Työvoimapolitiikka http://steffers.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/136611/all Sat, 16 Jun 2018 07:30:00 +0300 fi Kun pääministeristä tulee siivooja http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja <p>Ajatellaanpa sitä hetkeä, kun pääministeriltä loppuvat hommat ja hän joutuu ilmoittautumaan työvoimatoimistoon. Avulias virkailija antaa hänelle heti listan yrityksistä, joihin pääministerin osaaminen riittäisi. Mutta useamman kuukauden yrittämisen jälkeen töitä ei löydy. Pääministeri joutuu miettimään mitä tehdä. Ehkä pitää ryhtyä siivoojaksi?</p> <p>Aivan absurdi juttu, eikö niin? Aivan absurdi ajatus, että tuolla kokemuksella lähdettäisiin tekemään siivoojan työtä.&nbsp;</p> <p>No onhan se epätodennäköistä, että pääministerin seuraava työ olisi siivoojan homma. Mutta sen sijaan politiikan päätöksenteossa sekin vaihtoehto tuntuu ihan loogiselta idealta muulle kansalle. Koulutuksesta riippumatta ihmisen tulisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan. Kuulemma työntekö pitää ihmisen työkykyisenä ja antaa mahdollisuuden löytää sitten joskus sitä oman alankin hommaa, kun sitä tulee vastaan.</p> <p>Kuulostaa järkevältä?</p> <p>No äkkiseltään varmaan niin. Asia vain on hieman mutkikkaampi. Tai itse asiassa aika monta kertaa mutkikkaampi. Erityisesti jos puhutaan jo muutenkin työntekijästä, jolla on jollekin alalle koulutus, mutta se kaipaisi päivitystä, ennen kuin sitä hommaa omalta alalta löytyisi. Tai jos puhutaan sellaisesta, jonka alalta ovat työt loppuneet tai loppumassa, mutta takana kuitenkin vaikkapa akateemista koulutusta ihan toiselta alalta, niin sellainen tarvitsisi myös jotakin uutta koulutusta.</p> <p>Nyt joku varmaan miettii, että niin, mitä sitten?</p> <p>No sitä sitten, että raaoilla työmarkkinoilla saattaa ottaa ohraleipä. Kun hyvin koulutettu joutuu tekemään reippaasti alle koulutuksensa olevaa työtä, hän on suuressa riskissä jäädä loppuelämän ajaksi ilman kunnollista työtä. Nuoremmalle se ei niinkään ole peruuttamaton ongelma. Kolmekymppisellä on vielä hyvät saumat päästä työnsyrjään kiinni. Mutta vaikkapa viisikymppiselle parin vuoden sivupolku voi olla jo fataali.</p> <p>Saatat sanoa, että se on yksilön ongelma.&nbsp;</p> <p>Joo. Onhan se niin, että jos pääministeri joutuu siivoojaksi, niin se on vain pääministerille todellinen ongelma, vai onko?</p> <p>Kyllä se on yhteiskunnallinenkin ongelma, jos fiksun ihmisen työpanosta ei hyödynnetä tehokkaasti. Se on ongelma suomalaiselle kansantaloudelle. Kalliilla hankittu koulutus ja vuosien kokemus heitetään vain roskakoppaan. Sitten siinä on sekin puoli, että ihminen, jonka motivaatio työntekoon on tavallista alhaisempi, jää myös tavallista aiemmin eläkkeelle.&nbsp;</p> <p>Juuri perjantaina uutisoitiin, että on jo useampi tapaus, jotka hakevat aktiivimallin seurauksena työkyvyttömyyseläkettä, vaikka eivät välttämättä ole edes sairaita. Mutta sekin on vielä pientä piiperrystä. Tein tällä viikolla kyselyä omaan Twitter verkostooni. 110 vastaajasta 41 % ajatteli tekevänsä töitä yli 70 -vuotiaaksi, jos terveys ja työn mielekkyys vain ovat kohdallaan. Mutta siis vain silloin, jos siinä hommassa on jotakin mieltä.</p> <p>Mietitäänpä vielä hetki. Kuinka paljon paremmin Suomella menee kymmenen vuoden päästä, jos löydämme aivan toisenlaisen tavan ajatella koulutusta, työtä ja uria? Uskokaa tai älkää, mutta 65-70 vuotiaiden panosta tarvitaan tulevaisuuden päätöksenteossa.</p> <p>Ai että mihin?</p> <p>Eläkepommin kasvaessa eläkeikäisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä suinkaan vain Suomessa, vaan muuallakin Euroopassa ja osassa Aasiaa. Arvatkaa huviksenne, ketkä ymmärtävät parhaimmin, mitä tuolle ikäluokalle kannattaa tarjota?</p> <p>Haluammeko että se porukka on luomassa menestystä vai maksukyvyltään huonoina eläkeläisinä?</p> <p>Ajatus siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, on täysin älyvapaana syntynyt ajatus, mutta sitä on vain niin ihanan mukava hokea, kun se ei kosketa itseä. Parempi hokema olisi vaikka se, että ihan mikä tahansa keino pitää korkeaa osaamista omaavien ammattitaitoa yllä tai auttaa heitä kouluttautumaan uudelleen vielä +50 vuotiainakin, olisi paljon fiksumpaa.&nbsp;</p> <p>Kävisivät sitten vaikka samalla tavalla siivoamassa lisätienestien saamiseksi kuin opiskelijat.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajatellaanpa sitä hetkeä, kun pääministeriltä loppuvat hommat ja hän joutuu ilmoittautumaan työvoimatoimistoon. Avulias virkailija antaa hänelle heti listan yrityksistä, joihin pääministerin osaaminen riittäisi. Mutta useamman kuukauden yrittämisen jälkeen töitä ei löydy. Pääministeri joutuu miettimään mitä tehdä. Ehkä pitää ryhtyä siivoojaksi?

Aivan absurdi juttu, eikö niin? Aivan absurdi ajatus, että tuolla kokemuksella lähdettäisiin tekemään siivoojan työtä. 

No onhan se epätodennäköistä, että pääministerin seuraava työ olisi siivoojan homma. Mutta sen sijaan politiikan päätöksenteossa sekin vaihtoehto tuntuu ihan loogiselta idealta muulle kansalle. Koulutuksesta riippumatta ihmisen tulisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan. Kuulemma työntekö pitää ihmisen työkykyisenä ja antaa mahdollisuuden löytää sitten joskus sitä oman alankin hommaa, kun sitä tulee vastaan.

Kuulostaa järkevältä?

No äkkiseltään varmaan niin. Asia vain on hieman mutkikkaampi. Tai itse asiassa aika monta kertaa mutkikkaampi. Erityisesti jos puhutaan jo muutenkin työntekijästä, jolla on jollekin alalle koulutus, mutta se kaipaisi päivitystä, ennen kuin sitä hommaa omalta alalta löytyisi. Tai jos puhutaan sellaisesta, jonka alalta ovat työt loppuneet tai loppumassa, mutta takana kuitenkin vaikkapa akateemista koulutusta ihan toiselta alalta, niin sellainen tarvitsisi myös jotakin uutta koulutusta.

Nyt joku varmaan miettii, että niin, mitä sitten?

No sitä sitten, että raaoilla työmarkkinoilla saattaa ottaa ohraleipä. Kun hyvin koulutettu joutuu tekemään reippaasti alle koulutuksensa olevaa työtä, hän on suuressa riskissä jäädä loppuelämän ajaksi ilman kunnollista työtä. Nuoremmalle se ei niinkään ole peruuttamaton ongelma. Kolmekymppisellä on vielä hyvät saumat päästä työnsyrjään kiinni. Mutta vaikkapa viisikymppiselle parin vuoden sivupolku voi olla jo fataali.

Saatat sanoa, että se on yksilön ongelma. 

Joo. Onhan se niin, että jos pääministeri joutuu siivoojaksi, niin se on vain pääministerille todellinen ongelma, vai onko?

Kyllä se on yhteiskunnallinenkin ongelma, jos fiksun ihmisen työpanosta ei hyödynnetä tehokkaasti. Se on ongelma suomalaiselle kansantaloudelle. Kalliilla hankittu koulutus ja vuosien kokemus heitetään vain roskakoppaan. Sitten siinä on sekin puoli, että ihminen, jonka motivaatio työntekoon on tavallista alhaisempi, jää myös tavallista aiemmin eläkkeelle. 

Juuri perjantaina uutisoitiin, että on jo useampi tapaus, jotka hakevat aktiivimallin seurauksena työkyvyttömyyseläkettä, vaikka eivät välttämättä ole edes sairaita. Mutta sekin on vielä pientä piiperrystä. Tein tällä viikolla kyselyä omaan Twitter verkostooni. 110 vastaajasta 41 % ajatteli tekevänsä töitä yli 70 -vuotiaaksi, jos terveys ja työn mielekkyys vain ovat kohdallaan. Mutta siis vain silloin, jos siinä hommassa on jotakin mieltä.

Mietitäänpä vielä hetki. Kuinka paljon paremmin Suomella menee kymmenen vuoden päästä, jos löydämme aivan toisenlaisen tavan ajatella koulutusta, työtä ja uria? Uskokaa tai älkää, mutta 65-70 vuotiaiden panosta tarvitaan tulevaisuuden päätöksenteossa.

Ai että mihin?

Eläkepommin kasvaessa eläkeikäisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä suinkaan vain Suomessa, vaan muuallakin Euroopassa ja osassa Aasiaa. Arvatkaa huviksenne, ketkä ymmärtävät parhaimmin, mitä tuolle ikäluokalle kannattaa tarjota?

Haluammeko että se porukka on luomassa menestystä vai maksukyvyltään huonoina eläkeläisinä?

Ajatus siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, on täysin älyvapaana syntynyt ajatus, mutta sitä on vain niin ihanan mukava hokea, kun se ei kosketa itseä. Parempi hokema olisi vaikka se, että ihan mikä tahansa keino pitää korkeaa osaamista omaavien ammattitaitoa yllä tai auttaa heitä kouluttautumaan uudelleen vielä +50 vuotiainakin, olisi paljon fiksumpaa. 

Kävisivät sitten vaikka samalla tavalla siivoamassa lisätienestien saamiseksi kuin opiskelijat.

 

]]>
26 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja#comments Kotimaa Suomalainen työelämä Työelämä Työllistyminen Työttömyys Työvoimapolitiikka Sat, 16 Jun 2018 04:30:00 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja
Kun tekee tyhmiä joutuu korjaamaan http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255934-kun-tekee-tyhmia-joutuu-korjaamaan <p>Työttömyyspäivärahan leikkaus on varmaankin tyhmin Juha Sipilän hallituksen yksittäinen tiettyyn väestöryhmään suunnattu teko. Valtiosihteeri Martti Hetemäki kertoi aktiivimallin tarkoituksena olevan työttömien ohjaaminen normaaleihin työsuhteisiin. Hän on ilmeisesti sitä mieltä, että työpaikat lisääntyvät silloin kun kysyjien määrää lisätään.&nbsp;</p><p>Olin alun perin sitä mieltä, että päivärahan leikkaus aiheuttaa vain sen, että erilaiset pätkä- ja sirpaletyöt jakaantuvat entistä suuremman joukon kesken. Työministeri Jari Lindström tavallaan vahvistaa asian kertoessaan TE-keskuksista saamassaan palautteessa entistä suuremman joukon ihmisiä lähteneen liikkeelle.</p><p>Ministeri Lindström näkyy pahoittaneen mielensä siitä, että yritykset ja työttömät tekevät &quot;aktiivimallipaketteja&quot;. Mitä ihmeen vikaa niissä on? Jos ei pysyvää kokopäiväistä työsuhdetta ole saatavilla niin onhan ainakin sen&nbsp; hallituksen itse asettaman kahdeksantoista tunnin aktiivisuusrajan verran työtä kolmen kuukauden aikana.&nbsp; Ihan vain ministerin kiusaksi.</p><p>Luulenkin, että ministeriä kismittää se, että näillä sopimuksilla päivärahaleikkauksen säästötavoite osittain vesittyy.&nbsp; Mitään muuta motiivia tyhmistä tyhmimmästä päivärahaleikkauksesta on vaikea löytää. Onneksi näyttää löytyvän yrityksiä jotka pystyvät tarjoamaan työnhakijoille sopimuksilla sen verran työtä että päiväraha ei leikkaannu. Tämä voidaan tulkita myös yritysten kannanotoksi asiaan.</p><p>Nähtäväksi jää mitä muutoksia työministeriöstä seuraavaksi tulee. Päivärahan leikkaus on muuttunut jo hallitukselle arvovaltakysymykseksi joten sen poistamista ei varmaan ole odotettavissa. Työministerillä ja hänen ministeriönsä elävästä elämästä vieraantuneilla virkamiehillä on kova työ keksiä uusia keinoja jotta kekseliäät ihmiset eivät pysty työllistämään itseään tunniksikaan &quot;väärällä&quot; tavalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työttömyyspäivärahan leikkaus on varmaankin tyhmin Juha Sipilän hallituksen yksittäinen tiettyyn väestöryhmään suunnattu teko. Valtiosihteeri Martti Hetemäki kertoi aktiivimallin tarkoituksena olevan työttömien ohjaaminen normaaleihin työsuhteisiin. Hän on ilmeisesti sitä mieltä, että työpaikat lisääntyvät silloin kun kysyjien määrää lisätään. 

Olin alun perin sitä mieltä, että päivärahan leikkaus aiheuttaa vain sen, että erilaiset pätkä- ja sirpaletyöt jakaantuvat entistä suuremman joukon kesken. Työministeri Jari Lindström tavallaan vahvistaa asian kertoessaan TE-keskuksista saamassaan palautteessa entistä suuremman joukon ihmisiä lähteneen liikkeelle.

Ministeri Lindström näkyy pahoittaneen mielensä siitä, että yritykset ja työttömät tekevät "aktiivimallipaketteja". Mitä ihmeen vikaa niissä on? Jos ei pysyvää kokopäiväistä työsuhdetta ole saatavilla niin onhan ainakin sen  hallituksen itse asettaman kahdeksantoista tunnin aktiivisuusrajan verran työtä kolmen kuukauden aikana.  Ihan vain ministerin kiusaksi.

Luulenkin, että ministeriä kismittää se, että näillä sopimuksilla päivärahaleikkauksen säästötavoite osittain vesittyy.  Mitään muuta motiivia tyhmistä tyhmimmästä päivärahaleikkauksesta on vaikea löytää. Onneksi näyttää löytyvän yrityksiä jotka pystyvät tarjoamaan työnhakijoille sopimuksilla sen verran työtä että päiväraha ei leikkaannu. Tämä voidaan tulkita myös yritysten kannanotoksi asiaan.

Nähtäväksi jää mitä muutoksia työministeriöstä seuraavaksi tulee. Päivärahan leikkaus on muuttunut jo hallitukselle arvovaltakysymykseksi joten sen poistamista ei varmaan ole odotettavissa. Työministerillä ja hänen ministeriönsä elävästä elämästä vieraantuneilla virkamiehillä on kova työ keksiä uusia keinoja jotta kekseliäät ihmiset eivät pysty työllistämään itseään tunniksikaan "väärällä" tavalla.

]]>
11 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255934-kun-tekee-tyhmia-joutuu-korjaamaan#comments Aktiivimalli hallitus Jari Lindström Martti Hetemäki Työvoimapolitiikka Sun, 27 May 2018 13:55:23 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255934-kun-tekee-tyhmia-joutuu-korjaamaan
Suomi saamassa joustavat halpatyömarkkinat http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255314-suomi-saamassa-joustavat-halpatyomarkkinat <p>Viime vuosina tutkimus- ja kehittämismäärärahoja on leikattu. Koulutuksesta on myös nipistetty. Loogista toimintaa, koska miksi korkeakouluttaa ihmisiä jos heille ei löydy työtä tutkimuksessa samassa mitassa kuin aikaisemmin. Se johtaa vain siihen että Suomi kouluttaa ihmisiä muiden tarpeisiin. Muualla tutkimus ja kehitys eivät ole olleet samanlaisessa leikkurissa kuin meillä.</p><p>Muutama vuosi sitten kuulimme pääministerin suusta, että maamme ei tule menestymään halpatyövaltiona. Kun poliitikko sanoo jotakin tuollaista on syytä pelätä pahinta. Niin kävi tässäkin. Nyt hallitus tekee kaikkensa saadakseen purettua työmarkkinoita koskevia sopimuksia, sekä laatimalla uusia lakeja työvoimaa koskevien etujen heikentämiseksi. Pakkolakiesitys oli kömpelö alku,nyt yritetään fiksummin.</p><p>Työnantajien etujärjestöiltä tulee hallitukselle kovaa painetta lainsäädännön muuttamiseen. Suomen Yrittäjät taas tekee parhaansa saadakseen työväen eroamaan ammattiliitoista. Tässä tapauksessa työväki tarkoittaa ihmisiä valkokaulusväestä haalariporukkaan. Ammattijärjestöjen sopimusoikeuden murtaminen on kovan työn takana, mutta onhan pääomien haltijoilla aikaa ja rahaa asiansa ajamiseen. Avuksi&nbsp; tarvitaan asialle myönteinen hallitus ja eduskunta joka säätää lait. Äänestäjälläkin on siis jotain valtaa jos vain osaa käyttää sitä.</p><p>Kaikki merkit tämän hallituksen työvoimapolitiikassa viittaavat siihen, että minipalkat Saksan malliin ovat tulossa meillekin. Osin ne ovat jo toteutuneet, koska 9 euron päiväpalkat päivärahan lisukkeena ovat jo sitä tasoa. Nyt ollaan ilmeisesti rakentamassa jotakin sataprosenttisesti joustavaa mallia, jossa ei ole irtisanomisaikoja eikä verotettavaa tuloa, työterveyshuoltoa tai muitakaan etuja. Pitää vain muistaa ilmoittaa byrokratialle aktiivisuudesta.</p><p>Kun hallitus on leikannut tutkimuksesta ja koulutuksesta&nbsp; ja ryhtynyt käyttämään älynystyröitään mahdollisimman tehokkaiden halpatyömarkkinoiden synnyttämiseen se kaiketi uskoo että maamme pelastuu halpatyövoiman avulla. Saksan malliin. Niin ne takit kääntyvät.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/59576-karu-totuus-saksasta-miljoonien-ihmisten-tuntipalkka-5-10-eu">https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/59576-karu-totuus-saksasta-miljoonien-ihmisten-tuntipalkka-5-10-eu</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime vuosina tutkimus- ja kehittämismäärärahoja on leikattu. Koulutuksesta on myös nipistetty. Loogista toimintaa, koska miksi korkeakouluttaa ihmisiä jos heille ei löydy työtä tutkimuksessa samassa mitassa kuin aikaisemmin. Se johtaa vain siihen että Suomi kouluttaa ihmisiä muiden tarpeisiin. Muualla tutkimus ja kehitys eivät ole olleet samanlaisessa leikkurissa kuin meillä.

Muutama vuosi sitten kuulimme pääministerin suusta, että maamme ei tule menestymään halpatyövaltiona. Kun poliitikko sanoo jotakin tuollaista on syytä pelätä pahinta. Niin kävi tässäkin. Nyt hallitus tekee kaikkensa saadakseen purettua työmarkkinoita koskevia sopimuksia, sekä laatimalla uusia lakeja työvoimaa koskevien etujen heikentämiseksi. Pakkolakiesitys oli kömpelö alku,nyt yritetään fiksummin.

Työnantajien etujärjestöiltä tulee hallitukselle kovaa painetta lainsäädännön muuttamiseen. Suomen Yrittäjät taas tekee parhaansa saadakseen työväen eroamaan ammattiliitoista. Tässä tapauksessa työväki tarkoittaa ihmisiä valkokaulusväestä haalariporukkaan. Ammattijärjestöjen sopimusoikeuden murtaminen on kovan työn takana, mutta onhan pääomien haltijoilla aikaa ja rahaa asiansa ajamiseen. Avuksi  tarvitaan asialle myönteinen hallitus ja eduskunta joka säätää lait. Äänestäjälläkin on siis jotain valtaa jos vain osaa käyttää sitä.

Kaikki merkit tämän hallituksen työvoimapolitiikassa viittaavat siihen, että minipalkat Saksan malliin ovat tulossa meillekin. Osin ne ovat jo toteutuneet, koska 9 euron päiväpalkat päivärahan lisukkeena ovat jo sitä tasoa. Nyt ollaan ilmeisesti rakentamassa jotakin sataprosenttisesti joustavaa mallia, jossa ei ole irtisanomisaikoja eikä verotettavaa tuloa, työterveyshuoltoa tai muitakaan etuja. Pitää vain muistaa ilmoittaa byrokratialle aktiivisuudesta.

Kun hallitus on leikannut tutkimuksesta ja koulutuksesta  ja ryhtynyt käyttämään älynystyröitään mahdollisimman tehokkaiden halpatyömarkkinoiden synnyttämiseen se kaiketi uskoo että maamme pelastuu halpatyövoiman avulla. Saksan malliin. Niin ne takit kääntyvät.

https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/59576-karu-totuus-saksasta-miljoonien-ihmisten-tuntipalkka-5-10-eu

]]>
5 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255314-suomi-saamassa-joustavat-halpatyomarkkinat#comments hallitus Koulutus Tutkimusrahoitus Työvoimapolitiikka Tue, 15 May 2018 07:59:02 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255314-suomi-saamassa-joustavat-halpatyomarkkinat
Hallituksen työvoimapolitiikka vieläkin levällään http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253664-hallituksen-tyovoimapolitiikka-vielakin-levallaan <p>Siirtyykö viranomaisten tehtävät yrityksille ja tuleeko aktiivimalli 2? Sotesta puhutaan paljon, mutta maakuntauudistus myllää myös työllisyyspalveluja. Tänään eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä ns. kasvupalvelulaiksi, jossa säädetään muun muassa työvoimapalveluiden eli nykyisten TE-toimistojen tehtävien siirtämisestä tuleville maakunnille. Kuvittelin, että lukemalla lakipaketin saisin vastauksen mielessäni oleviin kysymyksiin työllisyyspalveluiden tulevaisuuteen liittyen. Valitettavasti näin ei käynyt, sillä esitys herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia.</p><p>Kasvupalvelulain arvioinnin kannalta aivan keskeiset lakikokonaisuudet ovat vielä antamatta eduskunnalle. Tulossa on vielä nimittäin esitys kasvupalveluiden rahoituksesta sekä työllisyyspalveluiden varsinaisesta sisällöstä. Kaiken huipuksi maakuntavaaleja kaavaillaan edelleen syksyksi, vaikka käsitys maakuntien ydintoiminnoista on vielä tällä tasolla.</p><p>Suurin huoli kasvupalveluiden suhteen liittyy rahoitukseen. Nykyisin valtion TE-toimistojen hoitamat työllisyyspalvelut siirretään maakuntien vastuulle ja niiden rahoitus siirretään maakunnille yleiskatteellisena valtionosuutena, eli samalla rahalla täytyy huolehtia myös mm. sosiaali- ja terveyspalveluista. Hallituksen esittämä sote-malli kasvattaa kuluja, mutta rahoitusta aiotaan leikata, ja toisaalta sote-palvelut ovat vahvasti lakisääteisiä. Kun maakunnilta loppuu raha, eikä niillä ole verotusoikeutta jonka avulla kassaa tilkitä, jää ainoaksi mahdollisuudeksi leikata ensin muista palveluista, esimerkiksi työllisyydenhoidosta. Myös maakunnalle siirtyvät erittäin tärkeät maahanmuuttajien kotouttamispalvelut ovat leikkurin alla. Rahoitukseen liittyvät uhkakuvat voitaisiin välttää a) antamalla maakunnille verotusoikeus, b) korvamerkitsemällä työllisyydenhoidon ja kotouttamisen rahoitus maakunnalle annettavissa valtionosuuksissa.</p><p>Hallituksen esityksessä todetaan, että uudistuksen tavoitteena on avata kasvupalveluiden markkinoita ja lisätä kilpailua. Maalaisjärjellä olisin kuvitellut, että lain tavoite on parantaa työllisyyspalveluita, lisätä maakuntien elinvoimaa ja tukea aluekehitystä. Mutta ei, hallituksen tavoite on avata markkinoita. Se toki selittää sen, että maakunnat pakotetaan erottamaan järjestäjä ja tuottaja toisistaan täysin, vaikka kunnissa on tilaaja-tuottajamallista erittäin huonoja kokemuksia. Tai sen, että markkinoita halutaan pakonomaisesti avata, vaikka kansainvälisten tutkimusten perusteella ei ole näyttöä siitä, että yksityinen työvoimapalvelu olisi tuloksellisempaa. Kyse on siis ideologiasta, ei paremmista palveluista tai kustannustehokkuudesta.</p><p>Kasvupalveluiden tuottamisessa on jo nyt mukana paljon yrityksiä, esimerkiksi toteuttamassa koulutuksia. Hallituksen tavoitteena on kuitenkin ulkoistaa yrityksille nykyisin viranomaisten vastuulla olevaa työvoimapoliittista ohjausta. Mitä tämä tarkoittaa? Tuleeko yrityksille mahdollisuus antaa työttömyysturvan maksajalle lausuntoja, jotka voivat johtaa karenssiin tai muihin sanktioihin? Hallitus puhuu siitä, että nyt työllisyyspalveluihin tulee valinnanvapaus. On kuitenkin pakko kysyä, että mitä &rdquo;valinnanvapaus&rdquo; tarkoittaa palveluissa, joihin osallistuminen on tiukasti sanktioitua?</p><p>Keskeinen vastausta vaille jäävä kysymys on kuntien ja maakuntien suhde kasvupalveluiden tuottajina sekä ns. työllisyyssakkojen kohtalo. Kunnat järjestävät nykyisellään laajasti erilaisia työllisyys- ja kasvupalveluja, ja maksavat niin sanottuja työttömyyssakkoja. Mikä on kuntien kyky ja motivaatio osallistua kasvupalveluiden tuotantoon, kun kunnilla ei jatkossa ole sote-tehtäviä, raha on vähissä ja työllisyyssakot siirtyvät ainakin osittain maakunnalle? Moni kunta ja erityisesti isot kaupungit olisivat halunneet kasvupalveluiden kokonaisuuden itselleen hoidettavaksi, mutta sitä ei mahdollisteta kuin pääkaupunkiseudun kuntayhtymän osalta. Laissa olisikin voitu harkita sen mahdollistamista, että maakunnat voisivat päätöksellään antaa kasvupalvelutehtävät kuntien hoidettavaksi.</p><p>Kasvupalveluiden ja työllisyydenhoidon kokonaisuuden kannalta meidän on oltava erittäin huolissamme siitä, että jos kunnat tulevaisuudessa vähentävät rahoitusosuuksiaan ja maakunnat käyttävät nykyisin valtion viranomaisten kasvupalveluihin käytetyn rahan sote-palveluihin, tulee työllisyyspalveluiden kokonaisrahoitustaso romahtamaan. Se olisi myrkkyä kansalliselle työvoimapolitiikalle, työllisyysaste-tavoitteille ja työttömien palveluille. Erityisesti häviäjinä ovat paljon työllisyyspalveluita ja tukea tarvitsevat työttömät.</p><p>Vaikka aktiivimalli on osoittautunut pitkäaikaistyöttömiä ja työkyvyttömiä kurittavaksi massaleikkuriksi, hallitus on edelleen kaavailemassa uusia byrokratiaa kasvattavia sanktioautomaatteja työttömille. Hallitus jatkaa ns. aktiivimalli kakkosen valmistelua ja siihen viitataan myös nyt käsittelyssä olevassa kasvupalvelulakiesityksessä. Aktiivimalli 2-esitys on täysin päätön, sillä se pakottaisi työttömät lähettelemään satunnaisia hakemuksia työttömyysturvan keskeytyksen uhalla ja asettaisi tietotekniikan kanssa kamppailevat ikääntyneet työttömät hankalaan asemaan. Hallituksen työvoimapolitiikka näyttää olevan johtamassa palveluiden alasajoon ja kasvaviin raippatoimenpiteisiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Siirtyykö viranomaisten tehtävät yrityksille ja tuleeko aktiivimalli 2? Sotesta puhutaan paljon, mutta maakuntauudistus myllää myös työllisyyspalveluja. Tänään eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä ns. kasvupalvelulaiksi, jossa säädetään muun muassa työvoimapalveluiden eli nykyisten TE-toimistojen tehtävien siirtämisestä tuleville maakunnille. Kuvittelin, että lukemalla lakipaketin saisin vastauksen mielessäni oleviin kysymyksiin työllisyyspalveluiden tulevaisuuteen liittyen. Valitettavasti näin ei käynyt, sillä esitys herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia.

Kasvupalvelulain arvioinnin kannalta aivan keskeiset lakikokonaisuudet ovat vielä antamatta eduskunnalle. Tulossa on vielä nimittäin esitys kasvupalveluiden rahoituksesta sekä työllisyyspalveluiden varsinaisesta sisällöstä. Kaiken huipuksi maakuntavaaleja kaavaillaan edelleen syksyksi, vaikka käsitys maakuntien ydintoiminnoista on vielä tällä tasolla.

Suurin huoli kasvupalveluiden suhteen liittyy rahoitukseen. Nykyisin valtion TE-toimistojen hoitamat työllisyyspalvelut siirretään maakuntien vastuulle ja niiden rahoitus siirretään maakunnille yleiskatteellisena valtionosuutena, eli samalla rahalla täytyy huolehtia myös mm. sosiaali- ja terveyspalveluista. Hallituksen esittämä sote-malli kasvattaa kuluja, mutta rahoitusta aiotaan leikata, ja toisaalta sote-palvelut ovat vahvasti lakisääteisiä. Kun maakunnilta loppuu raha, eikä niillä ole verotusoikeutta jonka avulla kassaa tilkitä, jää ainoaksi mahdollisuudeksi leikata ensin muista palveluista, esimerkiksi työllisyydenhoidosta. Myös maakunnalle siirtyvät erittäin tärkeät maahanmuuttajien kotouttamispalvelut ovat leikkurin alla. Rahoitukseen liittyvät uhkakuvat voitaisiin välttää a) antamalla maakunnille verotusoikeus, b) korvamerkitsemällä työllisyydenhoidon ja kotouttamisen rahoitus maakunnalle annettavissa valtionosuuksissa.

Hallituksen esityksessä todetaan, että uudistuksen tavoitteena on avata kasvupalveluiden markkinoita ja lisätä kilpailua. Maalaisjärjellä olisin kuvitellut, että lain tavoite on parantaa työllisyyspalveluita, lisätä maakuntien elinvoimaa ja tukea aluekehitystä. Mutta ei, hallituksen tavoite on avata markkinoita. Se toki selittää sen, että maakunnat pakotetaan erottamaan järjestäjä ja tuottaja toisistaan täysin, vaikka kunnissa on tilaaja-tuottajamallista erittäin huonoja kokemuksia. Tai sen, että markkinoita halutaan pakonomaisesti avata, vaikka kansainvälisten tutkimusten perusteella ei ole näyttöä siitä, että yksityinen työvoimapalvelu olisi tuloksellisempaa. Kyse on siis ideologiasta, ei paremmista palveluista tai kustannustehokkuudesta.

Kasvupalveluiden tuottamisessa on jo nyt mukana paljon yrityksiä, esimerkiksi toteuttamassa koulutuksia. Hallituksen tavoitteena on kuitenkin ulkoistaa yrityksille nykyisin viranomaisten vastuulla olevaa työvoimapoliittista ohjausta. Mitä tämä tarkoittaa? Tuleeko yrityksille mahdollisuus antaa työttömyysturvan maksajalle lausuntoja, jotka voivat johtaa karenssiin tai muihin sanktioihin? Hallitus puhuu siitä, että nyt työllisyyspalveluihin tulee valinnanvapaus. On kuitenkin pakko kysyä, että mitä ”valinnanvapaus” tarkoittaa palveluissa, joihin osallistuminen on tiukasti sanktioitua?

Keskeinen vastausta vaille jäävä kysymys on kuntien ja maakuntien suhde kasvupalveluiden tuottajina sekä ns. työllisyyssakkojen kohtalo. Kunnat järjestävät nykyisellään laajasti erilaisia työllisyys- ja kasvupalveluja, ja maksavat niin sanottuja työttömyyssakkoja. Mikä on kuntien kyky ja motivaatio osallistua kasvupalveluiden tuotantoon, kun kunnilla ei jatkossa ole sote-tehtäviä, raha on vähissä ja työllisyyssakot siirtyvät ainakin osittain maakunnalle? Moni kunta ja erityisesti isot kaupungit olisivat halunneet kasvupalveluiden kokonaisuuden itselleen hoidettavaksi, mutta sitä ei mahdollisteta kuin pääkaupunkiseudun kuntayhtymän osalta. Laissa olisikin voitu harkita sen mahdollistamista, että maakunnat voisivat päätöksellään antaa kasvupalvelutehtävät kuntien hoidettavaksi.

Kasvupalveluiden ja työllisyydenhoidon kokonaisuuden kannalta meidän on oltava erittäin huolissamme siitä, että jos kunnat tulevaisuudessa vähentävät rahoitusosuuksiaan ja maakunnat käyttävät nykyisin valtion viranomaisten kasvupalveluihin käytetyn rahan sote-palveluihin, tulee työllisyyspalveluiden kokonaisrahoitustaso romahtamaan. Se olisi myrkkyä kansalliselle työvoimapolitiikalle, työllisyysaste-tavoitteille ja työttömien palveluille. Erityisesti häviäjinä ovat paljon työllisyyspalveluita ja tukea tarvitsevat työttömät.

Vaikka aktiivimalli on osoittautunut pitkäaikaistyöttömiä ja työkyvyttömiä kurittavaksi massaleikkuriksi, hallitus on edelleen kaavailemassa uusia byrokratiaa kasvattavia sanktioautomaatteja työttömille. Hallitus jatkaa ns. aktiivimalli kakkosen valmistelua ja siihen viitataan myös nyt käsittelyssä olevassa kasvupalvelulakiesityksessä. Aktiivimalli 2-esitys on täysin päätön, sillä se pakottaisi työttömät lähettelemään satunnaisia hakemuksia työttömyysturvan keskeytyksen uhalla ja asettaisi tietotekniikan kanssa kamppailevat ikääntyneet työttömät hankalaan asemaan. Hallituksen työvoimapolitiikka näyttää olevan johtamassa palveluiden alasajoon ja kasvaviin raippatoimenpiteisiin.

]]>
1 http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253664-hallituksen-tyovoimapolitiikka-vielakin-levallaan#comments Aktiivimalli Kasvupalvelu-uudistus Maakunta- ja soteuudistus TE-palvelut Työvoimapolitiikka Wed, 11 Apr 2018 10:34:44 +0000 Hanna Sarkkinen http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253664-hallituksen-tyovoimapolitiikka-vielakin-levallaan
Työtön tarvitsee kannustusta - ei sanktioita http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249081-tyoton-tarvitsee-kannustusta-ei-sanktioita <p>Hallituksen työttömien aktiivimalli on herättänyt runsaasti keskustelua viime viikkoina. Vaikka talous ja työllisyys kohenevat, itse aktiivimalli ja aiheen ympärillä käyty keskustelu kertoo arvojen kovenemisesta. Työttömyys on teemana sellainen, että niiden joilla ei ole siitä omakohtaista kokemusta kannattaisi esiintyä hyvin varoen asiantuntijoina aiheessa.</p><p>Suomi on edelleen voimakkaasti työkeskeinen yhteiskunta, jossa työelämän ulkopuolelle joutuminen aiheuttaa taloudellisen epävarmuuden ohella voimakkaan ulkopuolisuuden tunteen. Niin sanottua aktiivimalli ei tätä asiaa korjaa, vaan pikemminkin lisää jakoa työelämässä olevien ja sen ulkopuolelle useimmiten aktiivisesta työnetsimistä huolimatta jäävien välille.</p><p>Työttömyys voi kohdata koulutuksesta ja työkokemuksesta riippumatta jonain päivänä ketä tahansa meistä. Itsellänikin on aiheesta kokemusta menneiltä vuosilta. Millaista tukea me silloin itse kaipaamme yhteiskunnalta? Uskon, että työttömyyden hetkellä ihminen tarvitsisi ennen kaikkea yhteiskunnalta apua ja kannustusta uuden työn löytämiseen. Hallituksen kannattaisi suunnata resurssit työvoimatoimistojen kehittämiseen mielummin kuin uuden työttömien valvontasysteemin luomiseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen työttömien aktiivimalli on herättänyt runsaasti keskustelua viime viikkoina. Vaikka talous ja työllisyys kohenevat, itse aktiivimalli ja aiheen ympärillä käyty keskustelu kertoo arvojen kovenemisesta. Työttömyys on teemana sellainen, että niiden joilla ei ole siitä omakohtaista kokemusta kannattaisi esiintyä hyvin varoen asiantuntijoina aiheessa.

Suomi on edelleen voimakkaasti työkeskeinen yhteiskunta, jossa työelämän ulkopuolelle joutuminen aiheuttaa taloudellisen epävarmuuden ohella voimakkaan ulkopuolisuuden tunteen. Niin sanottua aktiivimalli ei tätä asiaa korjaa, vaan pikemminkin lisää jakoa työelämässä olevien ja sen ulkopuolelle useimmiten aktiivisesta työnetsimistä huolimatta jäävien välille.

Työttömyys voi kohdata koulutuksesta ja työkokemuksesta riippumatta jonain päivänä ketä tahansa meistä. Itsellänikin on aiheesta kokemusta menneiltä vuosilta. Millaista tukea me silloin itse kaipaamme yhteiskunnalta? Uskon, että työttömyyden hetkellä ihminen tarvitsisi ennen kaikkea yhteiskunnalta apua ja kannustusta uuden työn löytämiseen. Hallituksen kannattaisi suunnata resurssit työvoimatoimistojen kehittämiseen mielummin kuin uuden työttömien valvontasysteemin luomiseen.

]]>
6 http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249081-tyoton-tarvitsee-kannustusta-ei-sanktioita#comments Aktiivimalli Työvoimapolitiikka Sat, 13 Jan 2018 11:10:53 +0000 Ville Jalovaara http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249081-tyoton-tarvitsee-kannustusta-ei-sanktioita
Yhdeksän euron orjapalkka, sen uhat ja mahdollisuudet. http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247945-yhdeksan-euron-orjapalkka-sen-uhat-ja-mahdollisuudet Hallitus on epäonnistunut kaikessa mitä on ryhtynyt tekemään, myös työllistämispolitiikassa. Hallituksen piti kääriä hihat ja käydä hommiin, mutta kuinkas kävi?Laadittiin työvoimapoliittisia selontekoja, sekä lisättiin byrokratiaa, vaan missä työpaikat? Noh, ehkä virastoissa jotka tätä valtavaa paperinpyörittämistä joutuu nypläämään, mutta ei tuottavaa työtä.Nyt sitten työtön joutuu aktiivisesti hakemaan töitä ja lisätään paperinpyöritystä työnantajille, ehkä joku pyörittäjä palkataan lisää, mutta ei tällä oikeita töitä kuitenkaan/tuottavuutta lisätä. Entäpä sitten tuo kuningasajatus 9 euron orjapalkkasysteemistä? Villi veikkaukseni on että ei lisää työllisyyttä, ainakaan hoiva-alalla. Uhkana on että nyt esim.hoitajat/henkilökohtaiset avustajat, jotka ovat nyt asiakkaan työntekijöinä, ulkoistetaan hoivayritysten palkkalistoille ja irtisanotaan.Tämän pystyy laillisesti tekemään,vaan uhkana on että kun yrityksillä on tilaisuus palkata 9 euron halpatyövoimareserviä, sitä sumeilematta myös käytetään hyväksi.Yritykset tekevät hyvää tulosta, mitäpä ihmisestä niin väliä kunhan osinkoja kyetään jakamaan. Toivon sydämmestäni, etteivät yritykset käytä tätä mahdollisuutta hyväkseen, mutta uhka siitä on ilmassa!<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 15 http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247945-yhdeksan-euron-orjapalkka-sen-uhat-ja-mahdollisuudet#comments Työllisyys Työpaikat Työvoimapolitiikka Wed, 20 Dec 2017 08:35:25 +0000 Pontus Söderblom http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247945-yhdeksan-euron-orjapalkka-sen-uhat-ja-mahdollisuudet Ei se ainakaan helpommaksi mene http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247931-ei-se-ainakaan-helpommaksi-mene <p>Vuosi 2017 kääntyy lopuilleen. Vuosi on ollut monella tavoin värikäs, tapahtumarikas ja myös raskaskin.</p><p>Hallituskauden aikana on tehty monenlaisia toimia sen suhteen, että työllisyysastetta saataisiin nostetuksi ylös. Hallituksen tavoitehan on 72% työllisyysaste kuten valistuneimmat muistanevat.</p><p>Muutamia uusimpia toimia mainitakseni:&nbsp;</p><ul><li>Parannamme työnhakijoiden&nbsp;mahdollisuutta kehittää osaamistaan&nbsp;työttömyysetuutta menettämättä;</li><li>Helpotamme työttömien oikeutta aloittaa yritystoiminta työttömyysturvalla;</li><li>Vakinaistamme ohjaamotoiminnan ja laajennamme ohjaamojen palvelukokonaisuutta;&nbsp;</li><li>Lisäämme tulosperusteisia hankintoja tavoitteenamme kymmenentuhannen alle 30-vuotiaan ohjaaminen uusiin palveluihin;</li><li>Palkkatuen tarjontaa alle 30-vuotiaiden haastatteluissa lisätään sekä yhdistetään palkkatukeen myöntämiseen työhaku- ja työhönvalmennusta</li></ul><p>&nbsp;</p><p>Viimeisimmän <a href="http://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx">työllisyyskatsauksen</a> mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli&nbsp;lokakuun&nbsp;lopussa&nbsp;272 500&nbsp;työtöntä työnhakijaa &ndash; se on&nbsp;yli 56&nbsp;000&nbsp;henkilöä vähemmän kuin vuosi sitten.&nbsp;Vuoden takaiseen verrattuna positiivista oli myös se, että lokakuun lopussa oli <a href="http://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?lang=fi&amp;top=4&amp;ssid=1712192132392">avoimia</a> työpaikkoja yli 13 000&nbsp;enemmän kuin vuotta aiemmin.&nbsp;</p><p>Määräaikaishaastatteluita lisäämällä olemme päässeet jo tilanteeseen, että ajantasaisia työllistymissuunnitelmia on&nbsp;kahdella&nbsp;kolmasosalla&nbsp;työttömistä.&nbsp;Muutos vuoden alun tilanteeseen on merkittävä - tuolloin määräaikaishaastattelu oli tehty 18 prosentille työttömistä ennen kolmen kuukauden työttömyyden kestoa.&nbsp;Haastattelujen tarkoitus on palvella ja tukea työtöntä työnhaussa aiempaa paremmin.</p><p><a href="http://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?lang=fi&amp;top=2&amp;ssid=1712192132392&amp;sub=24">Pitkäaikaistyöttömyys</a> on saatu painetuksi alle 100000 ollen nyt noin 94 000. Liikaa tuokin, mutta suunta ilman muuta oikea.</p><p>On totta kai myönnettävä se, että kaikki toimenpiteet eivät ole todellakaan saaneet jakamatonta kannatusta. Viimeisimpänä <a href="http://stm.fi/documents/1271139/4693737/Ty%C3%B6tt%C3%B6myysturvan+aktiivimalli+lausuntoversio+HE+ty%C3%B6tt%C3%B6myysturvalain+muuttamisesta.pdf/d6eec1a7-85df-444d-8d4f-4560bcdba38e">ns.aktiivimalli,</a> joka on haukuttu sinne ja syvälle lähes kaikkien toimesta. Palautetta on tullut ja kiukkuista sellaista. Tosin STTK:n pääekonomisti Ralf Sund on <a href="https://www.suomenmaa.fi/uutiset/sttkn-paaekonomisti-puolustaa-opposition-parjaamaa-aktiivimallia--olisin-aanestanyt-puolesta-6.3.321060.3a9b8eaebf">poikkeus</a> säännöstä. Hän toteaa tuossa linkin Suomenmaan jutussa:&nbsp;</p><p><em>&quot;Hä&shy;nen mu&shy;kaan&shy;sa ta&shy;lous&shy;tie&shy;teen tut&shy;ki&shy;muk&shy;set eri puo&shy;lil&shy;ta maa&shy;il&shy;maa to&shy;dis&shy;ta&shy;vat, et&shy;tä ta&shy;lou&shy;del&shy;li&shy;set seu&shy;raa&shy;muk&shy;set ku&shy;ten työt&shy;tö&shy;myys&shy;tur&shy;van por&shy;ras&shy;ta&shy;mi&shy;nen vai&shy;kut&shy;ta&shy;vat ih&shy;mis&shy;ten työl&shy;lis&shy;ty&shy;mi&shy;seen.</em></p><p><em>&ndash;&thinsp;Pie&shy;nil&shy;lä ri&shy;suil&shy;la on myön&shy;tei&shy;nen vai&shy;ku&shy;tus työl&shy;li&shy;syy&shy;teen. Täs&shy;sä mie&shy;les&shy;sä vaa&shy;ti&shy;mi&shy;nen on vä&shy;lit&shy;tä&shy;mis&shy;tä, Sund sa&shy;noo.&quot;</em></p><p><a href="http://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selkeat-pelisaannot-nollatuntisopimuksiin">Nollatuntisopimuksille</a> luvattiin pelisäännöt ja sellaiset ovat tulossa. Asian käsittely alkaa kevätistuntokaudella. Todettakoon sekin, että tämä on ensimmäinen kerta kun nollatuntisopimuksiin tulee pelisäännöt eli siis lainsäädäntö. Tätäkin esitystä on jo ehditty arvostelemaan. Mutta on sitä kehuttukin- ainakin kulisseissa.&nbsp;</p><p>Mitä tästä eteenpäin? Lisää pitää tehdä, jotta tavoite saavutetaan. Riittääkö sekään? No ei. Jos asiantuntijoita uskotaan ja miksei uskottaisi, Suomi tarvitsee 75% ja jopa lähelle 80% työllisyysasteen, jotta selviämme kansakuntana tulevista haasteista. Vaikkapa väestön ikääntyminen ja <a href="http://findikaattori.fi/fi/32">huoltosuhde</a> ovat sellaisia.&nbsp;</p><p>Väitän aika lailla pokkana, että ns.helpot keinot työllisyyden parantamiseksi on jo käytetty. Mitä tahansa keinoja sitten käytetäänkään jatkossa, niin aina joku huutaa. No, sitä tehdään jo nytkin...</p><p>Otetaanpa vaikka paikallinen sopiminen ja sen edistämisen ongelmat. Se mikä jollekin kelpaa, ei kelpaa toiselle. Jos sitten yrittää etsiä kompromissia, ei sekään kelpaa. Itse asiassa voi olla niinkin, että vasta viimeinen hätä ja pakko auttaa löytämään keinot. Onko se sitten myöhäistä voi jäädä kysymään...</p><p>Toteankin ennustuksena, että tulevat hallitukset eivät tule pääsemään työllisyyden hoidossa mitenkään helpommalla kuin tämä hallitus. Uskon, että he ovat itse asiassa vielä suurempien haasteiden ja ongelmien edessä. &nbsp;Siis jos ja kun yhä useampi suomalainen todella halutaan saada mukaan työelämään. Ja silloin keskusteluun tulee nousemaan mm.yleissitovuus, palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen sekä tuo paikallinen sopiminen.</p><p>Ei siis ehkä kannata kenenkään luvata mitään sellaista jota ei sitten pystykään lunastamaan. Taitaa nimittäin olla niin, että vasta historia näyttää kuka uskalsi tehdä rohkeitakin ratkaisuja vaikka ei siitä kehuja saanutkaan.&nbsp;</p> Vuosi 2017 kääntyy lopuilleen. Vuosi on ollut monella tavoin värikäs, tapahtumarikas ja myös raskaskin.

Hallituskauden aikana on tehty monenlaisia toimia sen suhteen, että työllisyysastetta saataisiin nostetuksi ylös. Hallituksen tavoitehan on 72% työllisyysaste kuten valistuneimmat muistanevat.

Muutamia uusimpia toimia mainitakseni: 

  • Parannamme työnhakijoiden mahdollisuutta kehittää osaamistaan työttömyysetuutta menettämättä;
  • Helpotamme työttömien oikeutta aloittaa yritystoiminta työttömyysturvalla;
  • Vakinaistamme ohjaamotoiminnan ja laajennamme ohjaamojen palvelukokonaisuutta; 
  • Lisäämme tulosperusteisia hankintoja tavoitteenamme kymmenentuhannen alle 30-vuotiaan ohjaaminen uusiin palveluihin;
  • Palkkatuen tarjontaa alle 30-vuotiaiden haastatteluissa lisätään sekä yhdistetään palkkatukeen myöntämiseen työhaku- ja työhönvalmennusta

 

Viimeisimmän työllisyyskatsauksen mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli lokakuun lopussa 272 500 työtöntä työnhakijaa – se on yli 56 000 henkilöä vähemmän kuin vuosi sitten. Vuoden takaiseen verrattuna positiivista oli myös se, että lokakuun lopussa oli avoimia työpaikkoja yli 13 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. 

Määräaikaishaastatteluita lisäämällä olemme päässeet jo tilanteeseen, että ajantasaisia työllistymissuunnitelmia on kahdella kolmasosalla työttömistä. Muutos vuoden alun tilanteeseen on merkittävä - tuolloin määräaikaishaastattelu oli tehty 18 prosentille työttömistä ennen kolmen kuukauden työttömyyden kestoa. Haastattelujen tarkoitus on palvella ja tukea työtöntä työnhaussa aiempaa paremmin.

Pitkäaikaistyöttömyys on saatu painetuksi alle 100000 ollen nyt noin 94 000. Liikaa tuokin, mutta suunta ilman muuta oikea.

On totta kai myönnettävä se, että kaikki toimenpiteet eivät ole todellakaan saaneet jakamatonta kannatusta. Viimeisimpänä ns.aktiivimalli, joka on haukuttu sinne ja syvälle lähes kaikkien toimesta. Palautetta on tullut ja kiukkuista sellaista. Tosin STTK:n pääekonomisti Ralf Sund on poikkeus säännöstä. Hän toteaa tuossa linkin Suomenmaan jutussa: 

"Hä­nen mu­kaan­sa ta­lous­tie­teen tut­ki­muk­set eri puo­lil­ta maa­il­maa to­dis­ta­vat, et­tä ta­lou­del­li­set seu­raa­muk­set ku­ten työt­tö­myys­tur­van por­ras­ta­mi­nen vai­kut­ta­vat ih­mis­ten työl­lis­ty­mi­seen.

– Pie­nil­lä ri­suil­la on myön­tei­nen vai­ku­tus työl­li­syy­teen. Täs­sä mie­les­sä vaa­ti­mi­nen on vä­lit­tä­mis­tä, Sund sa­noo."

Nollatuntisopimuksille luvattiin pelisäännöt ja sellaiset ovat tulossa. Asian käsittely alkaa kevätistuntokaudella. Todettakoon sekin, että tämä on ensimmäinen kerta kun nollatuntisopimuksiin tulee pelisäännöt eli siis lainsäädäntö. Tätäkin esitystä on jo ehditty arvostelemaan. Mutta on sitä kehuttukin- ainakin kulisseissa. 

Mitä tästä eteenpäin? Lisää pitää tehdä, jotta tavoite saavutetaan. Riittääkö sekään? No ei. Jos asiantuntijoita uskotaan ja miksei uskottaisi, Suomi tarvitsee 75% ja jopa lähelle 80% työllisyysasteen, jotta selviämme kansakuntana tulevista haasteista. Vaikkapa väestön ikääntyminen ja huoltosuhde ovat sellaisia. 

Väitän aika lailla pokkana, että ns.helpot keinot työllisyyden parantamiseksi on jo käytetty. Mitä tahansa keinoja sitten käytetäänkään jatkossa, niin aina joku huutaa. No, sitä tehdään jo nytkin...

Otetaanpa vaikka paikallinen sopiminen ja sen edistämisen ongelmat. Se mikä jollekin kelpaa, ei kelpaa toiselle. Jos sitten yrittää etsiä kompromissia, ei sekään kelpaa. Itse asiassa voi olla niinkin, että vasta viimeinen hätä ja pakko auttaa löytämään keinot. Onko se sitten myöhäistä voi jäädä kysymään...

Toteankin ennustuksena, että tulevat hallitukset eivät tule pääsemään työllisyyden hoidossa mitenkään helpommalla kuin tämä hallitus. Uskon, että he ovat itse asiassa vielä suurempien haasteiden ja ongelmien edessä.  Siis jos ja kun yhä useampi suomalainen todella halutaan saada mukaan työelämään. Ja silloin keskusteluun tulee nousemaan mm.yleissitovuus, palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen sekä tuo paikallinen sopiminen.

Ei siis ehkä kannata kenenkään luvata mitään sellaista jota ei sitten pystykään lunastamaan. Taitaa nimittäin olla niin, että vasta historia näyttää kuka uskalsi tehdä rohkeitakin ratkaisuja vaikka ei siitä kehuja saanutkaan. 

]]>
116 http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247931-ei-se-ainakaan-helpommaksi-mene#comments Kotimaa Työllisyys Työvoimapolitiikka Tue, 19 Dec 2017 20:00:29 +0000 Jari Lindström http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247931-ei-se-ainakaan-helpommaksi-mene
Miksei työllisyyshankkeilta vaadita tehokkuutta? http://laurapitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239558-miksei-tyollisyyshankkeilta-vaadita-tehokkuutta <p>Viime viikolla meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun, kun facebook suolsi silmieni eteen mainoksen Lapin TE-toimiston ja SOL- rekrytointipalveluiden yhteishankkeesta, Tartu työhön.</p><p>Hankkeessa ei sinänsä ole mitään työvoimapoliittisesti ihmeellistä. Onhan niitä ollut ennenkin. Hankkeen osallistujien taidot, puutteet ja vahvuudet seulotaan ja heille etsitään sopiva työtehtävä. Neljä kuukautta kestävän jakson aikana työkokeilijaa tuetaan ja hänelle opetetaan työssä tarvittavat taidot.</p><p>Tartu työhön-hanke suuntaa matkailu- ja kaupan alan tehtäviin. Mutta käytän kuitenkin SOLn paremmin tunnettua leipälajia, siivousalaa esimerkkinä. Mietin että neljä kuukautta työkokeilua on minusta pitkä aika.</p><p>Olen ollut joitakin kertoja kesätöissä palveluvastaavana siivoustyössä. Noiden kuukausien aikana työssäni näin yhtä sun toista, akateemisesti koulutetusta siivoojasta duunarin kautta lähes ummikkoon maahanmuuttajaan. Jokainen meistä oli perehdytetty tehtäväämme muutamassa päivässä.</p><p>Siksipä väitänkin että minulle riittäisi mainiosti pari viikkoa, monimutkaisimmissa tapauksissa voisi mennä kuukausi, mutta sinä aikana olisi kyllä selvitetty työkokeilijan työkyky tehtävään, löydetty hänelle sopivat työtehtävät ja mietitty sopivaa työmäärää.</p><p>Tänä aikana olisi työkokeilija opetettu moppaamaan, käyttämään oikeita pesuaineita, rättejä ja muita tarpeellisia työvälineitä, siivoamaan vessat ja täyttämään saippua- ja paperitelineet jne. Opetettu aikataulu ja sen noudattamisen tärkeys ja mietitty vaikka kädestä pitäen eri työvaiheisiin käytettävä aika.</p><p>Tai opetettu kaupan alan tehtäviä, hyllyjen täytöstä, kassamyyjän tehtäviin tai matkailualan tehtäviä varustevuokrauksesta varauskirjan käyttöön asti. Sekä koulutettu työpaikan esimiehet, heidän tehtäviinsä, eli tukemaan työntekijää tämän työssään, minkä tehtävän valtio tällä hetkellä työllisyyshankkeiden kautta, jostain syystä myös hoitaa.</p><p>Tekisin tämän kuukaudessa. Se olisi ihan mahdollista, jos emme löisi ihmisiin vaikean tapauksen leimaa, joiden kanssa ei tarvitsekaan onnistua. Toki olisi työkokeilijoita, joille hankkeeni ei voisi tarjota apua, mutta tämäkin asia selviäisi jo kuukaudessa.</p><p>Mutta työministeriö vaatii tehokkuutta työttömiltä, ei työllisyyshankkeilta, eikä varsinkaan niissä mukana olevilta yksityisiltä yrityksiltä, vaikka yksityisellä kuulema ollaan tehokkaita.</p><p>Entäpä jos työkokeilun sijaan, työllistämisen malli olisikin se, että etukäteen valikoidulle joukolle tarjotaan osa-aikatyön mahdollisuuksia normaalilla palkalla. Yritys saisi tukea ensimmäisen kuukauden ajan työntekijän palkkaukseen ja seuraavien kolmen kuukauden ajan yritys palkittaisiin siitä, että työntekijälle on saatu opetettua työssä tarvittavat taidot, tietyn kriteeristön mukaan.</p><p>Näin jotain konkreettista jäisi myös työntekijälle käteen seuraavia työpaikkoja varten. Myös oikein kohdentamalla säästettäisiin työllisyyden hoidon kustannuksissa. Vaikeasti tai jopa mahdottomasti työllistyvään pitkäaistyöttömiin käytettävät voimavarat vapautuisivat oikeasti työllistyvien palvelemiseen, jos työkyvyttömyyseläkettä tarvitsevat työttömät, pääsisivät eläkkeelle, lisäisi sekin TE-toimistojen tehokkuutta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikolla meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun, kun facebook suolsi silmieni eteen mainoksen Lapin TE-toimiston ja SOL- rekrytointipalveluiden yhteishankkeesta, Tartu työhön.

Hankkeessa ei sinänsä ole mitään työvoimapoliittisesti ihmeellistä. Onhan niitä ollut ennenkin. Hankkeen osallistujien taidot, puutteet ja vahvuudet seulotaan ja heille etsitään sopiva työtehtävä. Neljä kuukautta kestävän jakson aikana työkokeilijaa tuetaan ja hänelle opetetaan työssä tarvittavat taidot.

Tartu työhön-hanke suuntaa matkailu- ja kaupan alan tehtäviin. Mutta käytän kuitenkin SOLn paremmin tunnettua leipälajia, siivousalaa esimerkkinä. Mietin että neljä kuukautta työkokeilua on minusta pitkä aika.

Olen ollut joitakin kertoja kesätöissä palveluvastaavana siivoustyössä. Noiden kuukausien aikana työssäni näin yhtä sun toista, akateemisesti koulutetusta siivoojasta duunarin kautta lähes ummikkoon maahanmuuttajaan. Jokainen meistä oli perehdytetty tehtäväämme muutamassa päivässä.

Siksipä väitänkin että minulle riittäisi mainiosti pari viikkoa, monimutkaisimmissa tapauksissa voisi mennä kuukausi, mutta sinä aikana olisi kyllä selvitetty työkokeilijan työkyky tehtävään, löydetty hänelle sopivat työtehtävät ja mietitty sopivaa työmäärää.

Tänä aikana olisi työkokeilija opetettu moppaamaan, käyttämään oikeita pesuaineita, rättejä ja muita tarpeellisia työvälineitä, siivoamaan vessat ja täyttämään saippua- ja paperitelineet jne. Opetettu aikataulu ja sen noudattamisen tärkeys ja mietitty vaikka kädestä pitäen eri työvaiheisiin käytettävä aika.

Tai opetettu kaupan alan tehtäviä, hyllyjen täytöstä, kassamyyjän tehtäviin tai matkailualan tehtäviä varustevuokrauksesta varauskirjan käyttöön asti. Sekä koulutettu työpaikan esimiehet, heidän tehtäviinsä, eli tukemaan työntekijää tämän työssään, minkä tehtävän valtio tällä hetkellä työllisyyshankkeiden kautta, jostain syystä myös hoitaa.

Tekisin tämän kuukaudessa. Se olisi ihan mahdollista, jos emme löisi ihmisiin vaikean tapauksen leimaa, joiden kanssa ei tarvitsekaan onnistua. Toki olisi työkokeilijoita, joille hankkeeni ei voisi tarjota apua, mutta tämäkin asia selviäisi jo kuukaudessa.

Mutta työministeriö vaatii tehokkuutta työttömiltä, ei työllisyyshankkeilta, eikä varsinkaan niissä mukana olevilta yksityisiltä yrityksiltä, vaikka yksityisellä kuulema ollaan tehokkaita.

Entäpä jos työkokeilun sijaan, työllistämisen malli olisikin se, että etukäteen valikoidulle joukolle tarjotaan osa-aikatyön mahdollisuuksia normaalilla palkalla. Yritys saisi tukea ensimmäisen kuukauden ajan työntekijän palkkaukseen ja seuraavien kolmen kuukauden ajan yritys palkittaisiin siitä, että työntekijälle on saatu opetettua työssä tarvittavat taidot, tietyn kriteeristön mukaan.

Näin jotain konkreettista jäisi myös työntekijälle käteen seuraavia työpaikkoja varten. Myös oikein kohdentamalla säästettäisiin työllisyyden hoidon kustannuksissa. Vaikeasti tai jopa mahdottomasti työllistyvään pitkäaistyöttömiin käytettävät voimavarat vapautuisivat oikeasti työllistyvien palvelemiseen, jos työkyvyttömyyseläkettä tarvitsevat työttömät, pääsisivät eläkkeelle, lisäisi sekin TE-toimistojen tehokkuutta.

 

]]>
0 http://laurapitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239558-miksei-tyollisyyshankkeilta-vaadita-tehokkuutta#comments Tehokkuus Työllisyys Työttömyys Työvoimapolitiikka Yritykset Sat, 01 Jul 2017 19:10:44 +0000 Laura Pitkänen http://laurapitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239558-miksei-tyollisyyshankkeilta-vaadita-tehokkuutta
Työttömän laulu 2017 http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237792-tyottoman-laulu-2017 <p align="justify"><strong>Yksi taajaan tavattu keino</strong> piilotella elinkeino- ja työvoimapolitiikkaan liittyviä ns. haasteita on kätkeä ne muoti-ilmaisuiden taakse. Jos legendaarinen kansantaiteilija <strong>Jaakko Teppo</strong>&nbsp;isänsä ja äitinsä armosta päättäisi säveltää ja sanoittaa kappaleen nimeltä &quot;Työttömän laulu&quot; vuonna 2017, saattaisi se hyödyntää tematiikkaa seuraavasta:</p><p align="justify">&quot;Suomalaiset sadat tuhannet työttömät eivät tarvitse synergiaa, kärkihankkeita, rakenneuudistuksia tai virtaviivaistamista</p><p align="justify">Työttömät eivät kaipaa tehostamista, synkronointia, automatisointia, innovaatioita/innovointia tai tuottavuusloikkaa.</p><p align="justify">Työttömiä ei kiinnosta organisaation uudelleenrakentaminen tai harmonisointi, prosessikaaviot, menoleikkuri tai keskittäminen.</p><p align="justify">Heille riittäisi vain ja ainoastaan työ sekä työpaikka, jossa työtä saa tehdä asianmukaista korvausta vastaan.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksi taajaan tavattu keino piilotella elinkeino- ja työvoimapolitiikkaan liittyviä ns. haasteita on kätkeä ne muoti-ilmaisuiden taakse. Jos legendaarinen kansantaiteilija Jaakko Teppo isänsä ja äitinsä armosta päättäisi säveltää ja sanoittaa kappaleen nimeltä "Työttömän laulu" vuonna 2017, saattaisi se hyödyntää tematiikkaa seuraavasta:

"Suomalaiset sadat tuhannet työttömät eivät tarvitse synergiaa, kärkihankkeita, rakenneuudistuksia tai virtaviivaistamista

Työttömät eivät kaipaa tehostamista, synkronointia, automatisointia, innovaatioita/innovointia tai tuottavuusloikkaa.

Työttömiä ei kiinnosta organisaation uudelleenrakentaminen tai harmonisointi, prosessikaaviot, menoleikkuri tai keskittäminen.

Heille riittäisi vain ja ainoastaan työ sekä työpaikka, jossa työtä saa tehdä asianmukaista korvausta vastaan."

]]>
1 http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237792-tyottoman-laulu-2017#comments Massatyöttömyys Tempputyöllistäminen Työpaikat Työttömyys Työvoimapolitiikka Thu, 01 Jun 2017 16:15:54 +0000 Janne J. M. Muhonen http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237792-tyottoman-laulu-2017
Hallitus haluaa luoda Suomeen orjatyövoimaa http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237239-hallitus-haluaa-luoda-suomeen-orjatyovoimaa <p align="justify"><strong>Hallitus vaikuttaa olevan viemässä</strong>&nbsp;loppuun saakka sen, jota nykyinen sisäministeri ja silloinen sosiaali- ja terveysministeri <strong>Paula Risikko</strong> <a href="http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/146271-risikko-haluaa-luoda-suomeen-orjatyovoimaa">esitti vuonna 2013</a>, eli työttömien <a href="http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005216103.html">pakko-osallistamisen palkattomaan &quot;työelämäkokeiluun&quot;</a>. Risikon tuolloin esittämä ja niin ikään osallistava perustoimeentulo maksettaisiin työelämäkokeilun puitteissa työttömyystukena sekä yhdeksän euron päivittäisenä kulukorvauksena.</p><p align="justify">Koko niin sanotun hankkeen voisi tiivistää niinkin lyhyesti kuin toteamalla, että tämä nykymeininki on aivan kertakaikkisen syvältä. Yritän kuitenkin kirjoittaa jotain siitä, miksi asia on näin.&nbsp;Aluksi tätä hienonhienoa kokeilua suunnitellaan pilotoitavaksi viidessä kunnassa,&nbsp;Raumalla, Porissa, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä, elokuun alusta vuoden 2018 loppuun saakka.</p><ul align="justify">&quot;Hallitus aikoo kokeilla viidessä kunnassa uutta niin sanottua työelämäkokeilua, joka on suunnattu pitkäaikaistyöttömille.</ul><ul>Kokeiluun osallistuva <strong>työtön työskentelisi työttömyysetuuden</strong> turvin enintään vuoden ajan joko kunnalla tai yksityisessä yrityksessä.&quot;</ul><p align="justify">Mikäli kokeilu laajennetaan koskemaan koko valtakuntaa, tulee pienimpien kuntien osalta vastaan työ<em>paikka</em>pula. Tämän seurauksena joudutaan väistämättä työn osoittamiseen karenssin uhalla jostain ulkopaikkakunnalta ja ennen pitkää myös sitä, onko nyt kaavailtu kulukorvaus riittävä.</p><p align="justify"><strong>Mitä muutakaan kuin</strong> uusfeodalismia ja orjatyövoimareservin luontia edustaa se, että valtava määrä tekemätöntä työtä teetetään työttömillä työnhakijoilla? Siis se samainen määrä työtä, jonka suorittamiseksi työikäinen väestö voitaisiin rekrytoida perinteisellä työsopimuksella palkalliseen työhön ja kyseisen yksityisen tai julkisen työnantajan palkkalistoille. Miksi tämä on nykyään niin perinpohjaisen hankalaa?</p><p align="justify">Työelämäkokeilusta kieltäytyvän (eli oman arvonsa sekä osaamistasonsa tiedostavan) tai asianmukaista palkkaa vaativan kitisijän tilalle löytyy kyllä aina joku tätä nöyrempi, alistuvampi ja kaikesta työstä vilpittömän kiitollinen puurtaja, koska näillä näkymin orjatyövoiman tukena ei ole mikään työehtolainsäädäntö.</p><ul align="justify">&quot;Yrityksessä työtön voisi työskennellä kokeilujaksosta enintään kuusi kuukautta.&quot;</ul><p align="justify">Hyvässä lykyssä ovi käy yksittäisen työtehtävän osalta atomikellon tarkkuudella aina puolen vuoden välein ja sitä varten joudutaan aina perehdyttämään uusi tekijä. Työntekijöiden sitouttaminen jää vähitellen historian hämäriin vanhana ja turhaan realisointikelpoisia resursseja syövänä hömpötyksenä.</p><p align="justify">Kuntia mukaan lähtemiseen kyllä motivoi tämä:</p><ul align="justify">&quot;Kunnilla on taloudellisia kannusteita ohjata työttömiä kuntouttavaan työtoimintaan: jos kunta ei sitä tee, se joutuu maksamaan puolet yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneen työttömän tukikuluista.&quot;</ul><p align="justify">Motivoidaanko työttömiä sen sijaan kepillä vai porkkanalla? Jokainen päätelköön tämän itse:</p><ul align="justify">&quot;Työttömällä on velvollisuus osallistua kokeiluun karenssin eli työttömyysetuuden menettämisen uhalla.&quot;</ul><p align="justify"><strong>Oma epäterve vaikutuksensa</strong> ja signaalinsa yleisilmapiirin kannalta on se, että palkansaajien on oltava aina vain kiitollisempia sekä nöyrempiä työnantajaansa kohtaan siitä, että saavat antaa panoksensa sen liiketoiminnan edistämiseksi. Työ ei ole enää työntekijää varten vaan työntekijät työnantajien käytettävissä olevia kulutushyödykkeitä. Näin asia on tosin ollutkin jo pitkän aikaa.</p><p align="justify">Huomionarvoista on sekin, että myös työelämäkokeilun piiriin kuuluvista työpaikoista syntyy ajan myötä kilpailua. Suorituspaineet tulevat kasvamaan entisestään, vaikka jo nykyäänkin liikutaan monella alalla vaaravyöhykkeellä. Ihmisiä jää kaiken aikaa työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.</p><p align="justify">Nykypäivän vinoutumaa muutamien vuosikymmenten takaiseen työvoimapoliittiseen tilanteeseen nähden alleviivaa kenties parhaiten tämä: entisaikaan palkkatöitä sai kysymällä, nykyään ei välttämättä edes ylikouluttautumalla. Lopulta osaamisesi ja aikasi sosialisoidaan palkattoman työn tekoon nimellistä sekä juuri ja juuri sinut hengissä pitävää korvausta vastaan.</p><p align="justify"><strong>Tämä kaikki on jatkumoa</strong>&nbsp;suoranaiselle perinteelle&nbsp;esittää erilaisia tempputyöllistämismekanismeja tekemisen järjestämiseksi tuensaajille ja työttömyystilastojen siistimiseksi. Tämä ei ole kestävä eikä hyväksyttävä tapa ratkaista suuriin työttömyyslukuihin kytkeytyviä ongelmia. Kun yksi keino, kuten kuntouttava työtoiminta, todetaan tehottomaksi, tilalle lanseerataan uusi, kuten tässä vaiheessa elinkeinoelämän kehityskaarta &quot;työelämäkokeilu&quot;.</p><p align="justify">Se, että väkeä ruoskitaan työelämään palkattomien &quot;työelämäkokeilujaksojen&quot; merkeissä paitsi antaa kunnille ja yrityksille entistä houkuttelevamman porsaanreiän saada osaavaakin työvoimaa osallistumatta niiden palkanmaksuun, myös halveeraa tämän työvoiman osaamista sekä työhaluja, joka saattaa johtaa ennalta-arvaamattomiin sosiaalisiin lieveilmiöihin.</p><p align="justify">Hallitus on nähtävästi valmis ottamaan sen riskin. Eihän pelinappuloina ole kuin vaivaiset kansalaiset.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus vaikuttaa olevan viemässä loppuun saakka sen, jota nykyinen sisäministeri ja silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko esitti vuonna 2013, eli työttömien pakko-osallistamisen palkattomaan "työelämäkokeiluun". Risikon tuolloin esittämä ja niin ikään osallistava perustoimeentulo maksettaisiin työelämäkokeilun puitteissa työttömyystukena sekä yhdeksän euron päivittäisenä kulukorvauksena.

Koko niin sanotun hankkeen voisi tiivistää niinkin lyhyesti kuin toteamalla, että tämä nykymeininki on aivan kertakaikkisen syvältä. Yritän kuitenkin kirjoittaa jotain siitä, miksi asia on näin. Aluksi tätä hienonhienoa kokeilua suunnitellaan pilotoitavaksi viidessä kunnassa, Raumalla, Porissa, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä, elokuun alusta vuoden 2018 loppuun saakka.

    "Hallitus aikoo kokeilla viidessä kunnassa uutta niin sanottua työelämäkokeilua, joka on suunnattu pitkäaikaistyöttömille.
    Kokeiluun osallistuva työtön työskentelisi työttömyysetuuden turvin enintään vuoden ajan joko kunnalla tai yksityisessä yrityksessä."

Mikäli kokeilu laajennetaan koskemaan koko valtakuntaa, tulee pienimpien kuntien osalta vastaan työpaikkapula. Tämän seurauksena joudutaan väistämättä työn osoittamiseen karenssin uhalla jostain ulkopaikkakunnalta ja ennen pitkää myös sitä, onko nyt kaavailtu kulukorvaus riittävä.

Mitä muutakaan kuin uusfeodalismia ja orjatyövoimareservin luontia edustaa se, että valtava määrä tekemätöntä työtä teetetään työttömillä työnhakijoilla? Siis se samainen määrä työtä, jonka suorittamiseksi työikäinen väestö voitaisiin rekrytoida perinteisellä työsopimuksella palkalliseen työhön ja kyseisen yksityisen tai julkisen työnantajan palkkalistoille. Miksi tämä on nykyään niin perinpohjaisen hankalaa?

Työelämäkokeilusta kieltäytyvän (eli oman arvonsa sekä osaamistasonsa tiedostavan) tai asianmukaista palkkaa vaativan kitisijän tilalle löytyy kyllä aina joku tätä nöyrempi, alistuvampi ja kaikesta työstä vilpittömän kiitollinen puurtaja, koska näillä näkymin orjatyövoiman tukena ei ole mikään työehtolainsäädäntö.

    "Yrityksessä työtön voisi työskennellä kokeilujaksosta enintään kuusi kuukautta."

Hyvässä lykyssä ovi käy yksittäisen työtehtävän osalta atomikellon tarkkuudella aina puolen vuoden välein ja sitä varten joudutaan aina perehdyttämään uusi tekijä. Työntekijöiden sitouttaminen jää vähitellen historian hämäriin vanhana ja turhaan realisointikelpoisia resursseja syövänä hömpötyksenä.

Kuntia mukaan lähtemiseen kyllä motivoi tämä:

    "Kunnilla on taloudellisia kannusteita ohjata työttömiä kuntouttavaan työtoimintaan: jos kunta ei sitä tee, se joutuu maksamaan puolet yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneen työttömän tukikuluista."

Motivoidaanko työttömiä sen sijaan kepillä vai porkkanalla? Jokainen päätelköön tämän itse:

    "Työttömällä on velvollisuus osallistua kokeiluun karenssin eli työttömyysetuuden menettämisen uhalla."

Oma epäterve vaikutuksensa ja signaalinsa yleisilmapiirin kannalta on se, että palkansaajien on oltava aina vain kiitollisempia sekä nöyrempiä työnantajaansa kohtaan siitä, että saavat antaa panoksensa sen liiketoiminnan edistämiseksi. Työ ei ole enää työntekijää varten vaan työntekijät työnantajien käytettävissä olevia kulutushyödykkeitä. Näin asia on tosin ollutkin jo pitkän aikaa.

Huomionarvoista on sekin, että myös työelämäkokeilun piiriin kuuluvista työpaikoista syntyy ajan myötä kilpailua. Suorituspaineet tulevat kasvamaan entisestään, vaikka jo nykyäänkin liikutaan monella alalla vaaravyöhykkeellä. Ihmisiä jää kaiken aikaa työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.

Nykypäivän vinoutumaa muutamien vuosikymmenten takaiseen työvoimapoliittiseen tilanteeseen nähden alleviivaa kenties parhaiten tämä: entisaikaan palkkatöitä sai kysymällä, nykyään ei välttämättä edes ylikouluttautumalla. Lopulta osaamisesi ja aikasi sosialisoidaan palkattoman työn tekoon nimellistä sekä juuri ja juuri sinut hengissä pitävää korvausta vastaan.

Tämä kaikki on jatkumoa suoranaiselle perinteelle esittää erilaisia tempputyöllistämismekanismeja tekemisen järjestämiseksi tuensaajille ja työttömyystilastojen siistimiseksi. Tämä ei ole kestävä eikä hyväksyttävä tapa ratkaista suuriin työttömyyslukuihin kytkeytyviä ongelmia. Kun yksi keino, kuten kuntouttava työtoiminta, todetaan tehottomaksi, tilalle lanseerataan uusi, kuten tässä vaiheessa elinkeinoelämän kehityskaarta "työelämäkokeilu".

Se, että väkeä ruoskitaan työelämään palkattomien "työelämäkokeilujaksojen" merkeissä paitsi antaa kunnille ja yrityksille entistä houkuttelevamman porsaanreiän saada osaavaakin työvoimaa osallistumatta niiden palkanmaksuun, myös halveeraa tämän työvoiman osaamista sekä työhaluja, joka saattaa johtaa ennalta-arvaamattomiin sosiaalisiin lieveilmiöihin.

Hallitus on nähtävästi valmis ottamaan sen riskin. Eihän pelinappuloina ole kuin vaivaiset kansalaiset.

]]>
56 http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237239-hallitus-haluaa-luoda-suomeen-orjatyovoimaa#comments Elinkeinoelämä Palkaton työ Tempputyöllistäminen Työelämäkokeilu Työvoimapolitiikka Sat, 20 May 2017 14:41:24 +0000 Janne J. M. Muhonen http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237239-hallitus-haluaa-luoda-suomeen-orjatyovoimaa
Työttömien kyykyttäminen ja syrjäyttäminen http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227645-tyottomien-kyykyttaminen-ja-syrjayttaminen <p>&nbsp;</p><p>Suuri joukko ihmisiä, hallitus mukaan lukien, tuntuu kuvittelevan, että työttömät ovat kotonaan passiivisesti makaavia työhaluttomia hylkiöitä. Näitä hylkiöitä pitää kaikin keinoin &rdquo;aktivoida&rdquo;, joten hallitus on päättänyt, että työttömien on käytävä haastatteluissa 3 kuukauden välein.</p><p>Lehdissä on kerrottu, että haastatteluihin &rdquo;valmentamaan&rdquo; haetaan nyt yksityisiä sparraajia, konsultteja ja rekrytointiasiantuntijoita, jotka tekevät töitään tulosperusteisella palkkauksella. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan te-palveluiden tehostamiseen ja haastatteluiden järjestämiseen varatusta 17 miljoonasta eurosta käytetään 5 miljoona euroa &rdquo;tulosperusteisten ostopalvelujen hankintaan.&rdquo; Ja myöhemmin tähän hankintaan budjetoidaan lisää euroja. Varsinaisia haastatteluita tai työllistymissuunnitelmia yksityiset eivät tee, kuten jo aiemmin ilmoitettiin.</p><p>Hyvä veliverkosto toimii, kavereille hommia, bisnestä työttömillä. Tuolla rahalla saisi muuten aika monta palkkatukityöpaikkaa!!</p><p>&nbsp;Käytännössähän tuo tarkoittaa muuten sitä, että työtön käy kahdessa haastattelussa 3kk välein!!</p><p>Työttömän &rdquo;aktiivisuudeksi&rdquo; ei lasketa sitä, että työtön itse etsii töitä satojen tuhansien muiden työttömien kanssa, alati vähenevien avoimien palkkatyöpaikkojen valikoimasta. Aktiivisuudeksi lasketaan se, että työtön saa töitä viideksi päiväksi 3 kuukauden sisällä. Mistä näitä viiden päivän palkkatyöpaikkoja löytyy? Kuinka monella työttömällä on rahaa matkustaa 2 kertaa haastatteluun joka 3. kuukausi?</p><p>Kaiken huipuksi hallitus suunnittelee aktiivisimpien työttömien tulojen leikkaamista armottomasti 1.1.2017. Eli jos olet itse aktiivisesti etsinyt ja löytänyt työllistymistä edistävän koulutuksen, et enää olisi oikeutettu kulukorvaukseen. Jos taas olet passiivisesti odottanut, niin kuin työttömän ilmeisesti luullaan aina tekevän, viranomaisen määräystä mennä sen järjestämään koulutukseen, olet edelleen oikeutettu nykyiseen kulukorvaukseen. Aktiivinen työtön siis pienistä tuloistaan itse maksaa koulutuksesta aiheutuvat kulut mutta viranomaisten käskyllä johonkin laitettava työtön saa kulukorvauksen. &nbsp;Työtön ei saa valita itse itselleen sopivaa kurssia tai koulutusta tai jos vielä saakin niin kärsii siitä taloudellisesti.</p><p>Useinhan nuo kurssit ja koulutukset ovat enimmäkseen työssä oppimista eli palkatonta työtä! Hallitus haluaa päättää missä orjatyö tehdään. Työtön ei saa edes itse valita missä hänen työpanostaan palkatta hyväksi käytetään. Ja sit työtöntä vielä syytetään passiiviseksi.</p><p>Hallitus haluaa nostaa syrjäytymisen estämisen kärkihankkeeksi. WAU! Ja samalla leikkaa koko ajan köyhimmiltä, sairaimmilta ja heikoimmilta ja miettii uusia tapoja nöyryyttää ja syyllistää työttömiä. Orjatyö ei syrjäytymistä poista. Rahattomuus syrjäyttää. Hallitus on leikkaushuumassaan leikannut itseltään järjen.</p><p>Ja olisiko vihdoinkin aika ruveta haastattelemaan niitä yritysten rekrytoinneista vastaavia henkilöitä 3 kuukauden välein ja vaatia selvityksiä a) annetuista lopputileistä b) palkattomista työntekijöistä c) palkattujen työntekijöiden määrästä.&nbsp; Yrityksen kieltäytyessä haastatteluista siitä seuraisi rahallinen sanktio. Kerätyt varat voidaan käyttää työttömien palkkatukiin.</p><p>Työttömyys ei ole työttömän syytä. Kuka tahansa voi joutua yllättäen työttömäksi. Työttömien turha juoksuttaminen ja tukien leikkaaminen eli ostovoiman vähentäminen ei lisää työpaikkoja. Ihmisten nöyryyttäminen lisää pahoinvointia. Pahoinvointi lisää ei-toivottuja tekoja ja tapahtumia.</p><p>Työttömän oikeudet tuntuvat olevan täysin hukassa! Eikö mikään laki suojele työtöntä?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suuri joukko ihmisiä, hallitus mukaan lukien, tuntuu kuvittelevan, että työttömät ovat kotonaan passiivisesti makaavia työhaluttomia hylkiöitä. Näitä hylkiöitä pitää kaikin keinoin ”aktivoida”, joten hallitus on päättänyt, että työttömien on käytävä haastatteluissa 3 kuukauden välein.

Lehdissä on kerrottu, että haastatteluihin ”valmentamaan” haetaan nyt yksityisiä sparraajia, konsultteja ja rekrytointiasiantuntijoita, jotka tekevät töitään tulosperusteisella palkkauksella. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan te-palveluiden tehostamiseen ja haastatteluiden järjestämiseen varatusta 17 miljoonasta eurosta käytetään 5 miljoona euroa ”tulosperusteisten ostopalvelujen hankintaan.” Ja myöhemmin tähän hankintaan budjetoidaan lisää euroja. Varsinaisia haastatteluita tai työllistymissuunnitelmia yksityiset eivät tee, kuten jo aiemmin ilmoitettiin.

Hyvä veliverkosto toimii, kavereille hommia, bisnestä työttömillä. Tuolla rahalla saisi muuten aika monta palkkatukityöpaikkaa!!

 Käytännössähän tuo tarkoittaa muuten sitä, että työtön käy kahdessa haastattelussa 3kk välein!!

Työttömän ”aktiivisuudeksi” ei lasketa sitä, että työtön itse etsii töitä satojen tuhansien muiden työttömien kanssa, alati vähenevien avoimien palkkatyöpaikkojen valikoimasta. Aktiivisuudeksi lasketaan se, että työtön saa töitä viideksi päiväksi 3 kuukauden sisällä. Mistä näitä viiden päivän palkkatyöpaikkoja löytyy? Kuinka monella työttömällä on rahaa matkustaa 2 kertaa haastatteluun joka 3. kuukausi?

Kaiken huipuksi hallitus suunnittelee aktiivisimpien työttömien tulojen leikkaamista armottomasti 1.1.2017. Eli jos olet itse aktiivisesti etsinyt ja löytänyt työllistymistä edistävän koulutuksen, et enää olisi oikeutettu kulukorvaukseen. Jos taas olet passiivisesti odottanut, niin kuin työttömän ilmeisesti luullaan aina tekevän, viranomaisen määräystä mennä sen järjestämään koulutukseen, olet edelleen oikeutettu nykyiseen kulukorvaukseen. Aktiivinen työtön siis pienistä tuloistaan itse maksaa koulutuksesta aiheutuvat kulut mutta viranomaisten käskyllä johonkin laitettava työtön saa kulukorvauksen.  Työtön ei saa valita itse itselleen sopivaa kurssia tai koulutusta tai jos vielä saakin niin kärsii siitä taloudellisesti.

Useinhan nuo kurssit ja koulutukset ovat enimmäkseen työssä oppimista eli palkatonta työtä! Hallitus haluaa päättää missä orjatyö tehdään. Työtön ei saa edes itse valita missä hänen työpanostaan palkatta hyväksi käytetään. Ja sit työtöntä vielä syytetään passiiviseksi.

Hallitus haluaa nostaa syrjäytymisen estämisen kärkihankkeeksi. WAU! Ja samalla leikkaa koko ajan köyhimmiltä, sairaimmilta ja heikoimmilta ja miettii uusia tapoja nöyryyttää ja syyllistää työttömiä. Orjatyö ei syrjäytymistä poista. Rahattomuus syrjäyttää. Hallitus on leikkaushuumassaan leikannut itseltään järjen.

Ja olisiko vihdoinkin aika ruveta haastattelemaan niitä yritysten rekrytoinneista vastaavia henkilöitä 3 kuukauden välein ja vaatia selvityksiä a) annetuista lopputileistä b) palkattomista työntekijöistä c) palkattujen työntekijöiden määrästä.  Yrityksen kieltäytyessä haastatteluista siitä seuraisi rahallinen sanktio. Kerätyt varat voidaan käyttää työttömien palkkatukiin.

Työttömyys ei ole työttömän syytä. Kuka tahansa voi joutua yllättäen työttömäksi. Työttömien turha juoksuttaminen ja tukien leikkaaminen eli ostovoiman vähentäminen ei lisää työpaikkoja. Ihmisten nöyryyttäminen lisää pahoinvointia. Pahoinvointi lisää ei-toivottuja tekoja ja tapahtumia.

Työttömän oikeudet tuntuvat olevan täysin hukassa! Eikö mikään laki suojele työtöntä?

 

]]>
5 http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227645-tyottomien-kyykyttaminen-ja-syrjayttaminen#comments Ihmis- ja perusoikeukset Orjatyövoima Syrjäyttäminen Työtön Työvoimapolitiikka Sat, 10 Dec 2016 07:06:03 +0000 Tiina Arlin http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227645-tyottomien-kyykyttaminen-ja-syrjayttaminen
Työvoimapulan ehkäisytoimisto http://jln.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220614-tyovoimapulan-ehkaisytoimisto <p>Monella tuntuu olevan edelleen se harhakäsitys, että TE-toimistojen tehtävä olisi löytää työttömille työpaikkoja ja yrityksille työntekijöitä. Tämähän ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa, mikä toki selviää nopeasti jokaiselle, joka niiden kanssa päätyy tekemisiin. Jos se olisi niiden tehtävä, nehän olisivat onnistuneet siinä todella surkeasti, kun maassa on neljännesmiljoona työtöntä suljettuna työmarkkinoiden ulkopuolelle samaan aikaan, kun yrityksillä on huutava pula tiettyjen alojen osaajista ja osa työntekijöistä kuormittuu ylityötaakan alle. Ehei, TE-toimistot ovat onnistuneet tehtävässään erinomaisesti, se tehtävä vain on uhkaavan työvoimapulan torjuminen. Tämän tehtävän tehokkaasta hoitamisesta työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet antoivat tällä viikolla jälleen mallisuorituksen.</p><p>Jos Microsoftin jätti-irtisanomisista täytyisi löytää jotain positiivista, niin se olisi luottamusmies Kalle Kiilin idea, että <a href="http://www.aamulehti.fi/kotimaa/microsoftin-luottamusmies-kalle-kiili-holhousta-ajatella-etta-virasto-tietaa-paremmin-kuin-ihminen/"> työttömät voisivat kartuttaa ammattitaitoaan opiskelemalla omaehtoisesti ihan vain omalla ilmoituksella</a>. Tämä on niitä ideoita, jotka vaikuttavat keksimisen jälkeen niin ilmiselviltä, että eniten ihmetyttää se, että miksei kukaan keksinyt tätä aiemmin? Miksi työttömät käytännössä pakotetaan makoilemaan kotona lähettelemässä hyödyttömiä hakemuksia ja odottamassa, josko jostain taikaiskusta ilmestyisi neljännesmiljoona juuri kunkin omaan nykyiseen osaamiseen osuvaa työpaikkaa, kun ajan voisi käyttää hyödyksi kouluttautumalla jollekin uudelle alalle, jolta töitä saattaisi löytyä paremmin? Monelle riittäisi kevyt täydennyskoulutuskin, Microsoftin insinöörien tapauksissa luultavasti tarvitsisi käyttää vain muutama kuukausi tämän hetken hottisteknologioiden opiskeluun ja tehdä niillä pari näyteprojektia <a href="https://github.com/">GitHub</a>:iin, niin eivätköhän rekryäjät taas alkaisi soittelemaan perään.</p><p>Noh, onneksi tänään työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Ari-Pekka Leminen kertoi hyvän syyn, miksi se ei mitenkään ole mahdollista: <a href="http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2016/07/29/kuka-tahansa-tyoton-ei-saa-opiskella-akava-lupaprosessi-on-vaikea-ja-mielivaltainen/20167991/139/"> &quot;Työmarkkinoiden ja työvoiman saatavuuden kannalta voi tulla pulmia, jos kaikki lähtisivät oman harkintansa mukaan opiskelemaan ja saisivat siihen kohtuullisen toimeentulon.&quot;</a></p><p>Todellakin, kun maassa on 264 000 työtöntä, on työvoimapulan uhka selkeästi ihan nurkan takana. Mitä siitäkin tulisi, jos yhtäkkiä tulisi tarve 260 000 työntekijälle, mutta vapaita työttömiä ei löytyisikään, kun kaikki olisivat opiskelemassa? Silloin jouduttaisiin turvautumaan äärimmäisiin keinoihin, kuten tarjoamaan työttömyystukea korkeampaa palkkaa opiskelijoiden houkuttelemiseksi koulun penkiltä takaisin töihin, ja sitä tuskin haluaa kukaan.</p><p>Tämän kauhuskenaarion estämiseksi opiskelu työttömyystuella onnistuu vain, jos TE-toimiston virkamies sattuu myöntämään siihen luvan. Kovin helpolla lupa ei irtoa: esimerkiksi se, että koulutus parantaisi työllistymismahdollisuuksia, ei ole vielä läheskään riittävän hyvä syy sallia opiskelua: <a href="http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2016/04/13/nakokulma-tama-loukku-on-hallitukselta-viela-purkamatta/20163991/12"> &quot;Työllistymisen parantaminen ei voi pelkästään olla kriteerinä&quot;</a>, kuvailee työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Markku Virtanen.</p><p>Kovin yksityiskohtaisia ohjeita kriteereistä ei ole, vaan viime kädessä luvan irtoaminen riippuu yksittäisen virkamiehen harkinnasta. Joskus <a href="http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2016/04/13/nakokulma-tama-loukku-on-hallitukselta-viela-purkamatta/20163991/12"> sama hakija saattaa saada eri virkamiehiltä täysin päinvastaiset päätökset</a>, mikä viittaisi vahvasti <a href="https://www.urbaanisanakirja.com/word/stetson-harrison-menetelma/"> Stetson-Harrison-menetelmän </a> käyttöön päätöksenteossa. Ja tokihan TE-toimiston virkailijalla on parempi näkemys kuin esimerkiksi vielä kuukausi sitten alalla työskenneellä ohjelmistosuunnittelijalla, mitä tämän kannattaa tai ei kannata opiskella.</p><p>Näin opiskelu on saatu pysymään hyvin kurissa: <a href="http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2016/07/29/kuka-tahansa-tyoton-ei-saa-opiskella-akava-lupaprosessi-on-vaikea-ja-mielivaltainen/20167991/139/"> kesäkuussa työttömyysetuudella opiskeli 27 365 ihmistä</a>, eli hieman yli 10% työttömistä. Näin pystytään pitämään mukava, lähes neljännesmiljoonan työttömän reservi pysymään kotosalla valmiudessa sen varalta, että maahan iskee yllättävä massiivinen työvoiman tarve.</p><p>Se, että sen seurauksena osa väestöstä suljetaan pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle samaan aikaan, kun yritykset joutuvat haalimaan tiettyjen alojen osaajia ulkomaita myöten (jota sitäkin onneksi pidetään kurissa mm. <a href="http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/hallitusneuvottelut%20maahanmuutto1-35989">työvoiman tarveharkinnan</a> ja <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/nain-suomi-nahdaan-nokian-ja-tyottomien-insinoorien-maa-6559905">kuukausikaupalla kestävän työlupabyrokratian</a> avulla) on pieni hinta maksettavaksi työvoimapulan uhan torjumisesta.</p><p>Eli missään nimessä ei kannata käydä allekirjoittamassa opiskelun vapauttamista puoltavaa <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2096">kansalaisaloitetta</a>.&nbsp;(Vaikka siinäkin opiskeluoikeus on onneksi rajattu vähintään 8 vuoden työkokemuksen omaaville ja korkeintaan kaksivuotiseksi, koska mitä siitäkin tulisi, jos kuka tahansa työtön voisi mennä vaikka kolmen vuoden mittaiseen uuteen ammattiin valmistavaan koulutukseen. Mutta tällaisenaankin tämä olisi askel kohti täydellistä anarkiaa.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monella tuntuu olevan edelleen se harhakäsitys, että TE-toimistojen tehtävä olisi löytää työttömille työpaikkoja ja yrityksille työntekijöitä. Tämähän ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa, mikä toki selviää nopeasti jokaiselle, joka niiden kanssa päätyy tekemisiin. Jos se olisi niiden tehtävä, nehän olisivat onnistuneet siinä todella surkeasti, kun maassa on neljännesmiljoona työtöntä suljettuna työmarkkinoiden ulkopuolelle samaan aikaan, kun yrityksillä on huutava pula tiettyjen alojen osaajista ja osa työntekijöistä kuormittuu ylityötaakan alle. Ehei, TE-toimistot ovat onnistuneet tehtävässään erinomaisesti, se tehtävä vain on uhkaavan työvoimapulan torjuminen. Tämän tehtävän tehokkaasta hoitamisesta työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet antoivat tällä viikolla jälleen mallisuorituksen.

Jos Microsoftin jätti-irtisanomisista täytyisi löytää jotain positiivista, niin se olisi luottamusmies Kalle Kiilin idea, että työttömät voisivat kartuttaa ammattitaitoaan opiskelemalla omaehtoisesti ihan vain omalla ilmoituksella. Tämä on niitä ideoita, jotka vaikuttavat keksimisen jälkeen niin ilmiselviltä, että eniten ihmetyttää se, että miksei kukaan keksinyt tätä aiemmin? Miksi työttömät käytännössä pakotetaan makoilemaan kotona lähettelemässä hyödyttömiä hakemuksia ja odottamassa, josko jostain taikaiskusta ilmestyisi neljännesmiljoona juuri kunkin omaan nykyiseen osaamiseen osuvaa työpaikkaa, kun ajan voisi käyttää hyödyksi kouluttautumalla jollekin uudelle alalle, jolta töitä saattaisi löytyä paremmin? Monelle riittäisi kevyt täydennyskoulutuskin, Microsoftin insinöörien tapauksissa luultavasti tarvitsisi käyttää vain muutama kuukausi tämän hetken hottisteknologioiden opiskeluun ja tehdä niillä pari näyteprojektia GitHub:iin, niin eivätköhän rekryäjät taas alkaisi soittelemaan perään.

Noh, onneksi tänään työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Ari-Pekka Leminen kertoi hyvän syyn, miksi se ei mitenkään ole mahdollista: "Työmarkkinoiden ja työvoiman saatavuuden kannalta voi tulla pulmia, jos kaikki lähtisivät oman harkintansa mukaan opiskelemaan ja saisivat siihen kohtuullisen toimeentulon."

Todellakin, kun maassa on 264 000 työtöntä, on työvoimapulan uhka selkeästi ihan nurkan takana. Mitä siitäkin tulisi, jos yhtäkkiä tulisi tarve 260 000 työntekijälle, mutta vapaita työttömiä ei löytyisikään, kun kaikki olisivat opiskelemassa? Silloin jouduttaisiin turvautumaan äärimmäisiin keinoihin, kuten tarjoamaan työttömyystukea korkeampaa palkkaa opiskelijoiden houkuttelemiseksi koulun penkiltä takaisin töihin, ja sitä tuskin haluaa kukaan.

Tämän kauhuskenaarion estämiseksi opiskelu työttömyystuella onnistuu vain, jos TE-toimiston virkamies sattuu myöntämään siihen luvan. Kovin helpolla lupa ei irtoa: esimerkiksi se, että koulutus parantaisi työllistymismahdollisuuksia, ei ole vielä läheskään riittävän hyvä syy sallia opiskelua: "Työllistymisen parantaminen ei voi pelkästään olla kriteerinä", kuvailee työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Markku Virtanen.

Kovin yksityiskohtaisia ohjeita kriteereistä ei ole, vaan viime kädessä luvan irtoaminen riippuu yksittäisen virkamiehen harkinnasta. Joskus sama hakija saattaa saada eri virkamiehiltä täysin päinvastaiset päätökset, mikä viittaisi vahvasti Stetson-Harrison-menetelmän käyttöön päätöksenteossa. Ja tokihan TE-toimiston virkailijalla on parempi näkemys kuin esimerkiksi vielä kuukausi sitten alalla työskenneellä ohjelmistosuunnittelijalla, mitä tämän kannattaa tai ei kannata opiskella.

Näin opiskelu on saatu pysymään hyvin kurissa: kesäkuussa työttömyysetuudella opiskeli 27 365 ihmistä, eli hieman yli 10% työttömistä. Näin pystytään pitämään mukava, lähes neljännesmiljoonan työttömän reservi pysymään kotosalla valmiudessa sen varalta, että maahan iskee yllättävä massiivinen työvoiman tarve.

Se, että sen seurauksena osa väestöstä suljetaan pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle samaan aikaan, kun yritykset joutuvat haalimaan tiettyjen alojen osaajia ulkomaita myöten (jota sitäkin onneksi pidetään kurissa mm. työvoiman tarveharkinnan ja kuukausikaupalla kestävän työlupabyrokratian avulla) on pieni hinta maksettavaksi työvoimapulan uhan torjumisesta.

Eli missään nimessä ei kannata käydä allekirjoittamassa opiskelun vapauttamista puoltavaa kansalaisaloitetta. (Vaikka siinäkin opiskeluoikeus on onneksi rajattu vähintään 8 vuoden työkokemuksen omaaville ja korkeintaan kaksivuotiseksi, koska mitä siitäkin tulisi, jos kuka tahansa työtön voisi mennä vaikka kolmen vuoden mittaiseen uuteen ammattiin valmistavaan koulutukseen. Mutta tällaisenaankin tämä olisi askel kohti täydellistä anarkiaa.)

]]>
7 http://jln.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220614-tyovoimapulan-ehkaisytoimisto#comments Opiskelu Perustulo TE-toimistot Työttömyys Työvoimapolitiikka Fri, 29 Jul 2016 19:51:07 +0000 Jarno Luoma-Nirva http://jln.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220614-tyovoimapulan-ehkaisytoimisto
Pimeä työ naapureiden talouskasvun vauhdittajana - mitä tekee Suomi? http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219871-pimea-tyo-naapureiden-talouskasvun-vauhdittajana-mita-tekee-suomi <p>Suomessa ja Euroopassa taistellaan jatkuvasti harmaata taloutta vastaan. Syytä onkin, sillä pelkästään Suomessa harmaan talouden arvioidaan aiheuttavan vuosittain 4&ndash;6 miljardin euron menetykset valtiontaloudelle. Pimeä työ on osa harmaata taloutta. Sen esiintyvyys on Suomessa verrattain pientä muodostaen arviolta neljän prosentin osuuden koko bruttokansantuotteestamme ja työvoimasta.</p><p>Itselleni tulikin yllätyksenä, että pimeän työn tekeminen ja hyödyntäminen on vaikkapa Ruotsissa ja Tanskassa verrattain <a href="http://www.labour.fi/ty/tylehti/ty/ty12015/pdf/ty12015Laukkanen.pdf">yleistä</a>. Ruotsissa sen arvioidaan muodostavan 10 prosentin osuuden koko bruttokansantuotteesta ja työvoimasta. Tanskassa osuus on peräti 18 %. Tämä näkyy myös Eurobarometrin <a href="http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_402_en.pdf">tutkimuksissa</a>, joiden mukaan ruotsalaisista 16 % oli viimeisen vuoden aikana ostanut pimeää työtä tai tuotteita, tanskalaisilla vastaava luku oli jopa 23 %. Suomen osuus 11 % oli sekin verrattain suuri. Pimeän työn osalta huomionarvoista on, että sekin oli kalleinta Suomessa. Pimeä työ oli Suomessa peräti 47 % kalliimpaa kuin Tanskassa tai Ruotsissa. Haastateltavista ruotsalaisista seitsemän ja tanskalaisista yhdeksän prosenttia ilmoitti tehneensä viimeisen vuoden aikana pimeää työtä. Suomessa tuo luku oli kolme prosenttia.</p><p>On kiinnostavaa, että samalla kun elämme Suomessa lähes nollakasvun aikaa, Ruotsin talous kasvaa kohisten lähes neljän prosentin vuosivauhdilla. Olisikin tärkeää pohtia, millaisia vaikutuksia pimeällä työllä on talouskasvuun. Maallikkokin ymmärtää, että alhaiset työvoimakustannukset parantavat yritysten kilpailukykyä. Kiinnostavaa on huomata myös se, että pimeää työtä <a href="http://www.etc.se/inrikes/asylsokande-tvingas-jobba-slavloner">tekevät</a> usein turvapaikanhakijat, joita on saapunut Ruotsiin viime vuosina valtavasti. Pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaisi, että pimeät halpatyömarkkinat vauhdittavat maan taloutta. Ilmiö ei näy pelkästään Pohjoismaissa, vaan myös muissa EU-maissa, esimerkiksi Saksassa.</p><p><strong>Onko menestys Euroopassa mahdollista ilman halpatyömarkkinoita?</strong></p><p>Koko kysymys on oikeastaan poliittinen painajainen. Mikäli todella on niin, että yhteiskunnat hyötyvät tai ovat kokonaistaloudellisesti riippuvaisia erityisesti turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tuottamasta pimeästä työstä, löytyy varmasti valtavasti ihmisiä, jotka kannattavat tällaista kehityskulkua. Pimeä työ on kuitenkin laitonta. Koska työstä ei makseta veroja, ei työnantaja maksa eläkevakuutusmaksujakaan eikä se yleensä huolehdi esimerkiksi tapaturmavakuutuksista. Pimeää työtä tekevä työntekijä on aina huonommassa asemassa kuin työntekijä, joka tekee töitä laillisessa työsuhteessa. Näin ollen pimeästä työstä hyötyvä yhteiskunta ottaa talouskasvunsa suoraan alisteisessa ja huonossa asemassa olevien ihmisten selkänahasta. Tämä kehityskulku näyttää jo toteutuvan naapurimaassamme Ruotsissa.</p><p>Vastaavasti me Suomessa joudumme kärsimään. Pimeät halpatyömarkkinat ovat kilpailijamaillemme vertaansa vailla oleva kilpailuetu, johon meillä ei ole olemassa kansallisia lääkkeitä. Tai on tietysti, mutta se tarkoittaisi, että myös meidän tulisi pyrkiä aktiivisesti luomaan omat pimeät, maahanmuuttajien työmarkkinamme. Haluammeko me tätä?</p><p>Ruotsin verovirasto laati vuonna 2006 varsin kattavan <a href="https://www.skatteverket.se/download/18.3dfca4f410f4fc63c8680003885/swedish+report+200604B+.pdf">raportin</a> pimeästä työstä ja harmaasta taloudesta. Ruotsissa harmaan talouden esiintyvyys näytti olevan suurinta maa- ja metsätaloudessa, perinteisten ravintola- ja kampaamoalan sekä taksipalveluiden lisäksi. Maataloudessa arvioitiin, että harmaasta taloudesta ja pimeästä työstä koitui peräti 77 prosentin tulonnousu suhteessa ilmoitettuihin tuloihin, luvun ollessa metsätaloudessa 67 %. Selvityksessä ei suoraan otettu kantaa, mitä tilanteelle tulisi tehdä.</p><p>Suomessa harmaata taloutta ei yleisen käsityksen mukaan maataloussektorilla juurikaan esiinny. Kotimaassa viljelijät joutuvat jatkuvien hyökkäysten kohteeksi ylisuuriksi väitettyjen maataloustukien takia, mutta kukaan ei tunnu haluavan puuttua siihen tosiseikkaan, että maataloussektorimme kilpailukyky on heikko suhteessa naapurimaihin myös siksi, että meillä tehdään työt ja maksetaan palkat sääntöjen mukaan. Samaan aikaan Ruotsissa maa- ja metsätalous näyttää elävän pimeästä työstä ja harmaasta taloudesta.</p><p>Haluavatko ne tahot, jotka ajavat Suomen maataloutta alas, todella siirtää elintarviketuotannon maihin, joissa tuotanto saadaan kannattavaksi teettämällä pimeää työtä?</p><p><strong>Suomen on vaadittava asiasta selvitys</strong></p><p>Kokonaisuutena harmaan talouden ja maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin on erittäin vaikeaa löytää ratkaisua. Niin kauan kuin yhteiskunta hyötyy pimeästä työstä, ei sillä ole erityisen suurta halua puuttua siihen. Vastaavasti ne maat, jotka toimivat moraalisesti ja eettisesti oikein, kärsivät.</p><p>Suomen tulisi nyt ehdottomasti vaatia, että pimeän työn, maahanmuuton ja talouskasvun suhteesta laaditaan kattava selvitys, jonka pohjalta ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin koko EU:n tasolla. Unionin jäsenvaltioiden on sitouduttava pimeän työn torjumiseen, vaikka tämä tarkoittaisikin taloudellisia menetyksiä. Meidän on oltava eturintamassa torjumassa kehitystä, jossa EU-valtioiden hyvinvointi perustuu ihmisten alistamiseen. Suomi ei saa myöskään joutua maksumieheksi, koska se pelaa sääntöjen mukaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa ja Euroopassa taistellaan jatkuvasti harmaata taloutta vastaan. Syytä onkin, sillä pelkästään Suomessa harmaan talouden arvioidaan aiheuttavan vuosittain 4–6 miljardin euron menetykset valtiontaloudelle. Pimeä työ on osa harmaata taloutta. Sen esiintyvyys on Suomessa verrattain pientä muodostaen arviolta neljän prosentin osuuden koko bruttokansantuotteestamme ja työvoimasta.

Itselleni tulikin yllätyksenä, että pimeän työn tekeminen ja hyödyntäminen on vaikkapa Ruotsissa ja Tanskassa verrattain yleistä. Ruotsissa sen arvioidaan muodostavan 10 prosentin osuuden koko bruttokansantuotteesta ja työvoimasta. Tanskassa osuus on peräti 18 %. Tämä näkyy myös Eurobarometrin tutkimuksissa, joiden mukaan ruotsalaisista 16 % oli viimeisen vuoden aikana ostanut pimeää työtä tai tuotteita, tanskalaisilla vastaava luku oli jopa 23 %. Suomen osuus 11 % oli sekin verrattain suuri. Pimeän työn osalta huomionarvoista on, että sekin oli kalleinta Suomessa. Pimeä työ oli Suomessa peräti 47 % kalliimpaa kuin Tanskassa tai Ruotsissa. Haastateltavista ruotsalaisista seitsemän ja tanskalaisista yhdeksän prosenttia ilmoitti tehneensä viimeisen vuoden aikana pimeää työtä. Suomessa tuo luku oli kolme prosenttia.

On kiinnostavaa, että samalla kun elämme Suomessa lähes nollakasvun aikaa, Ruotsin talous kasvaa kohisten lähes neljän prosentin vuosivauhdilla. Olisikin tärkeää pohtia, millaisia vaikutuksia pimeällä työllä on talouskasvuun. Maallikkokin ymmärtää, että alhaiset työvoimakustannukset parantavat yritysten kilpailukykyä. Kiinnostavaa on huomata myös se, että pimeää työtä tekevät usein turvapaikanhakijat, joita on saapunut Ruotsiin viime vuosina valtavasti. Pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaisi, että pimeät halpatyömarkkinat vauhdittavat maan taloutta. Ilmiö ei näy pelkästään Pohjoismaissa, vaan myös muissa EU-maissa, esimerkiksi Saksassa.

Onko menestys Euroopassa mahdollista ilman halpatyömarkkinoita?

Koko kysymys on oikeastaan poliittinen painajainen. Mikäli todella on niin, että yhteiskunnat hyötyvät tai ovat kokonaistaloudellisesti riippuvaisia erityisesti turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tuottamasta pimeästä työstä, löytyy varmasti valtavasti ihmisiä, jotka kannattavat tällaista kehityskulkua. Pimeä työ on kuitenkin laitonta. Koska työstä ei makseta veroja, ei työnantaja maksa eläkevakuutusmaksujakaan eikä se yleensä huolehdi esimerkiksi tapaturmavakuutuksista. Pimeää työtä tekevä työntekijä on aina huonommassa asemassa kuin työntekijä, joka tekee töitä laillisessa työsuhteessa. Näin ollen pimeästä työstä hyötyvä yhteiskunta ottaa talouskasvunsa suoraan alisteisessa ja huonossa asemassa olevien ihmisten selkänahasta. Tämä kehityskulku näyttää jo toteutuvan naapurimaassamme Ruotsissa.

Vastaavasti me Suomessa joudumme kärsimään. Pimeät halpatyömarkkinat ovat kilpailijamaillemme vertaansa vailla oleva kilpailuetu, johon meillä ei ole olemassa kansallisia lääkkeitä. Tai on tietysti, mutta se tarkoittaisi, että myös meidän tulisi pyrkiä aktiivisesti luomaan omat pimeät, maahanmuuttajien työmarkkinamme. Haluammeko me tätä?

Ruotsin verovirasto laati vuonna 2006 varsin kattavan raportin pimeästä työstä ja harmaasta taloudesta. Ruotsissa harmaan talouden esiintyvyys näytti olevan suurinta maa- ja metsätaloudessa, perinteisten ravintola- ja kampaamoalan sekä taksipalveluiden lisäksi. Maataloudessa arvioitiin, että harmaasta taloudesta ja pimeästä työstä koitui peräti 77 prosentin tulonnousu suhteessa ilmoitettuihin tuloihin, luvun ollessa metsätaloudessa 67 %. Selvityksessä ei suoraan otettu kantaa, mitä tilanteelle tulisi tehdä.

Suomessa harmaata taloutta ei yleisen käsityksen mukaan maataloussektorilla juurikaan esiinny. Kotimaassa viljelijät joutuvat jatkuvien hyökkäysten kohteeksi ylisuuriksi väitettyjen maataloustukien takia, mutta kukaan ei tunnu haluavan puuttua siihen tosiseikkaan, että maataloussektorimme kilpailukyky on heikko suhteessa naapurimaihin myös siksi, että meillä tehdään työt ja maksetaan palkat sääntöjen mukaan. Samaan aikaan Ruotsissa maa- ja metsätalous näyttää elävän pimeästä työstä ja harmaasta taloudesta.

Haluavatko ne tahot, jotka ajavat Suomen maataloutta alas, todella siirtää elintarviketuotannon maihin, joissa tuotanto saadaan kannattavaksi teettämällä pimeää työtä?

Suomen on vaadittava asiasta selvitys

Kokonaisuutena harmaan talouden ja maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin on erittäin vaikeaa löytää ratkaisua. Niin kauan kuin yhteiskunta hyötyy pimeästä työstä, ei sillä ole erityisen suurta halua puuttua siihen. Vastaavasti ne maat, jotka toimivat moraalisesti ja eettisesti oikein, kärsivät.

Suomen tulisi nyt ehdottomasti vaatia, että pimeän työn, maahanmuuton ja talouskasvun suhteesta laaditaan kattava selvitys, jonka pohjalta ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin koko EU:n tasolla. Unionin jäsenvaltioiden on sitouduttava pimeän työn torjumiseen, vaikka tämä tarkoittaisikin taloudellisia menetyksiä. Meidän on oltava eturintamassa torjumassa kehitystä, jossa EU-valtioiden hyvinvointi perustuu ihmisten alistamiseen. Suomi ei saa myöskään joutua maksumieheksi, koska se pelaa sääntöjen mukaan.

]]>
10 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219871-pimea-tyo-naapureiden-talouskasvun-vauhdittajana-mita-tekee-suomi#comments Euroopan unioni Halpatyövoima Pimeä työ Turvapaikanhakijat Työvoimapolitiikka Tue, 12 Jul 2016 08:43:54 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219871-pimea-tyo-naapureiden-talouskasvun-vauhdittajana-mita-tekee-suomi
Turvapaikanhakijoille työvelvollisuus http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207055-turvapaikanhakijoille-tyovelvollisuus <p>Mediassa ja politiikassa vellovaa maahanmuuttokeskustelua rikastuttamaan minulla on tarjota lähinnä kaksi kannanottoa. Niistä ensimmäisen (1) olen esittänyt jo aiemmin. Pakolaisina ja turvapaikanhakijoina saapuvien maahantulo aiheuttaa Euroopassa suurempia ongelmia kuin se ratkaisee lähtömaissa. Siksi vastaanottoon perustuva politiikka pitäisi lopettaa ja rajat sulkea.</p> <p>Suomen hallitus on kokoomuksen ja kepun vaatimuksesta <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1447908090620?jako=ed3e258e0ab457b7b6a900cfc861ed02&amp;ref=tf_iHSiltapuluboksi&amp;utm_campaign=tf-hs&amp;utm_source=iltapulu.fi&amp;utm_medium=tf-desktop">peräämässä</a> maahanmuuttoon 452 miljoonaa euroa lisää &ndash; tänä vuonna jo kuluneiden 600 miljoonan lisäksi. Näin siis tilanteessa, jossa suomalaisten ihmisten opintotuesta, lääkemenoista, sosiaaliturvasta ja yliopistojen toimintamenoista vaivoin säästetyt kymmenet miljoonat uhrataan muualta tulevien hyväksi.</p> <p>Jotain myönteistäkin ollaan vihdoin saamassa aikaan: Olli Immonen on <a href="http://mvlehti.net/2015/11/19/immonen-terrorismiin-kytkoksissa-olevat-turvapaikanhakijat-poistettava-maasta/">jättänyt</a> Petteri Orpolle kysymyksen, jossa vaaditaan terrorismiin kytkeytyneiden henkilöiden karkottamista Suomesta, ja ministeri Hanna Mäntylä on saamassa maahanmuuttopoliittisia linjauksia <a href="http://mvlehti.net/2015/11/18/orpo-pikakaannytykset-mahdollisia/">uudistettua</a> niin, että Orponkin mukaan &rdquo;voidaan puhua jo pikakäännytyksistä&rdquo;.</p> <p>Sekä yhteiskuntaan sopeuttaminen, tilapäinenkin asuttaminen että palauttaminen tulevat yhteiskunnallemme joka tapauksessa erittäin kalliiksi. Voisitko esimerkiksi itse sanoa, milloin valtio olisi kustantanut Sinulle, hyvä lukija, ilmaisen lentomatkan Lähi-itään tai Afrikkaan? Palauttamista tavalla tai toisella tulee silti pitää ensisijaisena vaihtoehtona, mutta oleskeluluvan saavista tulee varmasti myös niin sanottuja &rdquo;ikuisia turisteja.&rdquo;</p> <p>Niinpä toinen (2) kannanottoni koskee tulijoiden integraatiota. Kovin vähän on ehditty ajatella, mihin tulijat sijoittuvat vastaanottokeskuksista. Koska kaikkia oleskeluluvan saavia ei ilmeisesti voida ainakaan heti palauttaa, pitää maahan jäävien integroimisen suomalaiseen yhteiskuntaan alkaa välittömästi. Tämä noudattelee toimintafilosofiani perusperiaatetta, jonka mukaan kaikki hyvät ja menestyvät hankkeet alkavat viipymättä. Jos ne eivät ala heti, ne eivät ala todennäköisesti koskaan, ja pitkittyessään asiat mutkistuvat.</p> <p>Samalla kun rajoja laitetaan soukemmalle, olisi huomiota keskitettävä maahan saapuneiden integraatioon. Toimeton ihminen turhautuu. Niinpä toimettomille maahantulijoille pitäisi <em>heti osoittaa työtä</em>. Koska suuri osa maahan saapuneista näyttää olevan melko hyväkuntoista ja nuorta porukkaa, ehdotan, että yhteiskunta teettäisi heillä sellaisia töitä, jotka suomalaisilta jäävät suorittamatta työn kalleuden ja muiden ay-poliittisten pullonkaulojen vuoksi.</p> <p>Tekemätöntä työtä kyllä löytyy, ja ainoastaan palkanmaksaja puuttuu. Palkka on kuitenkin jo tavallaan maksettu sosiaalietuuksina. Pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulleita voitaisiin rekrytoida esimerkiksi maatalouden piiriin tekemään voimaa ja kuntoa vaativia maatalous- ja metsätöitä. Koska maataloustöitä on tarjolla lähinnä haja-asutusalueilla, joiden liepeillä suuri osa vastaanottokeskuksistakin on, tulijat voisivat palvella paikallisia maatalousyrittäjiä omalla työpanoksellaan sekä auttaa metsien hoidossa ja raivauksessa. Sama pätee valtion metsiin ja maaomaisuuteen.</p> <p>Vastaanottokeskusten paikalliseen elämään sitouttaminen estäisi maahanmuuttajien kasautumista kasvukeskuksiin ja sitä kautta torjuisi asuntopulaa, ghettoutumista ja omalle saarelleen linnoittautumista lähiöissä. Näin estettäisiin syrjäytymistä, joka on pitkäaikaistyöttömyyden yksi oheisilmiö.</p> <p>Aikaa myöten osa heistä voisi hankkia työllään oman maatalousyrityksen asiasta mahdollisesti innostuttuaan. Samaan tapaan monet suomalaiset vuokraviljelijät lunastivat torpan aikoinaan omaksi, ja syntyi juureva oman tuvan ja luvan identiteetti. Ja sanoohan toki kiinalainen sananlaskukin, että ammateista ensimmäinen on maanviljelijän ammatti.</p> <p>Salskeita maahanmuuttajia voitaisiin hyödyntää myös rakennusteollisuudessa. Tämä antasi näyttöä oman kodin hankintaan liittyvästä vaivasta, joka aikanaan palkitsee tekijänsä. Jos koulutusta alalle ei ole, sitä voitaisiin antaa <em>työssäoppimisen </em>periaatteella. Pitkästä teoreettisesta koulutuksesta ei ole näillä aloilla muutenkaan paljoa hyötyä. Monessa kasvukeskuksessa kaupungit joutuvat teettämään uusilla kaava-alueilla suuria maansiirtotöitä, joiden kalleus ja tekijäpula ovat esteinä rakentamisen aloittamiselle. Niinpä kaupungit ja valtio voisivat teettää osan tämäntyyppisistä töistä maahanmuuttajilla.</p> <p>Ongelmana on, että suomalainen ay-liike vastustaa työn siirtämistä maahanmuuttajien hyväksi pitäen sitä kahden kerroksen työmarkkinoihin johtavana politiikkana. Ilman tällaista ratkaisua tietyt työt jäävät kuitenkin kokonaan hoitamatta. Suomalainen tekijä ei kerta kaikkiaan ole käytettävissä näihin töihin millään kilpailukykyisellä hinnalla. Seurauksena on hintakilpailukyvyn romahtamista ja kustannustason nousua niin, että myöskään palkansaajat eivät pysty enää ostamaan työn tuloksia. Tämä puolestaan syventää lamaa.</p> <p>Mikä sitten oikeuttaisi pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulleiden maahanmuuttajien käyttöä näillä aloilla? Olenhan itsekin kirjoittanut teoksessani <a href="http://www.adlibris.com/fi/kirja/tyottoman-kuolema-9789523185449">Työttömän kuolema &ndash; Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan</a> (3. painos 2015), että moiset hätäaputyöt kuuluvat sotien ja katastrofien jälkeisiin yhteiskuntiin. Vastaus on, että me olemme juuri nyt tuollaisessa katastrofaalisessa tilanteessa.</p> <p>Maahanmuuttajien käyttö esimerkiksi tonttien raivauksessa ja asuinalueille perustettavien puistojen rakentamisessa johtaisi rakennusteollisuuden elpymiseen ja helpottaisi sitä kautta asuntopulaa, jota maahanmuutto itsessään syventää. Myös hallitusohjelmassa olevaa tieverkon parantamista voitaisiin toteuttaa maahanmuuttajatyövoimalla, aivan kuten myös ympäristönsuojelutehtäviä. Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla voitaisiin teettää tuulivoimalapuistoja, tekoaltaita ja vaikkapa Talvivaaran jälkitöitä. Voitaisiin heitä hyödyntää terroristien etsinnässäkin.</p> <p>Tulijoiden joukossa saattaa olla koulutustaustaltaan hyvin erilaisia ihmisiä, mutta yhtä kaikki, jokaiselle sopivat ainakin ammattipätevyyttä vaatimattomat työtehtävät. Toisaalta hyvinkoulutettuja pitää voida sijoittaa sellaisiin pätevyyttä vaativiin ammatteihin, joihin suomalaisia ei ole saatavilla.</p> <p>Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi turvapaikanhakijoiden työvelvollisuuden <em>ei pidä kuitenkaan viedä yhtäkään työpaikkaa kantaväestöön kuuluvilta ihmisiltä</em> sen enempää teollisuuden, kaupan, koulutuksen kuin minkään muunkaan alan piirissä. Siksi turvapaikan hakijoilla pitää teettää nimenomaan töitä, joita normaalisti ei tehtäisi ja joita järjestetään alkutuotannon piirissä. Ammattityötä ei teetettäisi velvoitetyönä, vaan velvoitetyöllä helpotettaisiin ammattityön tekemistä. Suurin este varsinaisen ammattityön teettämiseen vierasperäisillä on kielitaidon ja lakisääteisten pätevyyksien puute.</p> <p>Yksityiset työnantajat maksavat luonnollisesti sopimusten mukaista palkkaa kaikille, mutta yhteiskunnan pitää ottaa tehtäväkseen työn osoittaminen, mikäli työpaikkoja ei ala heti löytyä. Jos taas työn tekoa sinänsä ei koeta mielekkääksi, voi työn tuottama turhautuminen olla yhtä ilmeistä kuin joutilaisuudessakin. Pelkkä työn aiheuttama epäviihtyvyys ei voi kuitenkaan olla kovin syvää ainakaan sellaisen ihmisen mielestä, joka oikeasti on saapunut maahamme luotisateessa.</p> <p>Mikä sitten oikeuttaisi yhteiskunnan privilegion työhön patistelijana? Nähdäkseni yhteiskuntamme pitää tulla hädänalaisia vastaan, mutta vain puoleen väliin asti. Toinen puoli yksilön on tehtävä itse. Yhteiskunnalla on oikeus vaatia tarjottavan turvapaikan ja sosiaaliturvan vastikkeeksi työsuorituksia niin kauan, kunnes oikea työpaikka löytyy, ihminen muutoin elättää itsensä tai oleskeluluvan peruste raukeaa ja muuttaja palaa kotimaahansa.</p> <p>Nähdäkseni Perussuomalaiset ovat oikeilla linjoilla ajaessaan sosiaaliturvan alentamista ja vastikkeellisuutta pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulleille. Sosiaaliturvan säilyttämistä nykyisellään <em>kantaväestöä koskien</em> voidaan puolestaan perustella meritokraattisella eli ansaintaperusteisella oikeudenmukaisuusteorialla.</p> <p>Maahanmuuttajien ylläpito tulee yhteiskunnallemme niin kalliiksi, että vahva motiivi työvelvollisuuden säätämiseen heille on olemassa. Sen sijaan kantaväestöön kuuluvia työttömyydestä kärsiviä ei tulisi pakottaa töihin, mutta yhteiskuntaan osallistuminen pitäisi tehdä suomalaisillekin helpommaksi <em> mahdollistamalla </em>edes jonkinlainen toiminta menettämättä työttömyysetuuksia. Tähän puolestaan sopii hyvin perustulojärjestelmä, jonka hallitus toivottavasti toteuttaa osana Sote-uudistusta.</p> <p>Syntyperäisten Suomen kansalaisten voidaan katsoa tuottaneen tai jatkossa tuottavan sen sosiaaliturvan, jota he jossakin elämänsä vaiheessa saavat. Niinpä vastikkeellisuus toteutuu jo pitkäaikaisessa sitoutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Harvemmin ja paljon epätodennäkösemmin se toteutuu maahanmuuttajien kohdalla.</p> <p>Lisäksi asiaan vaikuttaa yhteiskunnallinen perillisyys. Suomalaisina ihmisinä olemme omien sukulaistemme jälkeläisiä, joilla on oikeus ja velvollisuus pitää yllä pitkäaikaisten keskinäisten sitoumustemme välisiin verkostoihin ja riippuvuuksiin perustuvaa yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme. Tämän perustan monikulttuurisuuden ideologia tosin pyrkii kiistämään koettaen saattaa myös kantaväestöihin kuuluvat ihmiset atomistiseen asemaan: pelkiksi nomadeiksi ja yhteiskunnan kiertolaisiksi vailla kotia, filosofiaa ja kovaa maata jalkojensa alla.</p> <p>Vastaväitteenä työllistämisen tavoitettani kohtaan voidaan ehkä esittää epäilys, pitäisikö pakolaisista ja turvapaikanhakijoista tehdä halpatyövoimaa suomalaisten palvelijoiksi. Muistutan painokkaasti, että nyt tilanne on aivan päinvastainen. Me suomalaiset toimimme ja olemme jo pitkään toimineet pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden palvelijoina sekä elatuksen ja kotoutumiskustannusten maksajina.</p> <p>Esimerkiksi kantaväestöön kuuluvien ihmisten terveyskeskuskäynneistä perittäviä enimmäismaksuja nostetaan vuodenvaihteessa 16 eurosta 21 euroon ja päivystysmaksuja 22 eurosta 29 euroon. Turvapaikanhakijoille nämäkin palvelut ovat maksuttomia. Työvelvollisuudessa on siis kyse tämän palvelusuhteen tasapainottamisesta ja saattamisesta edes jokseenkin raiteilleen.</p> <p>Kun irakilaisten ja somalien työttömyysprosentit huitelevat kahdeksaakymmentä ja naisista vain yksinumeroinen prosentti käy töissä, työpakkoa parempaakaan suunnitelmaa integraation järjestämiseen ei ole tarjolla. Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on puolestaan syytä olettaa olevan suuri motiivi tarttua mihin tahansa kohtuulliseen työtarjoukseen oman hädänalaisuutensa perusteella. Työvelvollisuus myös karsisi tulijoiden joukosta niitä, joiden tavoitteena on pelkkä turvapaikkashoppailu.</p> <p>Anekdoottisesti mieleeni palaa yliopistolta eräs taannoinen työtoveri, jonka sai aina lähtemään pois huoneesta lausumalla taikasanat: &rdquo;Minulla olisi sinulle pieni tehtävä...&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mediassa ja politiikassa vellovaa maahanmuuttokeskustelua rikastuttamaan minulla on tarjota lähinnä kaksi kannanottoa. Niistä ensimmäisen (1) olen esittänyt jo aiemmin. Pakolaisina ja turvapaikanhakijoina saapuvien maahantulo aiheuttaa Euroopassa suurempia ongelmia kuin se ratkaisee lähtömaissa. Siksi vastaanottoon perustuva politiikka pitäisi lopettaa ja rajat sulkea.

Suomen hallitus on kokoomuksen ja kepun vaatimuksesta peräämässä maahanmuuttoon 452 miljoonaa euroa lisää – tänä vuonna jo kuluneiden 600 miljoonan lisäksi. Näin siis tilanteessa, jossa suomalaisten ihmisten opintotuesta, lääkemenoista, sosiaaliturvasta ja yliopistojen toimintamenoista vaivoin säästetyt kymmenet miljoonat uhrataan muualta tulevien hyväksi.

Jotain myönteistäkin ollaan vihdoin saamassa aikaan: Olli Immonen on jättänyt Petteri Orpolle kysymyksen, jossa vaaditaan terrorismiin kytkeytyneiden henkilöiden karkottamista Suomesta, ja ministeri Hanna Mäntylä on saamassa maahanmuuttopoliittisia linjauksia uudistettua niin, että Orponkin mukaan ”voidaan puhua jo pikakäännytyksistä”.

Sekä yhteiskuntaan sopeuttaminen, tilapäinenkin asuttaminen että palauttaminen tulevat yhteiskunnallemme joka tapauksessa erittäin kalliiksi. Voisitko esimerkiksi itse sanoa, milloin valtio olisi kustantanut Sinulle, hyvä lukija, ilmaisen lentomatkan Lähi-itään tai Afrikkaan? Palauttamista tavalla tai toisella tulee silti pitää ensisijaisena vaihtoehtona, mutta oleskeluluvan saavista tulee varmasti myös niin sanottuja ”ikuisia turisteja.”

Niinpä toinen (2) kannanottoni koskee tulijoiden integraatiota. Kovin vähän on ehditty ajatella, mihin tulijat sijoittuvat vastaanottokeskuksista. Koska kaikkia oleskeluluvan saavia ei ilmeisesti voida ainakaan heti palauttaa, pitää maahan jäävien integroimisen suomalaiseen yhteiskuntaan alkaa välittömästi. Tämä noudattelee toimintafilosofiani perusperiaatetta, jonka mukaan kaikki hyvät ja menestyvät hankkeet alkavat viipymättä. Jos ne eivät ala heti, ne eivät ala todennäköisesti koskaan, ja pitkittyessään asiat mutkistuvat.

Samalla kun rajoja laitetaan soukemmalle, olisi huomiota keskitettävä maahan saapuneiden integraatioon. Toimeton ihminen turhautuu. Niinpä toimettomille maahantulijoille pitäisi heti osoittaa työtä. Koska suuri osa maahan saapuneista näyttää olevan melko hyväkuntoista ja nuorta porukkaa, ehdotan, että yhteiskunta teettäisi heillä sellaisia töitä, jotka suomalaisilta jäävät suorittamatta työn kalleuden ja muiden ay-poliittisten pullonkaulojen vuoksi.

Tekemätöntä työtä kyllä löytyy, ja ainoastaan palkanmaksaja puuttuu. Palkka on kuitenkin jo tavallaan maksettu sosiaalietuuksina. Pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulleita voitaisiin rekrytoida esimerkiksi maatalouden piiriin tekemään voimaa ja kuntoa vaativia maatalous- ja metsätöitä. Koska maataloustöitä on tarjolla lähinnä haja-asutusalueilla, joiden liepeillä suuri osa vastaanottokeskuksistakin on, tulijat voisivat palvella paikallisia maatalousyrittäjiä omalla työpanoksellaan sekä auttaa metsien hoidossa ja raivauksessa. Sama pätee valtion metsiin ja maaomaisuuteen.

Vastaanottokeskusten paikalliseen elämään sitouttaminen estäisi maahanmuuttajien kasautumista kasvukeskuksiin ja sitä kautta torjuisi asuntopulaa, ghettoutumista ja omalle saarelleen linnoittautumista lähiöissä. Näin estettäisiin syrjäytymistä, joka on pitkäaikaistyöttömyyden yksi oheisilmiö.

Aikaa myöten osa heistä voisi hankkia työllään oman maatalousyrityksen asiasta mahdollisesti innostuttuaan. Samaan tapaan monet suomalaiset vuokraviljelijät lunastivat torpan aikoinaan omaksi, ja syntyi juureva oman tuvan ja luvan identiteetti. Ja sanoohan toki kiinalainen sananlaskukin, että ammateista ensimmäinen on maanviljelijän ammatti.

Salskeita maahanmuuttajia voitaisiin hyödyntää myös rakennusteollisuudessa. Tämä antasi näyttöä oman kodin hankintaan liittyvästä vaivasta, joka aikanaan palkitsee tekijänsä. Jos koulutusta alalle ei ole, sitä voitaisiin antaa työssäoppimisen periaatteella. Pitkästä teoreettisesta koulutuksesta ei ole näillä aloilla muutenkaan paljoa hyötyä. Monessa kasvukeskuksessa kaupungit joutuvat teettämään uusilla kaava-alueilla suuria maansiirtotöitä, joiden kalleus ja tekijäpula ovat esteinä rakentamisen aloittamiselle. Niinpä kaupungit ja valtio voisivat teettää osan tämäntyyppisistä töistä maahanmuuttajilla.

Ongelmana on, että suomalainen ay-liike vastustaa työn siirtämistä maahanmuuttajien hyväksi pitäen sitä kahden kerroksen työmarkkinoihin johtavana politiikkana. Ilman tällaista ratkaisua tietyt työt jäävät kuitenkin kokonaan hoitamatta. Suomalainen tekijä ei kerta kaikkiaan ole käytettävissä näihin töihin millään kilpailukykyisellä hinnalla. Seurauksena on hintakilpailukyvyn romahtamista ja kustannustason nousua niin, että myöskään palkansaajat eivät pysty enää ostamaan työn tuloksia. Tämä puolestaan syventää lamaa.

Mikä sitten oikeuttaisi pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulleiden maahanmuuttajien käyttöä näillä aloilla? Olenhan itsekin kirjoittanut teoksessani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (3. painos 2015), että moiset hätäaputyöt kuuluvat sotien ja katastrofien jälkeisiin yhteiskuntiin. Vastaus on, että me olemme juuri nyt tuollaisessa katastrofaalisessa tilanteessa.

Maahanmuuttajien käyttö esimerkiksi tonttien raivauksessa ja asuinalueille perustettavien puistojen rakentamisessa johtaisi rakennusteollisuuden elpymiseen ja helpottaisi sitä kautta asuntopulaa, jota maahanmuutto itsessään syventää. Myös hallitusohjelmassa olevaa tieverkon parantamista voitaisiin toteuttaa maahanmuuttajatyövoimalla, aivan kuten myös ympäristönsuojelutehtäviä. Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla voitaisiin teettää tuulivoimalapuistoja, tekoaltaita ja vaikkapa Talvivaaran jälkitöitä. Voitaisiin heitä hyödyntää terroristien etsinnässäkin.

Tulijoiden joukossa saattaa olla koulutustaustaltaan hyvin erilaisia ihmisiä, mutta yhtä kaikki, jokaiselle sopivat ainakin ammattipätevyyttä vaatimattomat työtehtävät. Toisaalta hyvinkoulutettuja pitää voida sijoittaa sellaisiin pätevyyttä vaativiin ammatteihin, joihin suomalaisia ei ole saatavilla.

Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi turvapaikanhakijoiden työvelvollisuuden ei pidä kuitenkaan viedä yhtäkään työpaikkaa kantaväestöön kuuluvilta ihmisiltä sen enempää teollisuuden, kaupan, koulutuksen kuin minkään muunkaan alan piirissä. Siksi turvapaikan hakijoilla pitää teettää nimenomaan töitä, joita normaalisti ei tehtäisi ja joita järjestetään alkutuotannon piirissä. Ammattityötä ei teetettäisi velvoitetyönä, vaan velvoitetyöllä helpotettaisiin ammattityön tekemistä. Suurin este varsinaisen ammattityön teettämiseen vierasperäisillä on kielitaidon ja lakisääteisten pätevyyksien puute.

Yksityiset työnantajat maksavat luonnollisesti sopimusten mukaista palkkaa kaikille, mutta yhteiskunnan pitää ottaa tehtäväkseen työn osoittaminen, mikäli työpaikkoja ei ala heti löytyä. Jos taas työn tekoa sinänsä ei koeta mielekkääksi, voi työn tuottama turhautuminen olla yhtä ilmeistä kuin joutilaisuudessakin. Pelkkä työn aiheuttama epäviihtyvyys ei voi kuitenkaan olla kovin syvää ainakaan sellaisen ihmisen mielestä, joka oikeasti on saapunut maahamme luotisateessa.

Mikä sitten oikeuttaisi yhteiskunnan privilegion työhön patistelijana? Nähdäkseni yhteiskuntamme pitää tulla hädänalaisia vastaan, mutta vain puoleen väliin asti. Toinen puoli yksilön on tehtävä itse. Yhteiskunnalla on oikeus vaatia tarjottavan turvapaikan ja sosiaaliturvan vastikkeeksi työsuorituksia niin kauan, kunnes oikea työpaikka löytyy, ihminen muutoin elättää itsensä tai oleskeluluvan peruste raukeaa ja muuttaja palaa kotimaahansa.

Nähdäkseni Perussuomalaiset ovat oikeilla linjoilla ajaessaan sosiaaliturvan alentamista ja vastikkeellisuutta pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulleille. Sosiaaliturvan säilyttämistä nykyisellään kantaväestöä koskien voidaan puolestaan perustella meritokraattisella eli ansaintaperusteisella oikeudenmukaisuusteorialla.

Maahanmuuttajien ylläpito tulee yhteiskunnallemme niin kalliiksi, että vahva motiivi työvelvollisuuden säätämiseen heille on olemassa. Sen sijaan kantaväestöön kuuluvia työttömyydestä kärsiviä ei tulisi pakottaa töihin, mutta yhteiskuntaan osallistuminen pitäisi tehdä suomalaisillekin helpommaksi mahdollistamalla edes jonkinlainen toiminta menettämättä työttömyysetuuksia. Tähän puolestaan sopii hyvin perustulojärjestelmä, jonka hallitus toivottavasti toteuttaa osana Sote-uudistusta.

Syntyperäisten Suomen kansalaisten voidaan katsoa tuottaneen tai jatkossa tuottavan sen sosiaaliturvan, jota he jossakin elämänsä vaiheessa saavat. Niinpä vastikkeellisuus toteutuu jo pitkäaikaisessa sitoutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Harvemmin ja paljon epätodennäkösemmin se toteutuu maahanmuuttajien kohdalla.

Lisäksi asiaan vaikuttaa yhteiskunnallinen perillisyys. Suomalaisina ihmisinä olemme omien sukulaistemme jälkeläisiä, joilla on oikeus ja velvollisuus pitää yllä pitkäaikaisten keskinäisten sitoumustemme välisiin verkostoihin ja riippuvuuksiin perustuvaa yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme. Tämän perustan monikulttuurisuuden ideologia tosin pyrkii kiistämään koettaen saattaa myös kantaväestöihin kuuluvat ihmiset atomistiseen asemaan: pelkiksi nomadeiksi ja yhteiskunnan kiertolaisiksi vailla kotia, filosofiaa ja kovaa maata jalkojensa alla.

Vastaväitteenä työllistämisen tavoitettani kohtaan voidaan ehkä esittää epäilys, pitäisikö pakolaisista ja turvapaikanhakijoista tehdä halpatyövoimaa suomalaisten palvelijoiksi. Muistutan painokkaasti, että nyt tilanne on aivan päinvastainen. Me suomalaiset toimimme ja olemme jo pitkään toimineet pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden palvelijoina sekä elatuksen ja kotoutumiskustannusten maksajina.

Esimerkiksi kantaväestöön kuuluvien ihmisten terveyskeskuskäynneistä perittäviä enimmäismaksuja nostetaan vuodenvaihteessa 16 eurosta 21 euroon ja päivystysmaksuja 22 eurosta 29 euroon. Turvapaikanhakijoille nämäkin palvelut ovat maksuttomia. Työvelvollisuudessa on siis kyse tämän palvelusuhteen tasapainottamisesta ja saattamisesta edes jokseenkin raiteilleen.

Kun irakilaisten ja somalien työttömyysprosentit huitelevat kahdeksaakymmentä ja naisista vain yksinumeroinen prosentti käy töissä, työpakkoa parempaakaan suunnitelmaa integraation järjestämiseen ei ole tarjolla. Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on puolestaan syytä olettaa olevan suuri motiivi tarttua mihin tahansa kohtuulliseen työtarjoukseen oman hädänalaisuutensa perusteella. Työvelvollisuus myös karsisi tulijoiden joukosta niitä, joiden tavoitteena on pelkkä turvapaikkashoppailu.

Anekdoottisesti mieleeni palaa yliopistolta eräs taannoinen työtoveri, jonka sai aina lähtemään pois huoneesta lausumalla taikasanat: ”Minulla olisi sinulle pieni tehtävä...”

]]>
4 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207055-turvapaikanhakijoille-tyovelvollisuus#comments Euroopan pakolais- ja siirtolaiskriisi Pakolaispolitiikka Turvapaikan hakijat Työllisyys Työvoimapolitiikka Mon, 23 Nov 2015 09:16:07 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207055-turvapaikanhakijoille-tyovelvollisuus
Ay liike petti Suomen kansan http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198384-ay-liike-petti-suomen-kansan <p>Koko 1900 luvun ajan ammattiyhdistysliike ja sen taustalla ollut vasemmistolainen ajattelu loi painetta uudistaa työelämän pelisääntöjä. Työaikaa saatiin lyhennettyä kohtuulliseksi, palkkoja korotettua, työsuojelua kehitettyä, tyosuhdeturvaa parannettua ja kaikenlaista työnantajien ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa kehitettyä.</p><p>Jossakin vaiheessa kävi kuitenkin niin, että ammattiyhdistysliike lopetti uudistamisen ja keskittyi saavutettujen etujen ylläpitämiseen.&nbsp;</p><p><strong>Ongelma on pysähtyneisyys</strong></p><p>Ay liike on sortunut siihen samaan, mistä se on syyttänyt monia muita tahoja. Samaa tahtia kuin uusia etuja on saavutettu, pelisäntöjen muuttamisesta ei ole haluttu keskustella. Vanhoja sanankäänteitä lainaten &quot;työläisestä on tullut kapitalistiporvari&quot;. Kun duunari syyttää rikkaita verotuksen porsaanreikien hyödyntämisestä, hän ei itse huomaa, kuinka pitkälle vietyjä tekosyitä hän käyttää työelämän uudistuksista puhuessa. Duunari ei ole tippaakaan avarakatseisempi tai uudistushaluisempi kuin työnantajat ja duunareiden haukkumat riistokapitalistit.&nbsp;</p><p>Vasemmisntolainen ammattiyhdistysliike tukee mielellään solidaaristen konfliktien ratkaisemista Palestiinassa tai Kreikassa. Sen sijaan se ei osoita todellista huolestumistaan kotimaassa olevien toverien työttömyyteen. Työajoista, palkoista ja työsuhdeturvasta puhuminen on automaattisesti pois keskusteluista, ellei se tarkoita entisten etujen säilyttämistä.</p><p><strong>Ay liike on menneen menestyksensä vanki</strong></p><p>Pääministeri Sipilä otti esiin, että työttömäksi jääneelle työntekijälle voitaisiin maksaa työttömyyskorvausta myös silloin, kun hän käynnistää yritystoimintaa. Ay liikeen puolelta nähtiin tärkeäksi todeta, että se ei onnistu ja heillä on siihen asiaan mielestään veto-oikeus. Olen jo kouluikäisestä saakka nähnyt Ay liikkeen toimintaa lähietäisyydeltä, vaikka olenkin työskennellyt suurimman osan urastani liike-elämän puolella. Nämä kaksi puolta nähtyäni, voin todeta, että Ay liike sahaa moottorisahalla omaa oksaansa pikavauhtia poikki. En silti silittele työnantajienkaan toimintaa. Välillä työnantajien edunvalvonta syyllistyy samoihin saavutettujen etujen viesteihin.</p><p>Jos Ay liike vielä haluaa joskus nousta ajamaan muutoksen vaunuja, sen viimeinen mahdollisuus on juuri nyt käsillä. Kasvamassa on muutamakin sukupolvi, joita ei kiinnosta tapella vanhoista eduista. Heitä (itseni mukaan lukien, vaikka olenkin jo keski-ikäistymässä) yhdistää halu tehdä työelämästä kiinnostava. Kiinnostavuutta on se, että työtä on sopivasti, se on mielekästä ja tarvittaessa siitä voi sopia joustavasti. Se ei tarkoita sopimista ehdoilla millä hyvänsä. Mutta se ei myöskään tarkoita sääntöjä ja asenteita, jotka kumpuavat 1960 -luvun täysin toisenlaisesta tilanteesta.</p><p>Ammattiyhdistysliike on pettänyt meidät, koska se jätti kertomatta, että heidän halunsa uudistuksiin loppui jo parisenkymmentä vuotta sitten. Turhan moni on halunnut uskoa, että se on edelleen jatkanut sitä kunniakasta kehitystä, minkä se aloitti silloin toistasataa vuotta sitten.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koko 1900 luvun ajan ammattiyhdistysliike ja sen taustalla ollut vasemmistolainen ajattelu loi painetta uudistaa työelämän pelisääntöjä. Työaikaa saatiin lyhennettyä kohtuulliseksi, palkkoja korotettua, työsuojelua kehitettyä, tyosuhdeturvaa parannettua ja kaikenlaista työnantajien ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa kehitettyä.

Jossakin vaiheessa kävi kuitenkin niin, että ammattiyhdistysliike lopetti uudistamisen ja keskittyi saavutettujen etujen ylläpitämiseen. 

Ongelma on pysähtyneisyys

Ay liike on sortunut siihen samaan, mistä se on syyttänyt monia muita tahoja. Samaa tahtia kuin uusia etuja on saavutettu, pelisäntöjen muuttamisesta ei ole haluttu keskustella. Vanhoja sanankäänteitä lainaten "työläisestä on tullut kapitalistiporvari". Kun duunari syyttää rikkaita verotuksen porsaanreikien hyödyntämisestä, hän ei itse huomaa, kuinka pitkälle vietyjä tekosyitä hän käyttää työelämän uudistuksista puhuessa. Duunari ei ole tippaakaan avarakatseisempi tai uudistushaluisempi kuin työnantajat ja duunareiden haukkumat riistokapitalistit. 

Vasemmisntolainen ammattiyhdistysliike tukee mielellään solidaaristen konfliktien ratkaisemista Palestiinassa tai Kreikassa. Sen sijaan se ei osoita todellista huolestumistaan kotimaassa olevien toverien työttömyyteen. Työajoista, palkoista ja työsuhdeturvasta puhuminen on automaattisesti pois keskusteluista, ellei se tarkoita entisten etujen säilyttämistä.

Ay liike on menneen menestyksensä vanki

Pääministeri Sipilä otti esiin, että työttömäksi jääneelle työntekijälle voitaisiin maksaa työttömyyskorvausta myös silloin, kun hän käynnistää yritystoimintaa. Ay liikeen puolelta nähtiin tärkeäksi todeta, että se ei onnistu ja heillä on siihen asiaan mielestään veto-oikeus. Olen jo kouluikäisestä saakka nähnyt Ay liikkeen toimintaa lähietäisyydeltä, vaikka olenkin työskennellyt suurimman osan urastani liike-elämän puolella. Nämä kaksi puolta nähtyäni, voin todeta, että Ay liike sahaa moottorisahalla omaa oksaansa pikavauhtia poikki. En silti silittele työnantajienkaan toimintaa. Välillä työnantajien edunvalvonta syyllistyy samoihin saavutettujen etujen viesteihin.

Jos Ay liike vielä haluaa joskus nousta ajamaan muutoksen vaunuja, sen viimeinen mahdollisuus on juuri nyt käsillä. Kasvamassa on muutamakin sukupolvi, joita ei kiinnosta tapella vanhoista eduista. Heitä (itseni mukaan lukien, vaikka olenkin jo keski-ikäistymässä) yhdistää halu tehdä työelämästä kiinnostava. Kiinnostavuutta on se, että työtä on sopivasti, se on mielekästä ja tarvittaessa siitä voi sopia joustavasti. Se ei tarkoita sopimista ehdoilla millä hyvänsä. Mutta se ei myöskään tarkoita sääntöjä ja asenteita, jotka kumpuavat 1960 -luvun täysin toisenlaisesta tilanteesta.

Ammattiyhdistysliike on pettänyt meidät, koska se jätti kertomatta, että heidän halunsa uudistuksiin loppui jo parisenkymmentä vuotta sitten. Turhan moni on halunnut uskoa, että se on edelleen jatkanut sitä kunniakasta kehitystä, minkä se aloitti silloin toistasataa vuotta sitten.

]]>
3 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198384-ay-liike-petti-suomen-kansan#comments Suomalainen työelämä Työllisyys Työllisyys- ja kasvusopimus Työvoimapolitiikka Wed, 15 Jul 2015 14:38:42 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198384-ay-liike-petti-suomen-kansan