtion päämiehet keskittyvät lähinnä kinastelemaan kuka on kaikkein liberaalein ja hyväsydämmisin koska rasistin tai natsin leima olisi vallan ikävä jos sattuisi sanomaan miltä tilanne oikeasti näyttää tai mitä oikeasti pitäisi tehdä.

 

Mitäpäs jos nyt tehtäisiin niin että yhteistyöllä euroopan unionin, yhdysvaltojen ja venäjän kanssa perustettaisiin aluksi syyriaan, afganistaniin ja irakiin demilirarisoituja vyöhykkeitä. Turvapaikkahakemukset hylätään ja jo myönnetyt hakemuset peruutetaan. Kerättäisiin kaikki edellä mainituista maista tulleet pakolaiset ja palautettaisiin heidät ko maihin näille vyöhykkeille.

EU, Usa ja Venäjä yhteistuumin ko maiden kanssa rahoittavat vyöhykkeiden jälleenrakennushankkeet. Mukaan tietenkin tulee pitkä lista muutakin apua ja koulutusta.

Mitä tällä ajan sitten takaa. Tarkoitukseni olisi auttaa ihmiset palaamaan omiin maihinsa rakentamaan toimivaa yhteiskuntaa yhdessä. Tälläainen järjestelmä olisi varmasti huomattavasti halvempi, tehokkaampi ja kaikinpuolin parempi kun että lapamme rahaa maahanmuuttoon ja katsomme vierestä maahanmuuton tuomia ongelmia sekä samalla leikkaamme omalta yhteiskunnalta hyvinvoinnista. Nämä maat eivät tule ikinä paremmaksi jos ihmiset eivät ala yksissä tuumin rakentamaan niitä, eikä tämä ole mikään ratkaisu että otamme heidät tänne vaatimaan kaikkea.

Työllisyys tällaisilla alueilla olisi vuosia erittäin korkealla tasolla ja vastaavasti rikollisuus erittäin matalaa. Koulutustaso kasvaisi kohisten ja maan sekä alueiden hyvinvoiti kasvaisi.

 

]]>
1 http://jpiri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243161-turvapaikanhakijat-euroopasta-palautettava-valttomasti-lahtomaihinsa#comments Pakolaiskriisi Ratkaisumalli Toimiva yhteiskuna Yhteistyö Wed, 20 Sep 2017 15:16:45 +0000 Juhani Piri http://jpiri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243161-turvapaikanhakijat-euroopasta-palautettava-valttomasti-lahtomaihinsa
Afrikan matkalta http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242592-afrikan-matkalta <p>Kirjoitin &nbsp;tämän blogin juuri äsken Frankfurtin lentokentällä.</p><p>Kulunut viikko meni reissatessa. Tarkennetaan sen verran, että olin työmatkalla. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Afrikassa; Mosambikissa ja Sambiassa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Matkan tarkoitus oli kaupallisen yhteistyön edistäminen maiden välillä. Matkalla oli näin ollen mukana parinkymmenen hengen yritysdelegaatio, jotka hakivat yhteistyökumppaneita molemmista maista.&nbsp;</p><p>Mukana olevat yritykset edustivat kaivos-, metsä-, energia- ja paikkatietosektoreita.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tapasin neljä ministeriä. Kaksi Mosambikissa ja kaksi Sambiassa.&nbsp;</p><p>Mosambikissa työministerikollega Vitoria Dias Diogon sekä maankäytöstä, mineraalivaroista ja energiasta vastaavan ministeri Leticia Klemensin.</p><p>Sambiassa tapasin työministerikollega Joyce Nonde Simukokon sekä kauppa- ja teollisuusministeri Margaret Mhango Mwanakatwan.&nbsp;</p><p>Kaikki ministerit olivat, kuten fiksuimmat huomannevat, naisia.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tärkeintä antia ja pääasia oli avata ovia, kontakteja, suomalaisille yrityksille molemmissa maissa. Saamani palautteen perusteella uskon että tässä onnistuttiin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Miksi Afrikka on tärkeä? Monesta syystä.</p><p>Kaupallinen yhteistyö Sambiassa ja Mosambikissa on vielä varsin maltillista. Molemmissa maissa on kuitenkin huikeaa potentiaalia eikä vähiten niiden omistamien luonnonvarojen(mm.mineraalit, metsä) vuoksi. Myös energiasektoria tulee kehittää puhtaan energian suuntaan. Hajautettu energian tuotanto tuntui kiinnostavan kovasti ja nimenomaisesti uusiutuvien raaka-aineiden käyttö. Sitä Afrikassa riittää, mm.auringon muodossa. Maatalouden jätteiden, jätteiden ylipäänsä ja niiden hyödyntäminen vaativat vielä runsaasti työtä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vihreä kasvu on kovassa huudossa molemmissa maissa. Itse asiassa vain kestävällä tavalla luodut yritykset ja työpaikat ovat järkevää tulevaisuutta. Tämä tunnuttiin ymmärtävän varsin hyvin, sillä sitä tuotiin esille isäntien puheissa &nbsp;jokaisessa tilaisuudessa. Suomella on nimenomaisesti kaikilla edellä mainituilla sektoreilla paljon annettavaa. Meillä on osaamista ja tietoa, jota nyt tarjotaan tiivistyvän yhteistyön muodossa molemmille maille.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>On tärkeää, että Mosambik ja Sambia saavat apua, mutta&nbsp;<em>auttaakseen pidemmässä juoksussa itse itseään.</em>&nbsp;Tämä on mielestäni samalla myös kestävää ja fiksua kehityspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>On sekä Suomen että Mosambikin ja Sambian etu se, että kauppaan perustuva yhteistyö kehittyy ja saa lisää vauhtia. Jos tässä onnistutaan, luodaan sillä työpaikkoja sekä Suomeen (esim.lisääntyneen viennin kautta) että yhteistyömaihin uusien yritysten muodossa. Kyse on siis win-win- tilanteesta. Yhteistyön kärki onkin hyvä suunnata yhä enemmän kehitysyhteistyöstä kaupalliseen yhteistyöhön.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kuten tiedetään, Afrikka on väestöllisesti todella nopeasti kasvava maanosa, ei ole lainkaan yhdentekevää se, miten tuo tarvittava kasvu ja kehitys tapahtuu. Uhkana ja jo todellisuutena ovat mm.köyhyys, työttömyys, syrjäytyminen ja kuten valitettavasti tiedämme, radikalisoituminen. &nbsp;Puhumattakaan ilmastonmuutoksesta. Nämä kaikki uhat ja niiden torjuminen vaativat yhteisiä ponnistuksia- ennen kaikkea paikan päällä.&nbsp;</p><p>Jos ihmiset pärjäävät omassa maassaan ja oma maa tarjoaa elämän edellytykset, on se omiaan estämään myös hallitsematonta maahanmuuttoa. Mielestäni tämä on erittäin hyvä peruste auttaa näitä maita kehittymään.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Minulle jäi matkasta varsin hyvä maku. Saamani palaute eri toimijoilta on positiivista. Nyt onkin tärkeätä, että tästä matkasta ja sen kokemuksista seuraa jotain konkreettista. Tilannetta onkin tarpeen seurata ja olla edelleen aktiivinen. Työ ei tekemällä lopu, mutta menee toivottavasti eteenpäin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kiitos kaikille matkalla mukana olleille tahoille. Ja erityisesti matkan järjestelyihin vaikuttaneille hyvin toimineesta aikataulusta ja juoksutuksesta! Suomen suurlähetystöt tekevät arvokasta työtä ja luovat positiivista Suomi-kuvaa maailmalla. Kiitos siis erityisesti molemmille lähetystöille ja suurlähettiläille.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. En nähnyt krokoja. Livingstonessa hotellihuoneeni sijaitsi aivan lammen rannalla ja lammen rannalla varoitettiin kyseisistä &nbsp;vahvan purennan omaavista veijareista. Tarkistinkin makkarin ovien lukituksen ainakin kertaalleen. Hyvin nukutti.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin  tämän blogin juuri äsken Frankfurtin lentokentällä.

Kulunut viikko meni reissatessa. Tarkennetaan sen verran, että olin työmatkalla. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Afrikassa; Mosambikissa ja Sambiassa. 

 

Matkan tarkoitus oli kaupallisen yhteistyön edistäminen maiden välillä. Matkalla oli näin ollen mukana parinkymmenen hengen yritysdelegaatio, jotka hakivat yhteistyökumppaneita molemmista maista. 

Mukana olevat yritykset edustivat kaivos-, metsä-, energia- ja paikkatietosektoreita. 

 

Tapasin neljä ministeriä. Kaksi Mosambikissa ja kaksi Sambiassa. 

Mosambikissa työministerikollega Vitoria Dias Diogon sekä maankäytöstä, mineraalivaroista ja energiasta vastaavan ministeri Leticia Klemensin.

Sambiassa tapasin työministerikollega Joyce Nonde Simukokon sekä kauppa- ja teollisuusministeri Margaret Mhango Mwanakatwan. 

Kaikki ministerit olivat, kuten fiksuimmat huomannevat, naisia. 

 

Tärkeintä antia ja pääasia oli avata ovia, kontakteja, suomalaisille yrityksille molemmissa maissa. Saamani palautteen perusteella uskon että tässä onnistuttiin. 

 

Miksi Afrikka on tärkeä? Monesta syystä.

Kaupallinen yhteistyö Sambiassa ja Mosambikissa on vielä varsin maltillista. Molemmissa maissa on kuitenkin huikeaa potentiaalia eikä vähiten niiden omistamien luonnonvarojen(mm.mineraalit, metsä) vuoksi. Myös energiasektoria tulee kehittää puhtaan energian suuntaan. Hajautettu energian tuotanto tuntui kiinnostavan kovasti ja nimenomaisesti uusiutuvien raaka-aineiden käyttö. Sitä Afrikassa riittää, mm.auringon muodossa. Maatalouden jätteiden, jätteiden ylipäänsä ja niiden hyödyntäminen vaativat vielä runsaasti työtä. 

 

Vihreä kasvu on kovassa huudossa molemmissa maissa. Itse asiassa vain kestävällä tavalla luodut yritykset ja työpaikat ovat järkevää tulevaisuutta. Tämä tunnuttiin ymmärtävän varsin hyvin, sillä sitä tuotiin esille isäntien puheissa  jokaisessa tilaisuudessa. Suomella on nimenomaisesti kaikilla edellä mainituilla sektoreilla paljon annettavaa. Meillä on osaamista ja tietoa, jota nyt tarjotaan tiivistyvän yhteistyön muodossa molemmille maille. 

 

On tärkeää, että Mosambik ja Sambia saavat apua, mutta auttaakseen pidemmässä juoksussa itse itseään. Tämä on mielestäni samalla myös kestävää ja fiksua kehityspolitiikkaa. 

On sekä Suomen että Mosambikin ja Sambian etu se, että kauppaan perustuva yhteistyö kehittyy ja saa lisää vauhtia. Jos tässä onnistutaan, luodaan sillä työpaikkoja sekä Suomeen (esim.lisääntyneen viennin kautta) että yhteistyömaihin uusien yritysten muodossa. Kyse on siis win-win- tilanteesta. Yhteistyön kärki onkin hyvä suunnata yhä enemmän kehitysyhteistyöstä kaupalliseen yhteistyöhön. 

 

Kuten tiedetään, Afrikka on väestöllisesti todella nopeasti kasvava maanosa, ei ole lainkaan yhdentekevää se, miten tuo tarvittava kasvu ja kehitys tapahtuu. Uhkana ja jo todellisuutena ovat mm.köyhyys, työttömyys, syrjäytyminen ja kuten valitettavasti tiedämme, radikalisoituminen.  Puhumattakaan ilmastonmuutoksesta. Nämä kaikki uhat ja niiden torjuminen vaativat yhteisiä ponnistuksia- ennen kaikkea paikan päällä. 

Jos ihmiset pärjäävät omassa maassaan ja oma maa tarjoaa elämän edellytykset, on se omiaan estämään myös hallitsematonta maahanmuuttoa. Mielestäni tämä on erittäin hyvä peruste auttaa näitä maita kehittymään. 

 

Minulle jäi matkasta varsin hyvä maku. Saamani palaute eri toimijoilta on positiivista. Nyt onkin tärkeätä, että tästä matkasta ja sen kokemuksista seuraa jotain konkreettista. Tilannetta onkin tarpeen seurata ja olla edelleen aktiivinen. Työ ei tekemällä lopu, mutta menee toivottavasti eteenpäin.

 

Kiitos kaikille matkalla mukana olleille tahoille. Ja erityisesti matkan järjestelyihin vaikuttaneille hyvin toimineesta aikataulusta ja juoksutuksesta! Suomen suurlähetystöt tekevät arvokasta työtä ja luovat positiivista Suomi-kuvaa maailmalla. Kiitos siis erityisesti molemmille lähetystöille ja suurlähettiläille.

 

PS. En nähnyt krokoja. Livingstonessa hotellihuoneeni sijaitsi aivan lammen rannalla ja lammen rannalla varoitettiin kyseisistä  vahvan purennan omaavista veijareista. Tarkistinkin makkarin ovien lukituksen ainakin kertaalleen. Hyvin nukutti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
35 http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242592-afrikan-matkalta#comments Energia Kaivostoiminta Lähetystöt Metsä Yhteistyö Sat, 09 Sep 2017 09:33:32 +0000 Jari Lindström http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242592-afrikan-matkalta
Eroon terrorismin ruokkimisesta http://ilkkatapani.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242052-eroon-terrorismin-ruokkimisesta <p>Aivan aluksi. Ei ole olemassa mitään perustelua, joka oikeuttaisi viattomiin ihmisiin kohdistuvan puukotusiskun. Se mitä tapahtui Turussa, on ehdottomasti tuomittavaa.</p><p>Poliisi epäilee puukotuksen tapahtuneen terroristisessa tarkoituksessa. Asia toivottavasti selviää tutkinnassa aikaa myöten. Oliko sattumaa vai tarkoituksellista, että puukottaminen kohdistui naisiin ja heitä auttamaan tulleisiin miehiin? Sitä emme vielä tiedä. Emmekä sitä oliko naisten valitsemisella uhreiksi jokin ideologinen syy vai pelkästään puukottajan henkilökohtainen asenne.</p><p>Riippumatta siitä, minkä määritelmän Turun puukotusisku tulee saamaan, on tosiasia, että Eurooppa ja eurooppalaiset ovat joutuneet ääri-islamistisesta ideologiasta perustelunsa ammentavien terrorististen iskujen kohteiksi. Ruotsi, Ranska, Saksa, Britannia, Espanja. Ehkä Suomikin nyt. Analyysissa on tulkittu, että terrori-iskut kohdistuvat meidän elämäntapaamme. Propagandassaan ääri-islamistinen Isis hyökkää voimakkaasti länsimaita vastaan.</p><p>Vastakkainasettelulla ääri-islamismin ja läntisen maailman välillä on pitkä historia. Lännen silmissä äärimmilleen vastakkainasettelu kärjistyi 11.9.2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen muodossa ja lännen reaktioissa siihen. Yhdysvalloissa ja sen liittolaismaissa käynnistettiin nopeat ja voimakkaat aseelliset vastatoimet. George W. Bush julisti terrorisminvastaisen sodan. Vastakkainasettelu on jyrkkää.</p><p>Lähi-Idän erilaiset konfliktit ovat jatkuneet ja vaikeutuneet. Afganistanissa talibanien suojissa piileskelevä Osama bin Laden verkostoineen oli terrorismin vastaisen sodan ensimmäinen pääkohde. Sen nujertamisessa länsiliittoutuma saavutti kohtalaista menestystä. Afganistanin rauhoittaminen ääriaineksilta on vaatinut valtavia satsauksia erityisesti Yhdysvalloilta. Kun alueelta on lähdetty vetäytymään, on käynyt selväksi, että maan ajautuminen takaisin terrorististen joukkioiden haltuun on todellinen riski. Yhdysvallat onkin aikeissa lisätä sotilaittensa määrää alueella. On avoin kysymys, tuleeko myös Suomi lisäämään satsauksiaan kriisin hallinnassa. Terrorismin torjunta maksaa valtavasti.</p><p>Taannoinen Irakin vastainen länsiliittouma pelasti Kuwaitin ja eliminoi Saddam Husseinin. Sodasta tuli Yhdysvaltojen kannalta rahallisesti ja poliittisesti kallis. Satojatuhansia siviilejä kuoli. Julkisuuteen tuli videoita, joissa näkyi, miten amerikkalaissotilaat tappoivat siviilejä. Sodan tavoitteena oli myös Irakin vakauttaminen ja saattaminen järjestäytyneen oikeusvaltion ja demokratian polulle. Demokratia- ja oikeusvaltiorakenteet jäivät kuitenkin Irakissa heikoiksi ja vallan vaihtuminen johti mittavaan syrjintään niiden kohdalla, jotka olivat ennen olleet vallassa. Väkivaltaisuuden jatkuivat. Syrjään sysättyjen syvä katkeruus antoi pohjan Isisin kaltaiselle ääri-islamistiselle poliittiselle liikkeelle ja sen hurjille unelmille islamistisesta valtiosta.</p><p>Länsi tuli Irakiin raivaamaan julman ja inhottavan diktaattorin. Demokratian ja oikeusvaltion rakenteiden pystyttäminen osoittautui paljon vaikeammaksi ja lopulta mahdottomaksi tehtäväksi. Valtavista satsauksistaan huolimatta Yhdysvallat ja sen läntiset, todelliset tai kuvitellut, liittolaiset eivät hahmottuneet kaikille pelastajina ja auttajina vaan ulkopuolisina puuttujina, häirikköinä ja sabotoijina, siviilien tappajina, kiduttajina ja häpäisijöinä. Ymmärtämättöminä ja ylimielisinä. Lopulta monille entisen paikkansa menettäneille irakilaisille vihollisina, maailmankuvaltaan ja arvoiltaan halveksittavina ja ideologisesti tuomittavina. Epäonnistumiset järjestyneen ja vakaan yhteiskunnan rakentamisessa antoivat aineksia ääriliikkeille länsimaita jyrkästi arvostelevalla propagandalle.</p><p>Libyan Muammar Gaddafista päästiin niinikään eroon Yhdysvaltain ja liittolaisten tomeralla operaatiolla. Operaatio kävi poliittisesti kalliiksi Hillary Clintonille, joka tuolloin toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä. Mutta paljon suurempien vaikeuksien keskelle ajautui Libya, kun sen valtiorakenteet murenivat. Maassa taitaa nyt olla vähintään kaksi eri hallitusta. Ääri-islamistinen Isis on merkittävässä roolissa levottomuuksien aiheuttajana. Turvallisuustilanne on kehno. Aseita on paljon liikkeellä. Libyan kyky hoitaa valtion perustehtäviä on heikko. Eurooppaan tämä sekasortoinen tilanne näkyy muun muassa maan kyvyttömyytenä kontrolloida pakolaisten lähtöä maasta kohti Eurooppaa. Harva kaipaa Gaddafia takaisin, mutta vakautta synnyttävistä rakenteista on kova pula.</p><p>Syyrian sisällissota on toistaiseksi jatkunut ilman länsivaltojen maajoukkoja tai suurimittaisia ilmapommituksia. Länsivallat ovat silti näkyvästi mukana selkeimmin Isisin kukistamiseen pyrkivässä sotilaallisessa toiminnassa. Euroopan maista Ranska on ollut hyvin näkyvä toimija. Eikä ole ihme, että juuri Ranska joutui järjestön terrori-iskujen kohteeksi. Osana kansainvälistä yhteisöä Suomi on lähettänyt sotilaitaan kouluttamaan Isisiä vastaan taistelevia kurdeja, ns. Peshmerga-joukkoja. Päätös osallistumisesta on tehty tietoisena siitä, että tämä lisää Suomeen kohdistuvan uhkan todennäköisyyttä.</p><p>Tämän sanominen ei tarkoita sitä, että väittäisin Turun puukotusiskun olevan seurausta Suomen tästä koulutustoiminnasta.</p><p>Enkä yritä sanoa, että länsimaiden tulisi kokonaan pysyä poissa sotilaallisista toimista alueilla, joissa hirmuhallitsijat tappavat omia kansalaisiaan. On eettisesti kestämätöntä olla vain sivustakatsojana. Sellaisestakin on kokemusta aivan riittämiin. Mutta silti on tärkeätä yrittää ymmärtää, mistä länsimaihin kohdistuva ääri-islamistinen terrorismi saa kasvuvoimansa ja kannatuksensa.</p><p>Miten jatkossa voidaan pysäyttää autoritääristen hallitusten toimeenpanemia kansanmurhia niin että samalla estetään perustavien valtiorakenteiden mureneminen ja varmistetaan ettei maa joudu sekasorron ja kaaoksen tilaan, ja estetään riski epädemokraattisten ääriliikkeiden noususta? Olennaista olisi läntisten demokratioiden kyetä rakentamaan toimivia kumppanuuksia niiden islamilaisen maailman hallitusten kanssa, joilla on uskottava pyrkimys rauhaan ja kansalaisten ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseen. Ulkopuolisen vallan aseelliset väliintulot ilman rauhaan sitoutunutta kumppania, joka ottaa vastuun yhteiskunnan kehittämisestä, näyttävät johtavan ääriliikkeiden syntyyn kaaoksen keskellä.</p><p>Jos uskomme, että terrori-iskut kohdistuvat länsimaiseen elämäntapaamme, on syytä kysyä, mikä länsimaisessa elämäntavassa erityisesti on se, jota vastaan ääri-islamismi käy sotaa. On kyse paljon muusta kuin siitä mikä on lännessä ihmisten elämäntapa tavallisessa arjessa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Aivan aluksi. Ei ole olemassa mitään perustelua, joka oikeuttaisi viattomiin ihmisiin kohdistuvan puukotusiskun. Se mitä tapahtui Turussa, on ehdottomasti tuomittavaa.

Poliisi epäilee puukotuksen tapahtuneen terroristisessa tarkoituksessa. Asia toivottavasti selviää tutkinnassa aikaa myöten. Oliko sattumaa vai tarkoituksellista, että puukottaminen kohdistui naisiin ja heitä auttamaan tulleisiin miehiin? Sitä emme vielä tiedä. Emmekä sitä oliko naisten valitsemisella uhreiksi jokin ideologinen syy vai pelkästään puukottajan henkilökohtainen asenne.

Riippumatta siitä, minkä määritelmän Turun puukotusisku tulee saamaan, on tosiasia, että Eurooppa ja eurooppalaiset ovat joutuneet ääri-islamistisesta ideologiasta perustelunsa ammentavien terrorististen iskujen kohteiksi. Ruotsi, Ranska, Saksa, Britannia, Espanja. Ehkä Suomikin nyt. Analyysissa on tulkittu, että terrori-iskut kohdistuvat meidän elämäntapaamme. Propagandassaan ääri-islamistinen Isis hyökkää voimakkaasti länsimaita vastaan.

Vastakkainasettelulla ääri-islamismin ja läntisen maailman välillä on pitkä historia. Lännen silmissä äärimmilleen vastakkainasettelu kärjistyi 11.9.2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen muodossa ja lännen reaktioissa siihen. Yhdysvalloissa ja sen liittolaismaissa käynnistettiin nopeat ja voimakkaat aseelliset vastatoimet. George W. Bush julisti terrorisminvastaisen sodan. Vastakkainasettelu on jyrkkää.

Lähi-Idän erilaiset konfliktit ovat jatkuneet ja vaikeutuneet. Afganistanissa talibanien suojissa piileskelevä Osama bin Laden verkostoineen oli terrorismin vastaisen sodan ensimmäinen pääkohde. Sen nujertamisessa länsiliittoutuma saavutti kohtalaista menestystä. Afganistanin rauhoittaminen ääriaineksilta on vaatinut valtavia satsauksia erityisesti Yhdysvalloilta. Kun alueelta on lähdetty vetäytymään, on käynyt selväksi, että maan ajautuminen takaisin terrorististen joukkioiden haltuun on todellinen riski. Yhdysvallat onkin aikeissa lisätä sotilaittensa määrää alueella. On avoin kysymys, tuleeko myös Suomi lisäämään satsauksiaan kriisin hallinnassa. Terrorismin torjunta maksaa valtavasti.

Taannoinen Irakin vastainen länsiliittouma pelasti Kuwaitin ja eliminoi Saddam Husseinin. Sodasta tuli Yhdysvaltojen kannalta rahallisesti ja poliittisesti kallis. Satojatuhansia siviilejä kuoli. Julkisuuteen tuli videoita, joissa näkyi, miten amerikkalaissotilaat tappoivat siviilejä. Sodan tavoitteena oli myös Irakin vakauttaminen ja saattaminen järjestäytyneen oikeusvaltion ja demokratian polulle. Demokratia- ja oikeusvaltiorakenteet jäivät kuitenkin Irakissa heikoiksi ja vallan vaihtuminen johti mittavaan syrjintään niiden kohdalla, jotka olivat ennen olleet vallassa. Väkivaltaisuuden jatkuivat. Syrjään sysättyjen syvä katkeruus antoi pohjan Isisin kaltaiselle ääri-islamistiselle poliittiselle liikkeelle ja sen hurjille unelmille islamistisesta valtiosta.

Länsi tuli Irakiin raivaamaan julman ja inhottavan diktaattorin. Demokratian ja oikeusvaltion rakenteiden pystyttäminen osoittautui paljon vaikeammaksi ja lopulta mahdottomaksi tehtäväksi. Valtavista satsauksistaan huolimatta Yhdysvallat ja sen läntiset, todelliset tai kuvitellut, liittolaiset eivät hahmottuneet kaikille pelastajina ja auttajina vaan ulkopuolisina puuttujina, häirikköinä ja sabotoijina, siviilien tappajina, kiduttajina ja häpäisijöinä. Ymmärtämättöminä ja ylimielisinä. Lopulta monille entisen paikkansa menettäneille irakilaisille vihollisina, maailmankuvaltaan ja arvoiltaan halveksittavina ja ideologisesti tuomittavina. Epäonnistumiset järjestyneen ja vakaan yhteiskunnan rakentamisessa antoivat aineksia ääriliikkeille länsimaita jyrkästi arvostelevalla propagandalle.

Libyan Muammar Gaddafista päästiin niinikään eroon Yhdysvaltain ja liittolaisten tomeralla operaatiolla. Operaatio kävi poliittisesti kalliiksi Hillary Clintonille, joka tuolloin toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä. Mutta paljon suurempien vaikeuksien keskelle ajautui Libya, kun sen valtiorakenteet murenivat. Maassa taitaa nyt olla vähintään kaksi eri hallitusta. Ääri-islamistinen Isis on merkittävässä roolissa levottomuuksien aiheuttajana. Turvallisuustilanne on kehno. Aseita on paljon liikkeellä. Libyan kyky hoitaa valtion perustehtäviä on heikko. Eurooppaan tämä sekasortoinen tilanne näkyy muun muassa maan kyvyttömyytenä kontrolloida pakolaisten lähtöä maasta kohti Eurooppaa. Harva kaipaa Gaddafia takaisin, mutta vakautta synnyttävistä rakenteista on kova pula.

Syyrian sisällissota on toistaiseksi jatkunut ilman länsivaltojen maajoukkoja tai suurimittaisia ilmapommituksia. Länsivallat ovat silti näkyvästi mukana selkeimmin Isisin kukistamiseen pyrkivässä sotilaallisessa toiminnassa. Euroopan maista Ranska on ollut hyvin näkyvä toimija. Eikä ole ihme, että juuri Ranska joutui järjestön terrori-iskujen kohteeksi. Osana kansainvälistä yhteisöä Suomi on lähettänyt sotilaitaan kouluttamaan Isisiä vastaan taistelevia kurdeja, ns. Peshmerga-joukkoja. Päätös osallistumisesta on tehty tietoisena siitä, että tämä lisää Suomeen kohdistuvan uhkan todennäköisyyttä.

Tämän sanominen ei tarkoita sitä, että väittäisin Turun puukotusiskun olevan seurausta Suomen tästä koulutustoiminnasta.

Enkä yritä sanoa, että länsimaiden tulisi kokonaan pysyä poissa sotilaallisista toimista alueilla, joissa hirmuhallitsijat tappavat omia kansalaisiaan. On eettisesti kestämätöntä olla vain sivustakatsojana. Sellaisestakin on kokemusta aivan riittämiin. Mutta silti on tärkeätä yrittää ymmärtää, mistä länsimaihin kohdistuva ääri-islamistinen terrorismi saa kasvuvoimansa ja kannatuksensa.

Miten jatkossa voidaan pysäyttää autoritääristen hallitusten toimeenpanemia kansanmurhia niin että samalla estetään perustavien valtiorakenteiden mureneminen ja varmistetaan ettei maa joudu sekasorron ja kaaoksen tilaan, ja estetään riski epädemokraattisten ääriliikkeiden noususta? Olennaista olisi läntisten demokratioiden kyetä rakentamaan toimivia kumppanuuksia niiden islamilaisen maailman hallitusten kanssa, joilla on uskottava pyrkimys rauhaan ja kansalaisten ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseen. Ulkopuolisen vallan aseelliset väliintulot ilman rauhaan sitoutunutta kumppania, joka ottaa vastuun yhteiskunnan kehittämisestä, näyttävät johtavan ääriliikkeiden syntyyn kaaoksen keskellä.

Jos uskomme, että terrori-iskut kohdistuvat länsimaiseen elämäntapaamme, on syytä kysyä, mikä länsimaisessa elämäntavassa erityisesti on se, jota vastaan ääri-islamismi käy sotaa. On kyse paljon muusta kuin siitä mikä on lännessä ihmisten elämäntapa tavallisessa arjessa.

 

 

]]>
22 http://ilkkatapani.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242052-eroon-terrorismin-ruokkimisesta#comments Kotimaa Ääriliikkeet Terrorismi Vakaus Vastakkainasettelu Yhteistyö Tue, 29 Aug 2017 12:13:56 +0000 Ilkka Kantola http://ilkkatapani.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242052-eroon-terrorismin-ruokkimisesta
Ympäristöyhteistyö Venäjän kanssa tärkeää http://kimmotiilikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240906-ymparistoyhteistyo-venajan-kanssa-tarkeaa <p>Venäjä on Suomelle tärkeä yhteistyö- ja kauppakumppani. Naapurimme suhtautuminen ja teot Ukrainan kriisiin liittyen ovat viilentäneet länsimaiden ja Venäjän välejä. EU:n ja Venäjän toisilleen langettamat talouspakotteet jähmettivät taloudellisia suhteita.</p><p>EU:n piirissä halukkuus keskustelun ja yhteistyön lisäämiselle Venäjän kanssa vaikuttaa kasvavan. Tämä on tärkeää, sillä ilman vuoropuhelua ja kanssakäymistä ei ratkota konflikteja eikä poliittisia kriisejä.</p><p>Suomi on pitänyt johdonmukaisesti yllä yhteyksiä Venäjään. Olen vajaan kahden vuoden aikana neuvotellut Venäjän ympäristöministeri Sergei Donskoin kanssa seitsemän kertaa. Asialistalla ovat olleet niin Itämeren suojelu, ilmasto, luonnonsuojelu, jätehuolto kuin kiertotalous.</p><p>Yksi keskeinen projektimme on Pietarin lähistöllä sijaitsevan Krasnyi Borin ongelmajätekaatopaikan vaarattomaksi tekeminen. Alueella on miljoonia tonneja vaarallisia jätteitä, joiden vuoto Suomenlahteen on estettävä pysyvästi. Seuraava askel on valtavien jätealtaiden näytteiden otto ja analysointi, jotta oikeat jätteiden käsittelytavat löytyvät. Ministeri Donskoi perehtyi suomalaisten yritysten osaamiseen maaliskuisella Suomen vierailullaan. Uskon tämän tuovan bisnestä maidemme välille.</p><p>Ympäristöyhteistyöllä on myös suuri poliittinen merkitys. Siksi se on nostettu vahvasti presidentti Niinistön ja presidentti Putinin keskusteluihin niin viime vuonna kuin viime viikolla Savonlinnassa. Kollegani Donskoin kanssa olemme olleet mukana näissä neuvotteluissa ja kertoneet edistysaskeleista.</p><p>Arktinen neuvosto, jonka puheenjohtaja Suomesta tuli toukokuussa, tarjoaa foorumin käytännön yhteistyölle myös ilmastokysymyksissä. Myös kauppamme Venäjän kanssa on kasvanut kevään 2017 aikana viidenneksen verrattuna viime vuoteen ja matkailu on kääntynyt nousuun.</p><p>Kansainvälisiä kriisejä ei ratkaista eristämällä Venäjää tai ketään muutakaan. Kansainvälisten pelisääntöjen rikkomuksia ei pidä hyväksyä, mutta ympäristöyhteistyötä on voitava tehdä vaikeinakin aikoina. Samalla se parantaa mahdollisuuksia poliittisten ristiriitojen sovittelulle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä on Suomelle tärkeä yhteistyö- ja kauppakumppani. Naapurimme suhtautuminen ja teot Ukrainan kriisiin liittyen ovat viilentäneet länsimaiden ja Venäjän välejä. EU:n ja Venäjän toisilleen langettamat talouspakotteet jähmettivät taloudellisia suhteita.

EU:n piirissä halukkuus keskustelun ja yhteistyön lisäämiselle Venäjän kanssa vaikuttaa kasvavan. Tämä on tärkeää, sillä ilman vuoropuhelua ja kanssakäymistä ei ratkota konflikteja eikä poliittisia kriisejä.

Suomi on pitänyt johdonmukaisesti yllä yhteyksiä Venäjään. Olen vajaan kahden vuoden aikana neuvotellut Venäjän ympäristöministeri Sergei Donskoin kanssa seitsemän kertaa. Asialistalla ovat olleet niin Itämeren suojelu, ilmasto, luonnonsuojelu, jätehuolto kuin kiertotalous.

Yksi keskeinen projektimme on Pietarin lähistöllä sijaitsevan Krasnyi Borin ongelmajätekaatopaikan vaarattomaksi tekeminen. Alueella on miljoonia tonneja vaarallisia jätteitä, joiden vuoto Suomenlahteen on estettävä pysyvästi. Seuraava askel on valtavien jätealtaiden näytteiden otto ja analysointi, jotta oikeat jätteiden käsittelytavat löytyvät. Ministeri Donskoi perehtyi suomalaisten yritysten osaamiseen maaliskuisella Suomen vierailullaan. Uskon tämän tuovan bisnestä maidemme välille.

Ympäristöyhteistyöllä on myös suuri poliittinen merkitys. Siksi se on nostettu vahvasti presidentti Niinistön ja presidentti Putinin keskusteluihin niin viime vuonna kuin viime viikolla Savonlinnassa. Kollegani Donskoin kanssa olemme olleet mukana näissä neuvotteluissa ja kertoneet edistysaskeleista.

Arktinen neuvosto, jonka puheenjohtaja Suomesta tuli toukokuussa, tarjoaa foorumin käytännön yhteistyölle myös ilmastokysymyksissä. Myös kauppamme Venäjän kanssa on kasvanut kevään 2017 aikana viidenneksen verrattuna viime vuoteen ja matkailu on kääntynyt nousuun.

Kansainvälisiä kriisejä ei ratkaista eristämällä Venäjää tai ketään muutakaan. Kansainvälisten pelisääntöjen rikkomuksia ei pidä hyväksyä, mutta ympäristöyhteistyötä on voitava tehdä vaikeinakin aikoina. Samalla se parantaa mahdollisuuksia poliittisten ristiriitojen sovittelulle.

]]>
12 http://kimmotiilikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240906-ymparistoyhteistyo-venajan-kanssa-tarkeaa#comments Venäjä Yhteistyö Ympäristö Fri, 04 Aug 2017 14:06:04 +0000 Kimmo Tiilikainen http://kimmotiilikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240906-ymparistoyhteistyo-venajan-kanssa-tarkeaa
Lindström muistuttaa tärkeistä politiikan ohjenuorista http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239426-lindstrom-muistuttaa-tarkeista-politiikan-ohjenuorista <p>Kouvolan Sanomien tänään julkaistussa pitkässä <a href="http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2017/06/29/Työministeri%20Jari%20Lindström%20aikoo%20jättää%20valtakunnan%20politiikan%20—%20”Ihme%20pitää%20tapahtua%2C%20että%20jatkaisin%20tämän%20kauden%20jälkeen”/2017222413263/4"><u>artikkelissa</u></a> on haastateltu työministeri Jari Lindströmiä (Sininen tulevaisuus), joka tyypilliseen kymenlaaksolaiseen suoraan tapaan arvioi tilannettaan suhteessa jatkoonsa valtakunnanpolitiikassa. Lindström katsoo, että ihmeen pitäisi tapahtua, mikäli hän jatkaisi.</p><p>Lindström väläyttelee kirjan kirjoittamista kokemuksistaan niin paikallis- kuin valtakunnanpolitiikassakin. Kustantaja on ollut jo yhteyksissä Lindströmin vihjailtua kirjoittamisesta.</p><p>Lindström kertoo oppineen Arkadianmäen vuosinaan jotakin hyvin tärkeää politiikasta ja se on yhteistyö, jota ilman joutuu yksin, eikä mitään saa aikaiseksi. Kompromissejakin on tohdittava tekemään, jotta asiat etenisivät vähänkään haluamaansa suuntaan.</p><p>Lindström on ihan oikeassa &ndash; oltakoon Sinisestä tulevaisuudesta ja hallituksen arvopohjasta mitä mieltä tahansa.</p><p>Jokainen, jolla on jossakin vaiheessa ollut rajapintaa poliittiseen toimintaan, tietää sen, että jyrämäisyys yhdistettynä muista piittaamattomaan peräänantamattomuuteen voi tuottaa rumaa jälkeä ja riitaa, joka repii. Pitkän päälle jää yksin, eivätkä mitkään tavoitteet mene lävitse. Syntyy lukkiutunut tilanne ja muut vain katsovat kummajaista, jolla ei ole enää mitään asiaan mihinkään, missä sovitaan yhteisistä asioista.</p><p>Poliitikko, jolle omilla ehdottomuuksillaan reuhaaminen on itsetarkoitus, voi tietysti hivellä äänestäjien korvia mutta rajansa silläkin on.</p><p>Edellä mainitussa suhteessa pallon voisi oikeastaan heittää vuorostaan Timo Soinille, jolla tuntuu olevan jatkuvasti varsin kompromisseihin kykenemätön suhde HLBTI-oikeuksiin myös hallitustyöskentelyssä.</p><p>Tänään saimme eduskunnan kyselytunnilta kuultuna vihjeitä siitä, että esimerkiksi translain uudistuksen suhteen nimenomaan Sinisen tulevaisuuden väki ei suostu tuomaan eduskunnalle jo valmiiksi edellisellä hallituskaudella valmisteltua translakia.</p><p>Jos saisi vedota hallituspuolue Kokoomuksen joukoista: Antakaa edes vähän periksi.</p><p>Jopa Perussuomalaisten riveistä on kuultu ilmapiirin vapautumisesta suhteessa seksuaalivähemmistöihin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kouvolan Sanomien tänään julkaistussa pitkässä artikkelissa on haastateltu työministeri Jari Lindströmiä (Sininen tulevaisuus), joka tyypilliseen kymenlaaksolaiseen suoraan tapaan arvioi tilannettaan suhteessa jatkoonsa valtakunnanpolitiikassa. Lindström katsoo, että ihmeen pitäisi tapahtua, mikäli hän jatkaisi.

Lindström väläyttelee kirjan kirjoittamista kokemuksistaan niin paikallis- kuin valtakunnanpolitiikassakin. Kustantaja on ollut jo yhteyksissä Lindströmin vihjailtua kirjoittamisesta.

Lindström kertoo oppineen Arkadianmäen vuosinaan jotakin hyvin tärkeää politiikasta ja se on yhteistyö, jota ilman joutuu yksin, eikä mitään saa aikaiseksi. Kompromissejakin on tohdittava tekemään, jotta asiat etenisivät vähänkään haluamaansa suuntaan.

Lindström on ihan oikeassa – oltakoon Sinisestä tulevaisuudesta ja hallituksen arvopohjasta mitä mieltä tahansa.

Jokainen, jolla on jossakin vaiheessa ollut rajapintaa poliittiseen toimintaan, tietää sen, että jyrämäisyys yhdistettynä muista piittaamattomaan peräänantamattomuuteen voi tuottaa rumaa jälkeä ja riitaa, joka repii. Pitkän päälle jää yksin, eivätkä mitkään tavoitteet mene lävitse. Syntyy lukkiutunut tilanne ja muut vain katsovat kummajaista, jolla ei ole enää mitään asiaan mihinkään, missä sovitaan yhteisistä asioista.

Poliitikko, jolle omilla ehdottomuuksillaan reuhaaminen on itsetarkoitus, voi tietysti hivellä äänestäjien korvia mutta rajansa silläkin on.

Edellä mainitussa suhteessa pallon voisi oikeastaan heittää vuorostaan Timo Soinille, jolla tuntuu olevan jatkuvasti varsin kompromisseihin kykenemätön suhde HLBTI-oikeuksiin myös hallitustyöskentelyssä.

Tänään saimme eduskunnan kyselytunnilta kuultuna vihjeitä siitä, että esimerkiksi translain uudistuksen suhteen nimenomaan Sinisen tulevaisuuden väki ei suostu tuomaan eduskunnalle jo valmiiksi edellisellä hallituskaudella valmisteltua translakia.

Jos saisi vedota hallituspuolue Kokoomuksen joukoista: Antakaa edes vähän periksi.

Jopa Perussuomalaisten riveistä on kuultu ilmapiirin vapautumisesta suhteessa seksuaalivähemmistöihin.

]]>
2 http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239426-lindstrom-muistuttaa-tarkeista-politiikan-ohjenuorista#comments Jari Lindström Politiikka Yhteistyö Thu, 29 Jun 2017 16:26:13 +0000 Mika Mäenpää-Louekoski http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239426-lindstrom-muistuttaa-tarkeista-politiikan-ohjenuorista
Vaalien jälkeinen aika http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235594-vaalien-jalkeinen-aika <p>Kuntavaalit on käyty ja uudet kaupunginvaltuutetut ovat selvillä. Tämä artikkeli on kirjoitettu ennen tuloksen julkistusta, joten voittajia ei tässä jutussa kuuluteta eikä häviäjille osoiteta myötätuntoa.</p><p>Sen sijaan pohdiskelen hetken vaalien jälkeistä aikaa. Minkälaisissa tunnelmissa valtuustotyötä tehdään ja miten eri ryhmien välinen yhteistyö tulee sujumaan?</p><p>Vaaliteltoilla houkuteltiin äänestäjiä rinta rinnan&nbsp; eri väristen ilmapallojen piirtäessä reviirirajoja. Tunnelma oli pääosin mukava ja yli aatesuuntien tsemppaava, mutta oli joukossa myös vihaisia ja oman agendansa sokaisemia ehdokkaita. Lehtien palstoilla ja erityisesti some-kanavissa argumentaatio oli paikoin aika railakasta, mutta onneksi kampanjointiin mahtui toisenlaisiakin hetkiä.</p><p>Vaalityöhön kuului kilometritolkulla kävelyä postilaatikolta toiselle ja eräänä kertana osuin omalle lenkilleni yhtä aikaa Naapuripuolueen Kilpailijan kanssa. Kilpailija pudotti laatikkoon vihreän sävyisen esitteensä ja minä heti perään omani eli sen sinisemmän version. Jossain kadunkulmassa järjestys muuttui, mutta yhtämatkaa siinä kuljettiin parin tunnin ajan ja juttua riitti.</p><p>Juttelimme niitä näitä, ensin säästä ja pikkuhiljaa ryhdyimme ennakoimaan vaalituloksia. Kummankin ennustetta tietysti väritti oma toive valinnasta, eikä selvyyttä asiaan tullut. Sen sijaan heitin aika pommin Kilpailijalle, kun pyysin häntä suosittelemaan ihmisille minun äänestämistä.</p><p>Hän vastasi ehdotukseeni epäuskoisesti nauraen, mutta vaihtoi hetken päästä mielipidettään, kun kerroin hänelle että minulla on suosittelukohteita jokaisesta Puolueesta. Pidän nimittäin tärkeänä sitä, että kun vaalikentillä kohdataan ihmisiä, niin heitä palvellaan. Eräänäkin kertana kaupan ovella esitteitä jakaessani eräs vanhus kysyi minulta: &rdquo;Oletko demari? Äänestän demaria.&rdquo; Koska en ole demari ja hän oli kannastaan ehdottoman varma, niin kerroin hänelle vinkiksi oman demarisuosikkini.</p><p>On päivänselvää, että valtuustossa mikään Puolue ei ole yksin, vaan siellä istuu eri ryhmittymien edustajia. Yhteistyön kannalta on tärkeää, että siellä istuu yhteistyöhön pystyviä ja yhteistyötä haluavia ihmisiä. Yhteistyöllä en tarkoita lehmänkauppoja, vaan aitoa porukalla miettimistä ja paremman Helsingin tekemistä.</p><p>Omaan vaalistrategiaani kuuluikin se, että mikäli Oman Puolueen viesti ei sinnikkäästä yrityksestä huolimatta tartu keskustelukumppaniin, niin siinä vaiheessa kannattaa varmistaa, että mahdollisimman yhteistyökykyinen ja osaava Kilpailija saa tuon tarjolla olevan äänen. Toivon, että Helsinki voitti vaaleissa. Toivon, että palkinnoksi voitosta se sai valtuuston, jonka työn tuloksena Helsinki on johtavampi ja ketterämpi mahdollistaja. Kaikille hyvä pääkaupunki.<br />&nbsp;</p><p>***</p><p>Kirjoitus on julkaistu Puoli Kaupunkia -kaupunkilehdessä 12.4.2017.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuntavaalit on käyty ja uudet kaupunginvaltuutetut ovat selvillä. Tämä artikkeli on kirjoitettu ennen tuloksen julkistusta, joten voittajia ei tässä jutussa kuuluteta eikä häviäjille osoiteta myötätuntoa.

Sen sijaan pohdiskelen hetken vaalien jälkeistä aikaa. Minkälaisissa tunnelmissa valtuustotyötä tehdään ja miten eri ryhmien välinen yhteistyö tulee sujumaan?

Vaaliteltoilla houkuteltiin äänestäjiä rinta rinnan  eri väristen ilmapallojen piirtäessä reviirirajoja. Tunnelma oli pääosin mukava ja yli aatesuuntien tsemppaava, mutta oli joukossa myös vihaisia ja oman agendansa sokaisemia ehdokkaita. Lehtien palstoilla ja erityisesti some-kanavissa argumentaatio oli paikoin aika railakasta, mutta onneksi kampanjointiin mahtui toisenlaisiakin hetkiä.

Vaalityöhön kuului kilometritolkulla kävelyä postilaatikolta toiselle ja eräänä kertana osuin omalle lenkilleni yhtä aikaa Naapuripuolueen Kilpailijan kanssa. Kilpailija pudotti laatikkoon vihreän sävyisen esitteensä ja minä heti perään omani eli sen sinisemmän version. Jossain kadunkulmassa järjestys muuttui, mutta yhtämatkaa siinä kuljettiin parin tunnin ajan ja juttua riitti.

Juttelimme niitä näitä, ensin säästä ja pikkuhiljaa ryhdyimme ennakoimaan vaalituloksia. Kummankin ennustetta tietysti väritti oma toive valinnasta, eikä selvyyttä asiaan tullut. Sen sijaan heitin aika pommin Kilpailijalle, kun pyysin häntä suosittelemaan ihmisille minun äänestämistä.

Hän vastasi ehdotukseeni epäuskoisesti nauraen, mutta vaihtoi hetken päästä mielipidettään, kun kerroin hänelle että minulla on suosittelukohteita jokaisesta Puolueesta. Pidän nimittäin tärkeänä sitä, että kun vaalikentillä kohdataan ihmisiä, niin heitä palvellaan. Eräänäkin kertana kaupan ovella esitteitä jakaessani eräs vanhus kysyi minulta: ”Oletko demari? Äänestän demaria.” Koska en ole demari ja hän oli kannastaan ehdottoman varma, niin kerroin hänelle vinkiksi oman demarisuosikkini.

On päivänselvää, että valtuustossa mikään Puolue ei ole yksin, vaan siellä istuu eri ryhmittymien edustajia. Yhteistyön kannalta on tärkeää, että siellä istuu yhteistyöhön pystyviä ja yhteistyötä haluavia ihmisiä. Yhteistyöllä en tarkoita lehmänkauppoja, vaan aitoa porukalla miettimistä ja paremman Helsingin tekemistä.

Omaan vaalistrategiaani kuuluikin se, että mikäli Oman Puolueen viesti ei sinnikkäästä yrityksestä huolimatta tartu keskustelukumppaniin, niin siinä vaiheessa kannattaa varmistaa, että mahdollisimman yhteistyökykyinen ja osaava Kilpailija saa tuon tarjolla olevan äänen. Toivon, että Helsinki voitti vaaleissa. Toivon, että palkinnoksi voitosta se sai valtuuston, jonka työn tuloksena Helsinki on johtavampi ja ketterämpi mahdollistaja. Kaikille hyvä pääkaupunki.
 

***

Kirjoitus on julkaistu Puoli Kaupunkia -kaupunkilehdessä 12.4.2017.

 

]]>
0 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235594-vaalien-jalkeinen-aika#comments Demokratia Kuntavaalit2017 Yhteistyö Wed, 12 Apr 2017 14:50:14 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235594-vaalien-jalkeinen-aika
Kouvolan tulevaisuus on yhteistyössä http://mikavyrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231609-kouvolan-tulevaisuus-on-yhteistyossa <p>&nbsp;</p> <p>Kouvolan eroava kaupunginjohtaja Lamminmäki kertoi olevansa huolissaan Kouvolan tulevaisuudesta. Huoleen on aihetta, sillä Kouvola on ollut jo vuosia muuttotappiokunta, jonka betoninen imago ei ole kaikkein parhain.</p> <p>Kaupungin menneiden aikojen kunnallispoliitikot ottivat mittaa toisistaan niin, ettei sairaalan paikastakaan saatu sopua, vaan laajemmat sairaalatoiminnot uhkaavat siirtyä toiseen kaupunkiin.</p> <p>Kouvola on vuosien varrella menettänyt niin paljon työpaikkoja ja verotuloja, ettei tämäkään mitään uutta ole. Oli menetyksien syy sitten mikä tahansa tai minkä puolueen tahansa aiheuttama, niin menneitä ei kannata sen enempää vatvoa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kouvolan tulevan valtuuston on viimeistään nyt aika saada sopu poliittisten ryhmien välille ja suunnata katse tulevaisuuteen eikä menneisyyteen. Uusien päättäjien tulee kehittää Kouvolaa kokonaisuutena, ottaen huomioon kunkin alueen vahvuudet ja hyödyntää niitä kaikkien kuntalaisten eduksi.</p> <p>Vanhat ja jo kerran kuopatut kuntarajat on viimeistään nyt syytä jättää taka-alalle politiikan teossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaupunkilaisten pitäisi unohtaa juurensa tai syntymäkuntansa. Jokainen voi edelleenkin olla ylpeä kotikunnastaan ja tuntea itsensä samalla mylsäläiseksi, kuusaalaiseksi tai vaikkapa valkealaiseksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Huhtikuussa valittava kunnan poliittinen johto määrittelee Kouvolan tulevaisuuden suunnan ja luotsaa kunnan kohti tulevaa maakuntauudistusta. Kouvolan tulee kohdata maakuntauudistus yhtenäisenä ja voimakkaana. Vain yhdessä ja koko Kouvolan etua ajaen voimme pärjätä tulevaisuudessa.</p> <p><br /><em>Julkaistu mielipidekirjoituksena PK -lehdessä ​15.2.2017</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kouvolan eroava kaupunginjohtaja Lamminmäki kertoi olevansa huolissaan Kouvolan tulevaisuudesta. Huoleen on aihetta, sillä Kouvola on ollut jo vuosia muuttotappiokunta, jonka betoninen imago ei ole kaikkein parhain.

Kaupungin menneiden aikojen kunnallispoliitikot ottivat mittaa toisistaan niin, ettei sairaalan paikastakaan saatu sopua, vaan laajemmat sairaalatoiminnot uhkaavat siirtyä toiseen kaupunkiin.

Kouvola on vuosien varrella menettänyt niin paljon työpaikkoja ja verotuloja, ettei tämäkään mitään uutta ole. Oli menetyksien syy sitten mikä tahansa tai minkä puolueen tahansa aiheuttama, niin menneitä ei kannata sen enempää vatvoa.

 

Kouvolan tulevan valtuuston on viimeistään nyt aika saada sopu poliittisten ryhmien välille ja suunnata katse tulevaisuuteen eikä menneisyyteen. Uusien päättäjien tulee kehittää Kouvolaa kokonaisuutena, ottaen huomioon kunkin alueen vahvuudet ja hyödyntää niitä kaikkien kuntalaisten eduksi.

Vanhat ja jo kerran kuopatut kuntarajat on viimeistään nyt syytä jättää taka-alalle politiikan teossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaupunkilaisten pitäisi unohtaa juurensa tai syntymäkuntansa. Jokainen voi edelleenkin olla ylpeä kotikunnastaan ja tuntea itsensä samalla mylsäläiseksi, kuusaalaiseksi tai vaikkapa valkealaiseksi.

 

Huhtikuussa valittava kunnan poliittinen johto määrittelee Kouvolan tulevaisuuden suunnan ja luotsaa kunnan kohti tulevaa maakuntauudistusta. Kouvolan tulee kohdata maakuntauudistus yhtenäisenä ja voimakkaana. Vain yhdessä ja koko Kouvolan etua ajaen voimme pärjätä tulevaisuudessa.


Julkaistu mielipidekirjoituksena PK -lehdessä ​15.2.2017

 

 

 

 

]]>
0 http://mikavyrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231609-kouvolan-tulevaisuus-on-yhteistyossa#comments #politiikka Kouvola Kuntarajat Yhteistyö Thu, 16 Feb 2017 17:05:10 +0000 Mika Väyrynen http://mikavyrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231609-kouvolan-tulevaisuus-on-yhteistyossa
Yhteistyökyvyttömien ylvästelyä yhteistyökyvyllänsä http://joukamokortesalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230763-yhteistyokyvyttomien-ylvastelya-yhteistyokyvyllansa <p>&nbsp;</p><p>Kuntavaalien lähestyessä tulemme taas totuttuun tapaan kuuleman lakkaamatonta poliittista liturgiaa yhteistyöstä. Vanhastaan sen tiedän ja omakohtaisesti sen olen kokenut, että yhteistyön perään huutavat eniten juuri ne tahot, joista itsestään ei siihen ole alkuunkaan.</p><p>Politiikassa &ndash; varsinkin paikallispolitiikassa &ndash; koko yhteistyön käsite, on liukunut sanan varsinaisesta merkityksestä aivan muihin maisemiin ja merkityksiin. Itse asiassa yhteistyön määrittely on anastettu valtaapitävien oikeudeksi.</p><p>Sitä myötäilevät ne paikallispoliittiset tahot, joille tästä yhteistyölakeijan roolista riittävät vain pöydältä varisseet muruset, pahimmillaan ainoastaan joku vaivainen kepu-kattailtu henkilökohtainen paikka, vaikka muiden kustannuksella, jostakin työryhmästä tai kokoonpanosta ja sen mukanaan tuomat roposet.</p><p><strong>Seteliselkärankaisista killinkiköykistelijöihin</strong></p><p>Aikanaan puhuttiin seteliselkärankaisista, mutta valitettavasti sekin on jo kokenut inflaation, sillä joukostamme löytyy nyt peräti killinkikumartajia tai -köykistelijöitä!</p><p>Valitettavasti täytyy sanoa, että tällaiseen yhteistyöhön en todellakaan ole valmis. En käy kauppaa periaatteistani, mielipiteistäni tai agendastani vain saadakseni itselleni omakohtaisia etuja.</p><p>Asioista voi aina keskustella, tehdä kompromisseja ja pyrkiä yksimielisiin ratkaisuihin, mutta oma peukalonjälki niihinkin on silti saatava.</p><p>Toinen havaintoni on se, että hymynaamojen takaa tahtovat paljastua raadollisen raa&acute;at valtapoliitikot, jotka myyvät vaikka äitinsä, saadakseen siitä itsellensä jotakin todellista tai jopa vain kuviteltua hyötyä.</p><p>Kuusamon poliittinen tilanne muistuttaa hyvin paljon Kekkosen ajan Suomea, missä nöyristeltiin Neuvostoliittoa aivan suomettumiseen saakka. Täältä löytyvät samanlaiset yksinvalta-keskustan perässähiihtäjät, jotka vakuuttelevat yhteistyön perään juuri samalla tavoin kuin muutama vuosikymmen sitten maassamme hehkutettiin YYA -sopimuksen hengessä.</p><p><strong>Kyykkijöitä kummeksuu kepukin</strong></p><p>Kaikista surkuhupaisinta tässä vielä on se, että paikallis-kepu ei näitä edessään kyykkijöitä arvosta pennin vertaa, vaan naureskelevat ja pilkkaavat selän takana. Sen verran minulla sentään on ystäviä silläkin suunnalla, että tämän tiedän.</p><p>Aito yhteistyö lähtee siitä, että siinä kaikki osapuolet hyötyvät toiminnasta. Jokainen saa jotakin omaansa läpi. Silkka sanelupolitiikka ei ole yhteistyötä nähnytkään. Se on vain yksinvalta-aseman sumeilematonta hyväksikäyttöä.</p><p>Yhteistyökyvyttömäksi leimaaminen tänä päivänä tarkoittaa aivan samaa kuin mitä kansanviholliseksi luokittelu oli naapurimaassamme sen synkimpinä historian hetkinä.</p><p>Sen verran todellisuuden tajua pitäisi paikallispoliitikoillakin olla, että niin kauan kuin keskustalla on enemmistö kaikissa kaupungin luottamuselimissä, ei sen tarvitse tehdä yhteistyötä yhtään kenenkään kanssa. Sille riittää aivan mainiosti se, että se tulee itsensä kanssa toimeen.</p><p>Kunnalliskonsensus keskustaehdoilla takaa valtapuolueelle tietysti lokoisat olot, mutta kuusamolaiset siinä toimivat lopulta maksumiehinä.</p><p>Yhteisten asioiden hoitamisessa en edelleenkään aio sortua itsepetoksen tielle. Hoidan saamani tehtävät niin hyvin kuin kykyni antavat myöten. Samoin toimin viestin viejänä kentältä päätöksenteon ytimiin. Kun parhaansa yrittää, ei enempääkään voida vaatia. Jos tehoa halutaan toimintaan lisää, se ratkaistaan äänestyskopissa!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kuntavaalien lähestyessä tulemme taas totuttuun tapaan kuuleman lakkaamatonta poliittista liturgiaa yhteistyöstä. Vanhastaan sen tiedän ja omakohtaisesti sen olen kokenut, että yhteistyön perään huutavat eniten juuri ne tahot, joista itsestään ei siihen ole alkuunkaan.

Politiikassa – varsinkin paikallispolitiikassa – koko yhteistyön käsite, on liukunut sanan varsinaisesta merkityksestä aivan muihin maisemiin ja merkityksiin. Itse asiassa yhteistyön määrittely on anastettu valtaapitävien oikeudeksi.

Sitä myötäilevät ne paikallispoliittiset tahot, joille tästä yhteistyölakeijan roolista riittävät vain pöydältä varisseet muruset, pahimmillaan ainoastaan joku vaivainen kepu-kattailtu henkilökohtainen paikka, vaikka muiden kustannuksella, jostakin työryhmästä tai kokoonpanosta ja sen mukanaan tuomat roposet.

Seteliselkärankaisista killinkiköykistelijöihin

Aikanaan puhuttiin seteliselkärankaisista, mutta valitettavasti sekin on jo kokenut inflaation, sillä joukostamme löytyy nyt peräti killinkikumartajia tai -köykistelijöitä!

Valitettavasti täytyy sanoa, että tällaiseen yhteistyöhön en todellakaan ole valmis. En käy kauppaa periaatteistani, mielipiteistäni tai agendastani vain saadakseni itselleni omakohtaisia etuja.

Asioista voi aina keskustella, tehdä kompromisseja ja pyrkiä yksimielisiin ratkaisuihin, mutta oma peukalonjälki niihinkin on silti saatava.

Toinen havaintoni on se, että hymynaamojen takaa tahtovat paljastua raadollisen raa´at valtapoliitikot, jotka myyvät vaikka äitinsä, saadakseen siitä itsellensä jotakin todellista tai jopa vain kuviteltua hyötyä.

Kuusamon poliittinen tilanne muistuttaa hyvin paljon Kekkosen ajan Suomea, missä nöyristeltiin Neuvostoliittoa aivan suomettumiseen saakka. Täältä löytyvät samanlaiset yksinvalta-keskustan perässähiihtäjät, jotka vakuuttelevat yhteistyön perään juuri samalla tavoin kuin muutama vuosikymmen sitten maassamme hehkutettiin YYA -sopimuksen hengessä.

Kyykkijöitä kummeksuu kepukin

Kaikista surkuhupaisinta tässä vielä on se, että paikallis-kepu ei näitä edessään kyykkijöitä arvosta pennin vertaa, vaan naureskelevat ja pilkkaavat selän takana. Sen verran minulla sentään on ystäviä silläkin suunnalla, että tämän tiedän.

Aito yhteistyö lähtee siitä, että siinä kaikki osapuolet hyötyvät toiminnasta. Jokainen saa jotakin omaansa läpi. Silkka sanelupolitiikka ei ole yhteistyötä nähnytkään. Se on vain yksinvalta-aseman sumeilematonta hyväksikäyttöä.

Yhteistyökyvyttömäksi leimaaminen tänä päivänä tarkoittaa aivan samaa kuin mitä kansanviholliseksi luokittelu oli naapurimaassamme sen synkimpinä historian hetkinä.

Sen verran todellisuuden tajua pitäisi paikallispoliitikoillakin olla, että niin kauan kuin keskustalla on enemmistö kaikissa kaupungin luottamuselimissä, ei sen tarvitse tehdä yhteistyötä yhtään kenenkään kanssa. Sille riittää aivan mainiosti se, että se tulee itsensä kanssa toimeen.

Kunnalliskonsensus keskustaehdoilla takaa valtapuolueelle tietysti lokoisat olot, mutta kuusamolaiset siinä toimivat lopulta maksumiehinä.

Yhteisten asioiden hoitamisessa en edelleenkään aio sortua itsepetoksen tielle. Hoidan saamani tehtävät niin hyvin kuin kykyni antavat myöten. Samoin toimin viestin viejänä kentältä päätöksenteon ytimiin. Kun parhaansa yrittää, ei enempääkään voida vaatia. Jos tehoa halutaan toimintaan lisää, se ratkaistaan äänestyskopissa!

]]>
0 http://joukamokortesalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230763-yhteistyokyvyttomien-ylvastelya-yhteistyokyvyllansa#comments Kansanvihollinen Kunnalliskonsensus Sanelupolitiikka Yhteistyö Yksinvalta Fri, 03 Feb 2017 12:09:12 +0000 Joukamo Kortesalmi http://joukamokortesalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230763-yhteistyokyvyttomien-ylvastelya-yhteistyokyvyllansa
mitä hyvältä poliitikolta tulee edellyttää http://jaanaalaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229580-mita-hyvalta-poliitikolta-tulee-edellyttaa <p>Miksi olen ehdokkaana Helsingin valtuustoon?</p><p>Ei riitä, että poliitikolla on hyvä idea kaupungin kehittämiseen, on myös osattava perustella näkemyksensä. On saatava muut ymmärtämään idean välttämättömyys, esitettävä se joko aloitteena tai lautakunnissa esityksenä tai virkamiehille toiminnan kehittämisideana. On oltava verkostot, tunnettava päätöksenteon lainalaisuudet, ymmärrettävä idean hinta, tajuttava sen vaikutukset ympäristöön, kuntalaisiin, terveyteen ja työllisyyteen. Näitä taitoja olen käyttänyt politiikassa ja sen ulkopuolella kaupunkilaisten hyväksi. Uskon, että olen voinut vaikuttaa opetustoimen leikkausten estämiseen merkittävästi antamalla tietoni niiden vaikutuksista eri puolueiden edustajille. Kulttuurilautakunnassa olen edistänyt yhdenmukaisuuden linjaa avustusten jaossa ja pitänyt vähemmän tunnettujen taideryhmien asiaa esillä sitkeästi- Koko jazz-klubin toiminta yhtenä esimerkkinä.</p><p>On ymmärrettävä ettei oikea käsi tee vasemmalle kädelle vastakkaisia asioita. Kun seurakunta alkoi tarjota kodittomille hätämajoitusta, niin diakoniasäätiön vastaavaa palvelua jouduttiin supistamaan ja työntekijöitä jäi ilman töitä. Kun perheitä halutaan kotiuttaa, niin se ei onnistu ilman äitien mukaanottamista. Siksi kielikoulutuksen tarjoaminen leikkipuistoissa lasten mukanaollessa on usein tehokkaampaa kuin erillinen koulutus. Kun opetusryhmät suurenevat, myös levottomuus lisääntyy. Siksi on halvempaa pitää kohtuulliset ryhmäkoot kuin lisätä erityisopetusta. On koottava saman asian ympärillä toimivat toimijat yhteisen pöydän ääreen ja yhdistettävä resurssit. Yllättävän moni asia on jo keksitty ennen minun ideaani.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi olen ehdokkaana Helsingin valtuustoon?

Ei riitä, että poliitikolla on hyvä idea kaupungin kehittämiseen, on myös osattava perustella näkemyksensä. On saatava muut ymmärtämään idean välttämättömyys, esitettävä se joko aloitteena tai lautakunnissa esityksenä tai virkamiehille toiminnan kehittämisideana. On oltava verkostot, tunnettava päätöksenteon lainalaisuudet, ymmärrettävä idean hinta, tajuttava sen vaikutukset ympäristöön, kuntalaisiin, terveyteen ja työllisyyteen. Näitä taitoja olen käyttänyt politiikassa ja sen ulkopuolella kaupunkilaisten hyväksi. Uskon, että olen voinut vaikuttaa opetustoimen leikkausten estämiseen merkittävästi antamalla tietoni niiden vaikutuksista eri puolueiden edustajille. Kulttuurilautakunnassa olen edistänyt yhdenmukaisuuden linjaa avustusten jaossa ja pitänyt vähemmän tunnettujen taideryhmien asiaa esillä sitkeästi- Koko jazz-klubin toiminta yhtenä esimerkkinä.

On ymmärrettävä ettei oikea käsi tee vasemmalle kädelle vastakkaisia asioita. Kun seurakunta alkoi tarjota kodittomille hätämajoitusta, niin diakoniasäätiön vastaavaa palvelua jouduttiin supistamaan ja työntekijöitä jäi ilman töitä. Kun perheitä halutaan kotiuttaa, niin se ei onnistu ilman äitien mukaanottamista. Siksi kielikoulutuksen tarjoaminen leikkipuistoissa lasten mukanaollessa on usein tehokkaampaa kuin erillinen koulutus. Kun opetusryhmät suurenevat, myös levottomuus lisääntyy. Siksi on halvempaa pitää kohtuulliset ryhmäkoot kuin lisätä erityisopetusta. On koottava saman asian ympärillä toimivat toimijat yhteisen pöydän ääreen ja yhdistettävä resurssit. Yllättävän moni asia on jo keksitty ennen minun ideaani.

]]>
0 http://jaanaalaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229580-mita-hyvalta-poliitikolta-tulee-edellyttaa#comments Argumentointitaito Taloudellisisuus Verkostot Yhteistyö Mon, 16 Jan 2017 10:54:36 +0000 Jaana Alaja http://jaanaalaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229580-mita-hyvalta-poliitikolta-tulee-edellyttaa
Älkää sälyttäkö oppilaitosten koulutusvastuuta yrityksille! http://villejmattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226024-alkaa-salyttako-oppilaitosten-koulutusvastuuta-yrityksille <p><em>Esitin tämän(kaltaisen) tervehdyksen Suomen Opiskelija-Allianssi Osku ry:n liittokokouksessa la 12.11.2016 Turussa. Koska tervehdys tuo esiin tiivistetysti omatkin mielipiteeni koulujen ja yritysten yhteiselosta, toimikoon se syystalvisena kannanottona suunnitellun koulutusreformin vaaranpaikkoihin.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Arvon puheenjohtaja, hyvä liittokokousväki,</p><p><br />Minulla on ilo ja kunnia tuoda Suomen Yrittäjien sekä Varsinais-Suomen Nuorten yrittäjien tervehdys teille oskulaisille ja toivottaa teidät taas kerran tervetulleeksi Turkuun. Mopoikäinen Osku näyttää olevan löytänyt upeasti paikkansa amisten edunvalvontatoiminnassa ja johan siitä saavutuksesta mainio osoitus puheenjohtajallenne osoitettu kutsu Linnan juhliin.</p><p><br />Kuten varmasti kaikki te tiedätte, työelämä on murroksessa. Me Yrittäjät jaksamme muistuttaa, että Suomen kaikista yrityksistä lähes 94% on pieniä, alle 10 henkilön yrityksiä. Ja reilusti yli puolet kaikista yrityksistä ovat yksinyrittäjiä ja ammatinharjoittajia.</p><p><br />Trendi on vain kasvava, joten teistäkin, arvon amikset, iso osa tulee harjoittamaan ammattiaan oman yrityksen kautta. Ja se on mahtava mutta vaativa tapa tehdä omaa unelmatyötään.</p><p><br />Rohkaisen teitä kokeilemaan yrittämistä jo opiskeluaikana esimerkiksi yhdessä opiskelutovereidenne kanssa osuuskuntina. Muistutan myös Suomen Yrittäjien opiskelijajäsenyydestä sekä Nuorten Yrittäjien toiminnasta ympäri Suomen.</p><p><br />Huolehdittehan siitä, että vaaditte oppilaitoksiltanne paljon. Tulevaisuuden työelämä on vaativaa, jatkuvasti muuttuvaa ja oppilaitosten tehtävä on valmistaa opiskelijoita työelämään. Viime aikoina kohdennetut leikkaukset vaarantavat entisestään tätä tehtävää.</p><p><br />On vaarana, että opetusta sälytetään entistä enemmän yritysten harteille: olen huolestuneena seurannut ilmiötä, jossa opiskelija pudotetaan työharjoittelujaksolle yritykseen ilman varsinaista ohjausta koululta.</p><p><br />Yrityksen resurssit menevät tällöin opiskelijan ohjaukseen ja koulussa opittujen, joskus jopa totaalisen väärien ja vanhanaikaisten tietojen ja taitojen korjaamiseen.</p><p><br />Ja älkää ymmärtäkö väärin: yhteistyötä koulun, opiskelijoiden ja yritysten välillä on ehdottomasti lisättävä. Tehkää rohkeasti yhteistyötä oman opiskelualanne yritysten kanssa, käyttäkää hyödyksi yritysten tietotaitoa jokapäiväisestä bisneksestä ja antakaa takaisin tuoreita näkemyksiä.</p><p><br />Me yrittäjät arvostamme nuorten freesejä ideoita, liittyvät ne sitten tuotteisiin, yritysten toimintakulttuuriin tai vaikka kesätöihin. Yhteistyöllä rakennatte loistavasti verkostojanne tulevaisuuden työelämään.<br />&nbsp;<br />Vaatikaa myös, että opettajat, opot ja koko muukin oppilaitosten henkilökunta pysyvät kiinni koulun ulkopuolisessa työ- ja yrityselämässä, jotta he voivat valmentaa teitä työelämään. Ei olisi pahitteeksi, että opettajat pistettäisiin &ldquo;oikeisiin töihin&rdquo; yrityksiin vaikkapa kerran vuodessa. Yrittäjäjärjestöllä yhteistyökumppaneineen on loistavia työkaluja opettajienkin yrittäjyyskasvatukseen, mainittakoon YES-verkosto ja YES-kummitoiminta, jossa itsekin olen mukana.</p><p><br />Arvon amikset,</p><p><br />Suomen Yrittäjien ja Varsinais-Suomen Nuorten yrittäjien puolesta onnittelen vielä kerran teini-iän saavuttanutta Oskua ja toivotan teille mitä mahtavinta viikonloppua täällä Turussa, Suomen tosiasiallisessa pääkaupungissa. Onnea!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Esitin tämän(kaltaisen) tervehdyksen Suomen Opiskelija-Allianssi Osku ry:n liittokokouksessa la 12.11.2016 Turussa. Koska tervehdys tuo esiin tiivistetysti omatkin mielipiteeni koulujen ja yritysten yhteiselosta, toimikoon se syystalvisena kannanottona suunnitellun koulutusreformin vaaranpaikkoihin.

 

Arvon puheenjohtaja, hyvä liittokokousväki,


Minulla on ilo ja kunnia tuoda Suomen Yrittäjien sekä Varsinais-Suomen Nuorten yrittäjien tervehdys teille oskulaisille ja toivottaa teidät taas kerran tervetulleeksi Turkuun. Mopoikäinen Osku näyttää olevan löytänyt upeasti paikkansa amisten edunvalvontatoiminnassa ja johan siitä saavutuksesta mainio osoitus puheenjohtajallenne osoitettu kutsu Linnan juhliin.


Kuten varmasti kaikki te tiedätte, työelämä on murroksessa. Me Yrittäjät jaksamme muistuttaa, että Suomen kaikista yrityksistä lähes 94% on pieniä, alle 10 henkilön yrityksiä. Ja reilusti yli puolet kaikista yrityksistä ovat yksinyrittäjiä ja ammatinharjoittajia.


Trendi on vain kasvava, joten teistäkin, arvon amikset, iso osa tulee harjoittamaan ammattiaan oman yrityksen kautta. Ja se on mahtava mutta vaativa tapa tehdä omaa unelmatyötään.


Rohkaisen teitä kokeilemaan yrittämistä jo opiskeluaikana esimerkiksi yhdessä opiskelutovereidenne kanssa osuuskuntina. Muistutan myös Suomen Yrittäjien opiskelijajäsenyydestä sekä Nuorten Yrittäjien toiminnasta ympäri Suomen.


Huolehdittehan siitä, että vaaditte oppilaitoksiltanne paljon. Tulevaisuuden työelämä on vaativaa, jatkuvasti muuttuvaa ja oppilaitosten tehtävä on valmistaa opiskelijoita työelämään. Viime aikoina kohdennetut leikkaukset vaarantavat entisestään tätä tehtävää.


On vaarana, että opetusta sälytetään entistä enemmän yritysten harteille: olen huolestuneena seurannut ilmiötä, jossa opiskelija pudotetaan työharjoittelujaksolle yritykseen ilman varsinaista ohjausta koululta.


Yrityksen resurssit menevät tällöin opiskelijan ohjaukseen ja koulussa opittujen, joskus jopa totaalisen väärien ja vanhanaikaisten tietojen ja taitojen korjaamiseen.


Ja älkää ymmärtäkö väärin: yhteistyötä koulun, opiskelijoiden ja yritysten välillä on ehdottomasti lisättävä. Tehkää rohkeasti yhteistyötä oman opiskelualanne yritysten kanssa, käyttäkää hyödyksi yritysten tietotaitoa jokapäiväisestä bisneksestä ja antakaa takaisin tuoreita näkemyksiä.


Me yrittäjät arvostamme nuorten freesejä ideoita, liittyvät ne sitten tuotteisiin, yritysten toimintakulttuuriin tai vaikka kesätöihin. Yhteistyöllä rakennatte loistavasti verkostojanne tulevaisuuden työelämään.
 
Vaatikaa myös, että opettajat, opot ja koko muukin oppilaitosten henkilökunta pysyvät kiinni koulun ulkopuolisessa työ- ja yrityselämässä, jotta he voivat valmentaa teitä työelämään. Ei olisi pahitteeksi, että opettajat pistettäisiin “oikeisiin töihin” yrityksiin vaikkapa kerran vuodessa. Yrittäjäjärjestöllä yhteistyökumppaneineen on loistavia työkaluja opettajienkin yrittäjyyskasvatukseen, mainittakoon YES-verkosto ja YES-kummitoiminta, jossa itsekin olen mukana.


Arvon amikset,


Suomen Yrittäjien ja Varsinais-Suomen Nuorten yrittäjien puolesta onnittelen vielä kerran teini-iän saavuttanutta Oskua ja toivotan teille mitä mahtavinta viikonloppua täällä Turussa, Suomen tosiasiallisessa pääkaupungissa. Onnea!

]]>
0 http://villejmattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226024-alkaa-salyttako-oppilaitosten-koulutusvastuuta-yrityksille#comments Koulutusreformi Leikkaukset Opiskelijat Yhteistyö Yrittäjyys Sat, 12 Nov 2016 10:56:43 +0000 Ville Mattila http://villejmattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226024-alkaa-salyttako-oppilaitosten-koulutusvastuuta-yrityksille
Heikkohermoiset hötkyilevät http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221292-heikkohermoiset-hotkyilevat <p>Suomella ei ole enää varaa siihen, mitä Jyrki Kataisen / Alexander Stubbin hallituksessa edellisellä vaalikaudella tapahtui. Vastuunkannon tiukassa paikassa rintamasta lipesivät niin Vihreät kuin Vasemmistoliittokin, joille Suomen tarpeet olivat sivuseikka. RKP:n Carl Haglund kertoi julkisuudessa avoimesti pettymystään edellisen hallituksen loppusuoraan, jota leimasivat monet ristiriidat, päätöksenteon vaikeudet sekä hallituspohjan kaventuminen. Häneltä katosi usko järkevän politiikan tekemiseen siinä määrin, että lopetti oman poliittisen osallistumisen kesken.&nbsp;</p><p>SDP:n entinen puheenjohtaja, puoluesihteeri, pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri Ulf Sundqvist kirjoitti puoluelehden kolumnissaan 3.8.2016, että Suomessa toteutetaan nykyisin ulkomaalaispolitiikkaa, joka on räätälöity perussuomalaisten mukaan. Tämä on tärkeä huomio, sillä kyse on yhteisten resurssien kohdentamisesta ja varsinkin siitä, että samanlaisella poliittisella tekemisellä emme saa erilaista lopputulosta.<br />Suomen ulkomaalaispolitiikka ei ole irrallaan kaikesta muusta. Esim. Suomen suhtautuminen maahanmuuttoon on ollut eurooppalaisessa mittakaavassa erittäin sinisilmäistä. Perheenyhdistämisen helppous, ulkomaalaislain lepsu tulkitseminen ja antelias sosiaaliturvajärjestelmä ovat tehneet Suomesta halutun kohdemaan turvapaikanhakijoille. Juuri nyt on uutisoitu, että Suomi joutuu ottamaan lainaa 5,6 miljardia euroa ja ensi vuonna jo 5,9 miljardia selvitäkseen yhteiskunnallisista velvoitteistaan. Edellisen hallituksen teot lankeavat maksuun nyt ja suurinta kritiikkiä pitävät ne, jotka päätökset silloin tekivät. Perussuomalaisena olen tyytyväinen siihen, että puolueeni on hallituksessa ja pyrkii tosissaan muuttamaan Suomen suuntaa.</p><p>Myös valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa näkyy perussuomalainen politiikka ja asenteemme maan turvallisuudesta huolehtimiseen. Maalaamatta piruja seinille on selvää, että Suomen turvallisuusympäristö on selvästi muuttunut ja Suomen on reagoitava näihin muutoksiin. Perussuomalaisille on aina ollut tärkeää, että puhumme poliittisista kysymyksistä avoimesti ja ollessamme hallituksessa pystymme näin myös toteuttamaan. Tämä on selvä ero aiempien hallitusten toimintaan ja se antaa kansalaisille mahdollisuuden muodostaa tosiasioista oma kanta.&nbsp;<br />Venäjän toimet Itä-Ukrainassa ovat vaikuttaneet merkittävästi Euroopan turvallisuustilanteeseen. Samoin muitakin uhkia, kuten terrorismi, siirtolaiskriisi, kyberhyökkäykset ja arktisen alueen ilmastonmuutos, joita on entistä vaikeampi ennakoida. Suomella onkin nyt turvallisuuteen kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon eri hallinnon alojen turvallisuuteen liittyvät toimet. Vasemmiston, vihreiden ja demarien puheet kaikkia syleilevästä avoimuudesta on sivuutettava järjen ja perusturvallisuuden vastaisena?</p><p>Populismin pinnan ärsyttäessä, ei kriitikoillakaan riitä pitkäpinnaisuutta katsoa sen taakse. Punavihreät toimittajat hylkäävät mieluummin journalismin etiikan kuin oman poliittisen aatteensa. Kuitenkin päätösten piilovaikutukset ovat ne, joiden kanssa meidän on elettävä.&nbsp;<br />Perussuomalaisten kannanotot aiempien hallitusten tekemän politiikan ongelmista on kuitattu populistisena puutaheinänä, jota ei pidä ottaman vakavasti. Vuosikaudet kriittisiä kannanottojamme on pidetty niin kansainvälisen oikeuden kuin hyvän maun vastaisina, mutta ei enää. Euroopan ja Lähi-idän kriisien laukeamisen myötä perussuomalaisesta ajattelusta on tullut valtavirtaa.</p><p>Konkreettinen esimerkki suunnanmuutoksesta on viime vuoden joulukuussa laadittu hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma. Se toteuttaa käytännössä kaikki ne toimenpiteet, joita olemme aikaisemmin vaatineet, mm. perheenyhdistämisen edellytykset tiukentuvat ja turvapaikan saaneiden sosiaaliturvasta on tulossa vastikkeellista. Perussuomalaisten turvapaikka- ja kotouttamispolitiikasta on tullut Suomen turvapaikka- ja kotouttamispolitiikkaa, jolla pyritään muuttamaan myös EU:n rakenteita. Entisen sisäministerin ja nykyisen valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) toukokuisen lausunnon mukaan eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ei nyt toimi, minkä vuoksi Suomi on mukana uudistamassa sitä. Orpo on tuonut vahvasti esiin, että &quot;tehokas palauttamispolitiikka on osa tehokasta kotouttamispolitiikkaa&quot;.</p><p>Tämä on sisäistetty myös oppositiossa, jossa sosiaalidemokraattinen puolue kannattaa hallituksen turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaa. Sama näkemysten muutos on havaittavissa paikallispoliittisissa toritilaisuuksissa, jossa asioista keskustellaan puoluerajoja ylittävissä kohtaamisissa. Suomessa oppositio sekä itkee perussuomalaisten suurta vaikutusta hallituksen toimenpideohjelmiin että kiittää sitä. Kiitokset tulevat siitä, että olemme pureutuneet kysymyksiin, joihin muilla puolueilla ei ole ollut asiantuntijuutta. Itku kumpuaa samasta lähteestä, koska olemme oikeassa ja se on tuskallista myöntää.&nbsp;</p><p>Poliittinen vaalienväliviihde gallupit vaativat mediakriittisyyttä, sillä gallupien tehtävänä on liikuttaa massojen mielipiteitä. Toisin kuin kuvitellaan, massat eivät luo galluptuloksia, vaan ne tehdään. Kontaktit ihmisiin tuotetaan organisoidusti ja on luottamuksen varassa uskoa satunnaisotantaan. Ei ole tavatonta, että samaa asiaa mittaavasta otannasta saadaan päinvastaisia tuloksia. Kuten tutkimustuloksista, myös gallupeista kannattaa selvittää kuka on sen maksaja ja suhteuttaa tulos siihen. Faktaa on myös se, että galluptulos on uutisoitavissa tulkinnanvaraisesti ja heikkohermoiset reagoivat raflaaviin otsikoihin, koska usko yhteiseen tekemiseen on toissijaista ja omien tarpeiden varjossa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomella ei ole enää varaa siihen, mitä Jyrki Kataisen / Alexander Stubbin hallituksessa edellisellä vaalikaudella tapahtui. Vastuunkannon tiukassa paikassa rintamasta lipesivät niin Vihreät kuin Vasemmistoliittokin, joille Suomen tarpeet olivat sivuseikka. RKP:n Carl Haglund kertoi julkisuudessa avoimesti pettymystään edellisen hallituksen loppusuoraan, jota leimasivat monet ristiriidat, päätöksenteon vaikeudet sekä hallituspohjan kaventuminen. Häneltä katosi usko järkevän politiikan tekemiseen siinä määrin, että lopetti oman poliittisen osallistumisen kesken. 

SDP:n entinen puheenjohtaja, puoluesihteeri, pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri Ulf Sundqvist kirjoitti puoluelehden kolumnissaan 3.8.2016, että Suomessa toteutetaan nykyisin ulkomaalaispolitiikkaa, joka on räätälöity perussuomalaisten mukaan. Tämä on tärkeä huomio, sillä kyse on yhteisten resurssien kohdentamisesta ja varsinkin siitä, että samanlaisella poliittisella tekemisellä emme saa erilaista lopputulosta.
Suomen ulkomaalaispolitiikka ei ole irrallaan kaikesta muusta. Esim. Suomen suhtautuminen maahanmuuttoon on ollut eurooppalaisessa mittakaavassa erittäin sinisilmäistä. Perheenyhdistämisen helppous, ulkomaalaislain lepsu tulkitseminen ja antelias sosiaaliturvajärjestelmä ovat tehneet Suomesta halutun kohdemaan turvapaikanhakijoille. Juuri nyt on uutisoitu, että Suomi joutuu ottamaan lainaa 5,6 miljardia euroa ja ensi vuonna jo 5,9 miljardia selvitäkseen yhteiskunnallisista velvoitteistaan. Edellisen hallituksen teot lankeavat maksuun nyt ja suurinta kritiikkiä pitävät ne, jotka päätökset silloin tekivät. Perussuomalaisena olen tyytyväinen siihen, että puolueeni on hallituksessa ja pyrkii tosissaan muuttamaan Suomen suuntaa.

Myös valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa näkyy perussuomalainen politiikka ja asenteemme maan turvallisuudesta huolehtimiseen. Maalaamatta piruja seinille on selvää, että Suomen turvallisuusympäristö on selvästi muuttunut ja Suomen on reagoitava näihin muutoksiin. Perussuomalaisille on aina ollut tärkeää, että puhumme poliittisista kysymyksistä avoimesti ja ollessamme hallituksessa pystymme näin myös toteuttamaan. Tämä on selvä ero aiempien hallitusten toimintaan ja se antaa kansalaisille mahdollisuuden muodostaa tosiasioista oma kanta. 
Venäjän toimet Itä-Ukrainassa ovat vaikuttaneet merkittävästi Euroopan turvallisuustilanteeseen. Samoin muitakin uhkia, kuten terrorismi, siirtolaiskriisi, kyberhyökkäykset ja arktisen alueen ilmastonmuutos, joita on entistä vaikeampi ennakoida. Suomella onkin nyt turvallisuuteen kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon eri hallinnon alojen turvallisuuteen liittyvät toimet. Vasemmiston, vihreiden ja demarien puheet kaikkia syleilevästä avoimuudesta on sivuutettava järjen ja perusturvallisuuden vastaisena?

Populismin pinnan ärsyttäessä, ei kriitikoillakaan riitä pitkäpinnaisuutta katsoa sen taakse. Punavihreät toimittajat hylkäävät mieluummin journalismin etiikan kuin oman poliittisen aatteensa. Kuitenkin päätösten piilovaikutukset ovat ne, joiden kanssa meidän on elettävä. 
Perussuomalaisten kannanotot aiempien hallitusten tekemän politiikan ongelmista on kuitattu populistisena puutaheinänä, jota ei pidä ottaman vakavasti. Vuosikaudet kriittisiä kannanottojamme on pidetty niin kansainvälisen oikeuden kuin hyvän maun vastaisina, mutta ei enää. Euroopan ja Lähi-idän kriisien laukeamisen myötä perussuomalaisesta ajattelusta on tullut valtavirtaa.

Konkreettinen esimerkki suunnanmuutoksesta on viime vuoden joulukuussa laadittu hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma. Se toteuttaa käytännössä kaikki ne toimenpiteet, joita olemme aikaisemmin vaatineet, mm. perheenyhdistämisen edellytykset tiukentuvat ja turvapaikan saaneiden sosiaaliturvasta on tulossa vastikkeellista. Perussuomalaisten turvapaikka- ja kotouttamispolitiikasta on tullut Suomen turvapaikka- ja kotouttamispolitiikkaa, jolla pyritään muuttamaan myös EU:n rakenteita. Entisen sisäministerin ja nykyisen valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) toukokuisen lausunnon mukaan eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ei nyt toimi, minkä vuoksi Suomi on mukana uudistamassa sitä. Orpo on tuonut vahvasti esiin, että "tehokas palauttamispolitiikka on osa tehokasta kotouttamispolitiikkaa".

Tämä on sisäistetty myös oppositiossa, jossa sosiaalidemokraattinen puolue kannattaa hallituksen turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaa. Sama näkemysten muutos on havaittavissa paikallispoliittisissa toritilaisuuksissa, jossa asioista keskustellaan puoluerajoja ylittävissä kohtaamisissa. Suomessa oppositio sekä itkee perussuomalaisten suurta vaikutusta hallituksen toimenpideohjelmiin että kiittää sitä. Kiitokset tulevat siitä, että olemme pureutuneet kysymyksiin, joihin muilla puolueilla ei ole ollut asiantuntijuutta. Itku kumpuaa samasta lähteestä, koska olemme oikeassa ja se on tuskallista myöntää. 

Poliittinen vaalienväliviihde gallupit vaativat mediakriittisyyttä, sillä gallupien tehtävänä on liikuttaa massojen mielipiteitä. Toisin kuin kuvitellaan, massat eivät luo galluptuloksia, vaan ne tehdään. Kontaktit ihmisiin tuotetaan organisoidusti ja on luottamuksen varassa uskoa satunnaisotantaan. Ei ole tavatonta, että samaa asiaa mittaavasta otannasta saadaan päinvastaisia tuloksia. Kuten tutkimustuloksista, myös gallupeista kannattaa selvittää kuka on sen maksaja ja suhteuttaa tulos siihen. Faktaa on myös se, että galluptulos on uutisoitavissa tulkinnanvaraisesti ja heikkohermoiset reagoivat raflaaviin otsikoihin, koska usko yhteiseen tekemiseen on toissijaista ja omien tarpeiden varjossa. 

]]>
11 http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221292-heikkohermoiset-hotkyilevat#comments Hallitusvastuu Perussuomalaiset Vaikuttaminen Vastuunkanto Yhteistyö Mon, 15 Aug 2016 07:47:19 +0000 Mikki Nieminen http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221292-heikkohermoiset-hotkyilevat
Turvallisuus vaatii päätöksiä http://petterianttiorpo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218109-turvallisuus-vaatii-paatoksia <p>Me Suomessa päätämme omista turvallisuusratkaisuistamme. Kiristyneessä tilanteessa päätösten pitää olla erityisen harkittuja. NATO-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta. Kriisin tullen emme saa jäädä yksin. Olemme joka tapauksessa konfliktin osapuoli, jos sellainen Itämerelle ulottuu.</p><p>Turvallisuuden ja itsenäisyyden takaaminen on valtion tärkein perustehtävä. Lisääntynyt levottomuus on nopeasti muuttanut Suomen turvallisuusympäristöä.&nbsp;<strong>Konfliktit Euroopassa</strong>&nbsp;ja sen lähialueilla, erityisesti Ukrainassa ja Lähi-idässä,&nbsp;<strong>vaikuttavat Suomeenkin</strong>.&nbsp;</p><p>Venäjän toimet Ukrainassa eivät ole olleet hyväksyttäviä. Talouspakotteet olivat oikea reaktio kansainvälistä lakia rikkoviin sotatoimiin. On kuitenkin Suomen etu, että kanssakäyminen Venäjän kanssa jatkuu. Kahdenväliset suhteet naapurien kesken ovat tärkeitä. Yhtälailla Suomen etu on&nbsp;toimissaan yhtenäinen EU myös Venäjän suuntaan.&nbsp;<strong>Vuoropuhelua on jatkettava</strong>.</p><p>Vastikään julkaistu NATO-selvitys on selkeä.&nbsp;<strong>NATO on länsimaisten demokratioiden puolustusliitto eikä suunnattu ketään vastaan.</strong>&nbsp;NATO antaisi meille voimakkaan USA:n turvatakuut, mutta auttaisi myös esimerkiksi materiaalihankinnoissa.</p><p>Erityisen tarkasti täytyy&nbsp;<strong>seurata Ruotsin tilannetta</strong>. Vaikka päätös Suomessa tehdäänkin täysin itsenäisesti, Suomi ei saa jäädä yksinäiseksi saarekkeeksi. Seuraavat parlamenttivaalit Ruotsissa pidetään 2018 ja porvaripuolueet Ruotsissa ovat asettuneet kannattamaan NATOa.</p><p><strong>Vahva ja määrätietoinen EU on Suomen etu</strong>. Venäjälle tai muille ulkovalloille ei saa avata tilaisuuksia käyttää &quot;hajota ja hallitse&quot; -taktiikkaa. Meidän pitää vahvistaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä puolustusyhteistyötä. EU:ssa on potentiaalia vahvistaa materiaalihankintoihin, yhteisten operaatioiden johtamiseen ja puolustusteollisuuden sisämarkkinoihin liittyvää yhteistyötä. Yhtälailla EU-NATO -yhteistyötä on kehitettävä, sillä pääosa EU:n jäsenmaista on järjestänyt turvallisuutensa NATOn kautta. Esimerkiksi hybridiuhkiin vastaamisessa EU-NATO -yhteistyöllä olisi paljon annettavaa.</p><p>Kokoomuksen kanta NATO-jäsenyyteen on selkeä. Suomen mahdolliselle NATO-jäsenyydelle tarvitaan laaja kansan ja poliittisen johdon tuki.&nbsp;<strong>Haluan säilyttää kansanäänestyksen keinovalikoimassa</strong>&nbsp;enkä sulkea sitä pois.</p><p><strong>NATO-jäsenyys ei poista tarvetta omille, suorituskykyisille puolustusvoimille.</strong>&nbsp;Kotipesä on pidettävä aina kunnossa. Huoltovarmuuden ja energiaturvallisuuden ohella meidän on huolehdittava puolustustahdon ylläpitämistä ja varauduttava myös hybridisodankäyntiin.</p><p>Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja hämärtyy kiihtyvällä tahdilla. Kyberturvallisuus, terrorismi ja laajamittainen maahantulo ovat sekä ulkoisen että sisäisen turvallisuuden kysymyksiä.&nbsp;<strong>Turvallisuudesta huolehtimiseen tarvitaan voimavaroja</strong>. Lisäresurssit puolustusvoimille ja sisäiseen turvallisuuteen ovat osoittautuneet jopa tarpeellisimmiksi kuin mitä hallitusohjelmaa laadittaessa arvioitiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me Suomessa päätämme omista turvallisuusratkaisuistamme. Kiristyneessä tilanteessa päätösten pitää olla erityisen harkittuja. NATO-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta. Kriisin tullen emme saa jäädä yksin. Olemme joka tapauksessa konfliktin osapuoli, jos sellainen Itämerelle ulottuu.

Turvallisuuden ja itsenäisyyden takaaminen on valtion tärkein perustehtävä. Lisääntynyt levottomuus on nopeasti muuttanut Suomen turvallisuusympäristöä. Konfliktit Euroopassa ja sen lähialueilla, erityisesti Ukrainassa ja Lähi-idässä, vaikuttavat Suomeenkin

Venäjän toimet Ukrainassa eivät ole olleet hyväksyttäviä. Talouspakotteet olivat oikea reaktio kansainvälistä lakia rikkoviin sotatoimiin. On kuitenkin Suomen etu, että kanssakäyminen Venäjän kanssa jatkuu. Kahdenväliset suhteet naapurien kesken ovat tärkeitä. Yhtälailla Suomen etu on toimissaan yhtenäinen EU myös Venäjän suuntaan. Vuoropuhelua on jatkettava.

Vastikään julkaistu NATO-selvitys on selkeä. NATO on länsimaisten demokratioiden puolustusliitto eikä suunnattu ketään vastaan. NATO antaisi meille voimakkaan USA:n turvatakuut, mutta auttaisi myös esimerkiksi materiaalihankinnoissa.

Erityisen tarkasti täytyy seurata Ruotsin tilannetta. Vaikka päätös Suomessa tehdäänkin täysin itsenäisesti, Suomi ei saa jäädä yksinäiseksi saarekkeeksi. Seuraavat parlamenttivaalit Ruotsissa pidetään 2018 ja porvaripuolueet Ruotsissa ovat asettuneet kannattamaan NATOa.

Vahva ja määrätietoinen EU on Suomen etu. Venäjälle tai muille ulkovalloille ei saa avata tilaisuuksia käyttää "hajota ja hallitse" -taktiikkaa. Meidän pitää vahvistaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä puolustusyhteistyötä. EU:ssa on potentiaalia vahvistaa materiaalihankintoihin, yhteisten operaatioiden johtamiseen ja puolustusteollisuuden sisämarkkinoihin liittyvää yhteistyötä. Yhtälailla EU-NATO -yhteistyötä on kehitettävä, sillä pääosa EU:n jäsenmaista on järjestänyt turvallisuutensa NATOn kautta. Esimerkiksi hybridiuhkiin vastaamisessa EU-NATO -yhteistyöllä olisi paljon annettavaa.

Kokoomuksen kanta NATO-jäsenyyteen on selkeä. Suomen mahdolliselle NATO-jäsenyydelle tarvitaan laaja kansan ja poliittisen johdon tuki. Haluan säilyttää kansanäänestyksen keinovalikoimassa enkä sulkea sitä pois.

NATO-jäsenyys ei poista tarvetta omille, suorituskykyisille puolustusvoimille. Kotipesä on pidettävä aina kunnossa. Huoltovarmuuden ja energiaturvallisuuden ohella meidän on huolehdittava puolustustahdon ylläpitämistä ja varauduttava myös hybridisodankäyntiin.

Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja hämärtyy kiihtyvällä tahdilla. Kyberturvallisuus, terrorismi ja laajamittainen maahantulo ovat sekä ulkoisen että sisäisen turvallisuuden kysymyksiä. Turvallisuudesta huolehtimiseen tarvitaan voimavaroja. Lisäresurssit puolustusvoimille ja sisäiseen turvallisuuteen ovat osoittautuneet jopa tarpeellisimmiksi kuin mitä hallitusohjelmaa laadittaessa arvioitiin.

]]>
42 http://petterianttiorpo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218109-turvallisuus-vaatii-paatoksia#comments Kotimaa EU Kokoomus Nato Turvallisuus Yhteistyö Tue, 07 Jun 2016 11:14:06 +0000 Petteri Orpo http://petterianttiorpo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218109-turvallisuus-vaatii-paatoksia